lauantai 20. elokuuta 2016

Etsitkö hevosellesi / ponillesi ratsastajaa?


Tällä hetkellä olisi sellainen tilanne, että lähden etsimään pitkäaikaista ja intensiivisempää ratsuprojektia omani, ja muiden satunnaisempien ratsujen rinnalle. Puoliveriset, suomenhevoset ja ponit käy, mutta muuten kiinnostuksen kohteena ovat nuoret hevoset aina satulaan laittovaiheesta alkaen.

Kokemusta löytyy hyvin laidasta laitaan eritasoisista hevosista, etenkin juuri niistä nuorista ja vihreistä vähän kokemuksen omaavista hevosista. Olen painotukseltani esteratsastaja ja kokemukseni pohjautuukin pääsääntöisesti aina nuorten hevosten esteluokkiin 120cm + tasolla asti, mutta keskityn tarkasti myös sileän työskentelyyn ja kykenen helpoissa koululuokissa hevosen esittämään ja näyttämään. Satulaan totutus ja sisäänratsastus onnistuu. Olen pienikokoinen, joten pienemmätkin ponit voivat tulla kyseeseen, mutta pidän sitä 130cm säkäistä alarajana minun kokoni kohdalla järkevänä. Ratsastajana olen herkkä, tarkka, pitkäjänteinen, hyvän tasapainon omaava ja kykenen poikkeuksetta ratsastamaan kaiken tyyppisiä hevosia ja poneja.

Oma KWPN -ruunani Darklord 6 vuotiaana nuorten hevosten 120-130cm luokassa vuonna 2014.

4 -vuotis Laatuponikilpailuun valmistelussa ollut n. 130cm säkäinen welsponiori Hoyard's Tyson, joka voitti Laatuponikisoissa kaiken ollen koulu- että estechampion vm 2015.

Monia sisäänratsastettuja hevosia, tässä 3 -vuotias suomenhevosori Joelime (i.Jaime) kolmannella ratsastuskerrallaan vuonna 2009.

Tämän vuoden estehommia, 9 -vuotias, ikäisekseen vihreä, WPB tamma Rosita Stefanie. Ponin estetreeniä, kisadebyytti ja kilpailutilanteeseen tutustuminen keväällä 2016.

4 -vuotiaan WPB poniori Zorro SA:n oripäiville sekä laatuponikisoihin treeni, estevalmistelu ja näyttö vuosina 2012-2013.

Kouluhevosen tutustuttamista puomeihin ja kavaletteihin, tässä 8 -vuotias KWPN ruuna Don Diegon kanssa toista kertaa näissä hommissa.

Ideana olisi löytää molempia osapuolia hyödyttävä edullinen diili. Hevosen laatua tärkeämpi on luotettava ja rehellinen omistaja, jonka kanssa mukava tehdä yhteistyötä ja suunnitella jokin vaikka vuoden mittainen tähtäin johonkin tiettyyn kisaan/laatuarvosteluun/kantakirjaukseen jne. 

Olen avoin kaikenlaisille ehdotuksille, joten ota rohkeasti yhteyttä, jos yhtään kiinnostuit ja sinulta löytyy hevonen tai poni vailla eteenpäin vievää kuskia. Mielellään eteläisen Uudenmaan alueelta, autolla pääsen liikkumaan kätevästi paikkaan kuin paikkaan, mutta kovin pitkälle pääkaupunkiseudulta ei kannata lähteä säännöllisesti kulkemaan. Läheltäni on myös tallipaikka mahdollista saada järjestettyä.

Kysy lisää sähköpostilla: heidi.patsi@hotmail.com

perjantai 19. elokuuta 2016

Helsinki Horse Show ratsukko-odotuksia

Kuvan © Helsinki International Horse Show

Nyt, kun vielä pari kuukautta aikaa Helsinki International Porsche Horse Show:n, ei ole vielä varmaa keitä ratsukoita siellä tullaan näkemään. Parasta aikaa on myös vielä kesken Rio de Janeiron Olympialaiset 2016, jossa kenttäratsastus ja kouluratsastus ovat selvittäneet mitalistinsa, ja esteratsastuksessakin selvisi toissa päivänä joukkuemitalistit - Ranskan joukkue voitti kultaa, USA oli hopealla ja pronssi meni Saksaan. Tänään selviävät esteratsastuksen henkilökohtaiset mitalit ja onnekseni itselläni on myös vapaapäivä, niin pystyn seuraamaan koko kilpailun loppuun asti!

Torstin isä Tornesch (Lux - Lobero H) tänä kesänä Finnderbyssä PM mittelöissä junnuratsastajansa kanssa päätettyään aikaisemmin edellis vuonna KV -uransa. Kiitos Hanna Heinoselle näistä kuvista ja että lähetit niitä minullekin muistoksi!

Viime vuonna odotin monen vuoden tapaan näkeväni Helsingissä mm. Malin Baryard-Johnssonin upealla Tornesch -oriilla, joka on myös oman kasvattini Toscanon eli Torstin isä. Orivalinta sai itseasiassa viimeisen niitin vuoden 2013 Helsinki International Horse Showssa, kun näin ratsukon livenä tekemässä ihan mieletöntä paluuta silmäoperaation jälkeen kv-huipulle Helsingin World Cup osakilpailussa. Sitä ennen olin kyllä jo löytänyt heidät ja etenkin tuon hevosen suosikikseni seuratessani television ja internetin välityksellä tuloksia ja lähetyksiä.


Tänä vuonna jo pelkästään Rion Olympialaisia seuratessani on uudet suosikit nostaneet päätään. Erityisesti uudelleen vaikutuksen ovat tehneet Meredith Michaels-Beerbaum upealla valkoisella ruunallaan Fibonacci, jonka suku miellyttää myös itseäni kauheasti - sen isä For Feeling on legendaarisen For Pleasuren poika. Fibonaccin emänisä on myös yksi lemppareistani holsteinori Corland (Cor de la Bryere - Landgraf I). Emälinja on hollantilainen.

Fibonaccin hyppy on niin ilmiöminen, voimakas ja notkea. Ja on ihan uskomatonta miten pienikokoinen Meredith pysyy siellä niin hyvin mukana! Veikkaan, ettei ihan helppo työ ole. Kaikista hauskinta onkin se, että Meredith lähti Olympiataistoon vararatsukon paikalta, ja kun katsoo tämän ratsukon menoa, ei voi kuin todeta, että saksalaisilla on mielettömän kovatasoinen kärki tällä hetkellä, jos tämä ratsukko on "vain" varalla!



Olisi ihan mahtavaa nähdä kyseinen ratsukko Helsinki International Porsche Horse Show:ssa lokakuussa livenä! Ja toivotaan tänään ratsukolle onnea olympiataistoon!

15. elokuuta alkaen Helsinki Porsche Horse Show ja Suomen Ratsastajainliitto avasi kampanjan "Hyvässä seurassa", joka mahdollistaa vähintään 10 hengen Suomen Ratsastajainliiton jäsenporukalle 20% ja 30% alennukset normaalihintaisista näytöslipuista (pois lukien alimman hintakategorian liput, kuten lasten liput). Kampanja on voimassa syyskuun loppuun asti, joten jos jo nyt on tiedossa hyvä kymmenen hengen porukka, jonka kanssa lähteä seuraamaan ratsastuksen huippu-urheilua Helsinkiin, niin tämä kannattaa käyttää hyödyksi!

Y h t e i s t y ö s s ä

torstai 18. elokuuta 2016

Ja huonoja uutisia :/

Onneksi sitä löytyy muita hetkiä hevosten kanssa, josta on syytä nauttia 

On todella kurjaa kirjoittaa tännekin aina vaan uudestaan ja uudestaan huonoja uutisia. Olisi ihanaa, jos saisi kirjoittaa vaikka onnistuneista kisareissuista kuulumisia ja mahdollisista muista onnistumisista enemmän, mutta kun elämä ei vain mene aina niin ja hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu. Olkaa siis onnellisia, jos saatte hevosten kanssa terveitä ja täysiä kisakausia elettyä - meillä niitä ei ole vielä ollut, kuin yksi. 6 -vuotiskausi, josta siitäki olen niin iloinen, koska se antaa juuri tällaisina vuosina ihan hirveästi toivoa, että kun kaikki on kerrankin kohdallaan, on mahdollisuudet mihin vain.

Käytiin Deen kanssa maanantaina Vermossa tutkimassa uudestaan tuo viheliäinen takajalka, joka turvotteli etenkin lomani aikana ja sitä ennen vähän enemmän, mutta kuitenkin niin normaalin rajoissa tämän hevosen ja kyseisen jalan kohdalla, etten heti oikeastaan osannut lähteä panikoitumaan asiasta. Etenkin, kun hevonen tuntui omaan käteen kaiken aikaa paremmalta ja paremmalta - paitsi silloin heinäkuun puolen välin tienoolla, kun yritimme tehdä niitä väistöjä ja itku kurkussa ratsastin, eikä mistään tullut mitään... Tässäpä varmasti syy siihen, miksi silloin oli juuri niin huono päivä.

Jalasta löytyi saman tyyppinen iskun tuottama vamma jänteestä, kuin mitä edellinen oli keväällä. Tämä oli n. kuukauden vanha, eli akuutti kipuvaihe voisi olla hyvinkin syy hetkelliseen notkahdukseen lähes tarkalleen kuukausi takaperin. Ja syy siihen, miksi se oli lomani alkuvaiheilla vielä hankala muiden ratsastaa. Vamma on jälleen "mustelmatyyppinen", eli mistään suuresta ja vakavasta ei ole kyse, mutta kyllähän se nyt pistää harmittamaan, kun taas jouduttiin jäämään 4 viikon kävelykuurille. Kylmäystä jatketaan samaan tyyliin, kuin tähänkin asti, eli joka liikutuksen jälkeen, joka meinaa sitä, että 2 x päivässä.

Tämä uusintalöydös pistää kyllä mietityttämään, että olisiko niitä vammoja ollut siellä aikaisemminkin, kerran jalka on turvotellut lähes koko hevosen elämän ajan enemmän tai vähemmän. Kyseinen turvotus ei meinaan ollut mitään verrattuna mm. 3 vuoden takaiseen Deen ollessa 5 -vuotias, ja kun kärräsin sen Viikkiin tutkimuksiin. Eläinlääkäri oli kuitenkin tuolloin jo kliinisen tutkimuksen jälkeen sitä mieltä, että jalassa ei ole mitään vammaa ja potkimisesta on vain aiheutunut jalkaan elinikäinen nestekiertohäiriö, jonka vuoksi jalka tuleekin aina olemaan enemmän turpeampi ajoittain. Jalkaa ei ultrattu - röntgenkuvat otettiin - varmaan hevosen elämän kymmenennen kerran. Älkää kysykö miksi, eihän röntgenissä näe pehmytkudosvaurioita...
Myöhemminkin sitä on ultrattu, eikä sieltä ole havaittu mitään vammoja. Nyt sitten vuoden sisään heti kaksi.

Dee ei potkimalla potki paikkoja, se ei ole todellakaan tallin kolistelija tai muutenkaan häirikkö. Se on itseasiassa nykyisessä kodissaan hirmu rauhallinen verrattain ikinä aikaisempiin tallipaikkoihin. Mutta kun sen kerran se täräyttää jalkansa päin betoniseinää esimerkiksi usein iltaruokinnan aikoihin komentaakseen, ja nyt uusimpana ideana lataus ruokakupin vieressä sijaitsevaa rautatolppaan, niin siinä se ei voimiaan säästele. Ihme, ettei jalka ole koskaan mennyt pahemmin rikki...

Viime keväänä asensimme jo karsinan takana olevalle betoniseinälle kumimaton. Viereistä tiiliseinää ei suojattu, koska potkut olivat vielä tuolloin aina kohdistuneet sinne takaseinään. Nyt kuitenkin karsinan sisustusoperaatio lähti uudelleen käyntiin ja sivussa oleva tiiliseinä pehmustettiin eilen myös kumimatolla, koska Dee on siirtynyt takaseinältä tälle sivuseinälle - tylsää potkia mattoa, josta ei kuulu mitään ääntä... Tämän ja aikaisemmin viritetyn kumimaton taakse seinää vasten tulee ns. "patjaa", joka pehmentää siinä maton ja seinän välissä. Aikaisemmin jätimme väliin vain ilmaa, mutta matto painautui ajan mittaa seinää vasten kuitenkin, joten toppaukset ovat paikallaan. Rautatolppa saa myös omat pehmusteensa, vielä  homma on kuitenkin kesken, kun tämän kaiken pitäisi yrittää ehtiä tehdä normaalitöiden ohella.

Eli sellaista jälleen meille. Jos tämän karsinan pehmustusoperaation jälkeen se vielä saa itseänsä hajotettua, niin en enää oikeasti tiedä mitä tehdä. Sillä olen tehnyt siinä vaiheessa jo kaikkeni. Onneksi tarhamme aitamateriaali on puuta - eräässä aikaisemmassa tallipaikassa ne olivat rautatolppaa, ja ai että sitä riemua, kun tuo sen keksi minkälaisen äänen niistä putkista sai aikaiseksi...