maanantai 21. marraskuuta 2016

Maan päälliseen paratiisiin

© Independent uk

Eilinen viimeinen työpäivä ennen lomaa on puristettu ja nyt voin sanoa, että on tosi ansaittu olo tälle lomalle. Olemme tehneet avopuolisoni kanssa tänä vuonna todella paljon töitä, erilaisia projekteja ja olen myös ratsastanut Deen sairasteluista huolimatta varmasti enemmän kuin ikinä, sekä panostanut kaiken liikenevän aikani ja jaksamiseni hevosiin ja nyt onkin tosi toiveikas ja hyvä fiilis katsella eteenpäin seuraavalle vuodelle. Asiat ovat niin sanotusti aika hyvin reilassa, vaikka pikkuinen Dexteri meinaakin tuttuun ja tavanomaiseen tapaansa säännöllisin väliajoin aiheuttaa kaiken näköistä... on se vaan sellainen velikulta ja kakara, että huhuh. Milloinhan tahti hidastuu - se on jo ensi vuonna 9 -vuotias!

Huomenna aamulla meillä lähtee kone kohti Amsterdamia, josta matka jatkuu Bangkokin ja Taiwanin kautta keskelle Tyyntämerta Oseaniaan turkoosien vesien äärelle paratiisimaiseen saarivaltioon nimeltä Palau! Aika mieletöntä mennä paikkaan, josta ei itsekään ole ennen tätä tiennyt yhtään mitään, ja harvemmin kovin moni muukaan paikassa on käynyt, joten varsin eksoottinen loma tulossa! Käydään myös matkan varrella moikkaamassa Torstia, joten siitäkin tulee kuvakuulumisia vielä tämän vuoden puolella :)


Deen kanssa meno on ollut jatkuvasti nousujohteista, hevonen on liikkunut aina vaan paremmin ja paremmin, ihan on tullut sellainen olo, että miten paljon tästä voisi irrotakaan, kun kattoa ei tule vastaan ollenkaan! Mutta noste sai lauantaina stopin, kun lähdin juoksuttamaan hevosta ilman bootseja etujaloissa. Meidän bootsit ovat saaneet osumaa, ja toinen niistä hädin tuskin pysyy enää kiinni, joten ajattelin, että ei me nyt niitä tarvita, kun tarkoitus oli vain kevyesti käydä humputtelemassa - paha virhe! Tuloksena olikin oikeassa etusessa ruununrajalla iso ja paljon verta vuotava vekki, sitä verta vain tuli, tuli ja tuli. Sain 15 minuutin kylmän veden alla verenvuodon loppumaan, huolellinen kuivaus ja puhdistus ja eilen siitä leikattiin ylimääräinen palkeenkieli irti ja laitettiin "taskuun" bacibacktia, jota minulle suositeltiin.

 Josta tulikin mieleen, että taas on oikeasti pakko vaan todeta, miten älyttömän hyviä tallikavereita meillä on talli täynnä! Apua löytyy a-i-n-a ja se apu tarjotaan niin pyyteettömästi, että ihan meinaa olla häkeltynyt. Aina on puhetta, kuinka hevosmaailmaan on kerääntynyt pahansuopia, ilkeitä ihmisiä ja olen minäkin saanut tässä matkan varrella heitä kohdata valitettavasti enemmän kuin riittävästi. Mutta tällä hetkellä en voisi olla iloisempi, miten paljon meiltä löytyy ystävällisiä ja mukavia ihmisiä talliympyröistä - ihan mieletön yhteishenki, josta en voisi olla kiitollisempi!

Jalka lauantaina :/

Kiva lähteä myös näissä fiiliksissä reissuunkin, kun tietää, että äärettömän huolellisien luottohoitajiemme lisäksi on monia silmäpareja ja auttavia käsiä, sekä ennen kaikkea hyvä hoito tallin puolesta, jos jotain sattuu ja tapahtuu poissa ollessani - voin olla 110% luottavaisin mielin, vaikkakin herra hevonen on nyt eilen ja tänään ontunut tuota haaverijalkaansa ja siinä mielessä kurja jättää se tällä hetkellä muiden riesaksi. Huoh... mutta ei auta nyt muu kuin unohtaa ja mielenkin kanssa relata, en voi asioille nyt muutamaan viikkoon yhtään mitään ja kuten jo todettua, tämä on niin tavanomaista, ettei yllätä kovinkaan paljon. Toisaalta, tällä kertaa en voi syyttää tapahtuneesta kuin itseäni. 

Ehkä juuri näiden tunnelmien takiakin tajuan, kuinka erityisen loman tarpeessa olen etenkin Deestä :D anteeksi vain rakas nelijalkainen ystäväni, mutta olet kyllä sellainen harmaiden hiusten tuottaja, ettei tosikaan! Jos et olisi muuten niin upea, ihana ja täydellinen, niin olisin luovuttanut aikaa sitten.

Nyt on kuitenkin vielä pakkailut edessä ja viimeisien asioiden järjestelyä (mm. Deelle pino bootseja lisää, että varmasti riittää...) ja sitten aamulla aikaisin lähdetään, aivan älyttömän ihanaa! Olen super innoissani ja suunnitellut tekeväni matkasta jonkinlaisen videomatkapäiväkirjan - meillä on puhelimien kameroiden lisäksi GoPro -kamera lainassa, jolla voi myös kuvata veden alla jopa 30 metrin syvyydestä! Itse en tiedä pienoisena vesipelkoisena, että uskallanko snorklaamista enempää sukellella, mutta avopuolisoni, joka tätä hommaa on tehnyt aikanaan ammatikseenkin, on tietenkin intona menossa varmasti vähän syvemmällekin ihastelemaan meren elämää. Palaulla on yhdet maailman upeimmat sukellusmahdollisuudet värikkäineen koralliriuttoineen, sodan aikaisten hylkyineen ja monimuotoisen eläimistön puolesta. Varmasti siis paljon nähtävää ja koettavaa sen ohella, että itse meinaan rentoutua ja levätä ja ottaa oikeasti irtioton kaikesta arjesta. 

© Eco Traveller

Blogi hiljenee siksi ajaksi kokonaan, joten kuullaan joulukuussa taas! Hyvää joulun odotusta jo tässä vaiheessa kaikille blogin lukijoille! :)

lauantai 12. marraskuuta 2016

Talven ihmemaa


Meillä on ollut mukava viikonloppu. Olemme olleet koko perhe - minä, T ja Veeti - tallin ja talon pystyssäpito puuhissa omistajien poissa ollessa. Näin kaupunkilaiselle maalaiselämä on niiin rentouttavaa, että oksat pois! Ja vaikka leipätyöni ja monien vuosien työkokemuksen puolesta tallihommat ovatkin tuttua kauraa, niin onhan tällaisen idyllisen pienen tallin hoitaminen aamusta iltaan ihan älyttömän kivaa touhua ja nautin tästä pienestä tekemisestä suuresti :) Ihana irtiotto arjesta, joka tuli todella tarpeeseen. Vaikka kyse onkin vain parista päivästä.

Sain jo jokin aika sitten blogini yhteistyökumppanilta Equestrian Stockholmilta ihanan First Choice jump -huopa-huppu -setin blogiyhteistyönä. Se tuli harmilliseen aikaa, kun Dee oli sairaslomalla, hevonen piikitettiin ja selkään ei saanut laittaa painoa. Ja senkin jälkeen, kun Deen kanssa on saanut alkaa tekemään selästä hommia, on hovikuvaajamme päässyt tallille ainoastaan iltaisin, kun on säkkipimeää - työt häiritsee harrastusta kovasti. Ja tässä sen taas muistaa, miksi talvisin kuvaaminen tuottaa enemmän päänvaivaa ja järjestelyitä. Siksi myös kauniista huovasta ja hupusta en ole saanut järjestettyä kuvamateriaalia aikaisemmin.


Ihanan lumipeitteen kun kerran saimme tänne etelään, oli kiva saada se ikuistettua myös. Ja koska tämä viikonloppu meni muissa maisemissa, sai mannekiininina huovan ja hupun kuvauksissa toimia viikonlopun pippurinen pieni ratsu, 5 -vuotias hannovertamma Stellaria, eli Stella. Stellan kanssa mentiin ensimmäistä kertaa pellolle, ja se oli siellä kyllä aika ihmeissään ja villi... onko lie se moisessa hangessa saanut koskaan ennen tarpoa - epäilen, sillä elokuussahan se vasta Suomeen saapui ja siltä meno hangessa etenkin alkuun vähän vaikutti :D


Mutta lopussa sain tamman jo vähän relaamaan ja sieltä tuli tosi hienoa ravia ja laukassakin se malttoi tosi kivasti. Kovin pitkäkestoista treeniä ei uskalla yllättäen tehdä hangessa, kun ei ole hevonen moiseen tottunut ja huomasi kyllä, että etenkin laukkojen jälkeen jalka alkoi vähän painamaan. Hankitreeni tekee tehtävänsä - joka kerta. Todella tehokasta, mutta myös niin petollista ja siinä voi jumittaa hevosen aika täydellisesti, jos ei muista ottaa huomioon sitä, kuinka raskasta se on hyväkuntoisellekin hevoselle.

Ja Equestrian Stockholmin huopa suorastaan säihkyi hangilla <3 tämä tullaan näkemään Deellä (toivottavasti) kisakentillä sitten ensi keväänä, kun ja jos treenit sujuvat ja kaikki menee niinkuin nyt on suunnitelmissa! Dee onkin nyt viimeisen viikon aikana tehnyt hirmuisen harppauksen liikkumisen kanssa, ja se liikkuu kerta kerralta paremmin. Alkuperäisestä suunnitelmasta, jossa oli tarkoitus aloittaa varsinaisia valmennuksia niin sileällä, kuin esteilläkin vasta joulukuun puolella, olemme huomenna Deen kanssa ekaa kertaa sitten kesän ja syksyn jatkuvan saikun, opettavien silmien alla. Hevosessa on niin paljon energiaa, että pistin suunnitelmat uusiksi ja halusin  meille sileälle jo sivusta apua, jotta saadaan hevosta alusta asti kulkemaan entistä paremmin hyvin ja oikein. Meitä jatkossa tulee säännöllisesti auttamaan bloggajanakin tuttu Noora, jonka tunneilla kävimme joskus 6 -vuotiskaudella muutamaan kertaan ja saatiin silloin tosi paljon hyvää aikaiseksi hevosessa :) Uskon, että hän osaa myös nyt auttaa meitä ja tästä on varmasti Deelle ja minulle paljon apua!

Hieno Stella lähti rentouduttuaan näyttämään todella hienoa ravia <3 Kyllä ne estehevosetkin voivat liikkua aika paljon... :)


Vaikka aina luetaan tosi skeptisesti (ymmärrettävästi) blogien yhteistyöpostauksia ja mietitään, kehutaanko tuotetta vain siksi, kun on sen yhteistyön kautta saanut, mutta itse voin ainakin todeta, että minulla ei ole toistaiseksi tarvetta näistä Equestrian Stockholmin tavaroista sanoa mitään poikkipuolista sanaa, niin tyytyväinen niihin olen ja tottakai lähtökohtaisesti haluan myös blogissani esitellä tuotteita, jotka olen itsekin kokenut miellyttäviksi syystä tai toisesta. Yhteistyöt eivät myöskään estä bloggaajaa kertomasta tuotteesta rehellisesti, että kuinka tuote on toiminut. Mutta voin myös ihan myöntää, etten lähde enkä ole lähtenyt sellaisiin yhteistyökuvioihin, joissa en lähtökohtaisesti jotenkin "usko" tuotteeseen tai kokenut sitä esimerkiksi aikaisemmin hyväksi. Tokikaan kestävyyttä ei oikein muuten pysty toteamaan, kuin vaan käytön ja ajan myötä.

Tässä vaiheessa loppuvuotta haluan siis kiittää Equestrian Stockholmia loistavasta yhteistyöstä, jonka aloitimme blogini ympärille tämän vuoden alussa ja kiitos kauniista varusteista hevoselle ja ratsastajalle, joihin ei ole tarvinnut pettyä! Alkuun ihastuin tuotteiden ulkonäköön, mutta käytön myötä ei ole tarvinnut niiden käyttöominaisuuksista ja materiaalin laadustakaan pettyä - hintalaatu Equestrian Stockholmin tuotteissa kohtaa ja näitä olen mielelläni pystynyt suosittelemaan ystävillekin.

Yhteistyössä



tiistai 8. marraskuuta 2016

Parhaita talvimuistoja

Jo viime viikon keskiviikkona saimme jo pientä maistiaista täällä etelässä lumesta. Mutta eilen ja tänään sitä onkin sitten tullut ihan olan takaa! Kuulin radiosta Suomipopilta autossa samalla, kun liukastelin nastarenkaista huolimatta pitkin poikin liikenteessä lumipyryssä, että viime kerran pysyvä lumi on maahan jäänyt marraskuun alussa etelässä 75 vuotta sitten... Eli aika erityistä saada valkea maa jo näin aikaisin. Tänä vuonna vältettiin kyllä se pitkältä tuntuva pimeä mutainen aika ja ihan kuin olisimme siirtyneet suoraan syksyn väriloistosta talven ihmemaahan.

 Koska tuoreita lumikuvia ei vielä ole tarjoiltavaksi, kaivelin vuosien varrelta vanhempia talvisia kuvia - nämä kuvat ovat räpsäisty ajalta 2008-2015 ja ne ovat ihan satunnaisessa järjestyksessä. Kuvissa esiintyy Deen lisäksi, pikkuveli Torsti, kaunis edesmennyt poikien emätamma Iita <3 sekä welshponit Risto ja Mimmi, suokkitamma Aapa, FWB -tamma Miracle, FWB -tamma Pipsa, myös vihreimmille niittyille tänä vuonna siirtynyt shettispappa Nopa, muita varsoja ja oli pakko jakaa yksi kuva ihanasta rotikastani Veetistäkin tottakai. :)