sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Laatuponikilpailut 2016

Tänäkin vuonna päädyttiin Laatuponikisoihin, jotka järjestettiin viime vuoden tapaan Aulangon Ratsastuskeskuksessa Hämeenlinnassa. Mutta se mikä oli mielenkiintoista, oli minkä ponin kanssa sinne päädyimme. Nimittäin 2 -vuotiaan welsh part bred -ori Hoyard's Orionin. Deen ja Torstin veljen, viime vuoden Laatuponikilpailun voittajaponin ja tämän vuoden 5 -vuotiaiden Breeders -voittajaponin Hoyard's Tysonin, eli Riston ainoan jälkeläisensä - Iitan ja Riston rakkauslapsen kanssa.


Koska Rane on vahinkolapsi, ei sillä ole kantakirjakelpoisuutta. Siksi poni esitettiinkin kilpailussa kilpailun ulkopuolisena osallistujana. Oli mukava kuulla, mitä tuomarit ovat tästä kaverista mieltä, sillä samat tuomarit näkivät viime vuonna sen isän, josta pitivät kovasti. Ja onhan tällaiset tilaisuudet hyvää harjoitusta ja erinomaista varsan sivistämistä, joten siksi se osallistui mukaan kaikesta huolimatta. Tämä taisi ollakin pienen pojan ensimmäinen reissu mihinkään, lukuunottamatta maneesikäyntejä, mutta silti se todella hienosti osasi käyttäytyä yksin reissun päällä. Lastautui ykkösellä kotona, ja monta kertaa kilpailupaikallakin, ihan kuin kisakonkari konsanaan. Kyllä näkyy isin järkevyys läpi tästä varsasta :)


Lopputulemana Rane oli ainakin päivän kaksivuotiaista paras rakenteeltaan rakennearvostelussa, kolmevuotiaiden tuloksia emme jääneet seuraamaan. Se sai kehuja urheiluponityypistään ja askellajejakin kykeni maastaesittäjä kolmiolla näyttämään raviakin 8  arvoisesti. Liikkeet olivat suorat ja niissä oli energiaa, käynnistä taisi tulla vähän miinusta kiireisyydestä.


Estekujassa varsa oli aika pihalla, sitä ei oltu ehditty ennen tapahtumaan treenamaan lainkaan ja viimeisimmästä irtohypytyksestä näin ollen oli jo vierähtänyt tovi. Siitä tuomarit totesivatkin, että hankala tänään arvostella varsan kapasiteettia ja tekniikkaa. Kyllähän se siellä loikki kujassa, mutta ihan se ei nyt ollut kärryillä hommasta ja sitä joutui maasta aika paljon avustamaan, jotta ymmärsi liikkua eteenpäin. Oli ihan mukava, etteivät tuomarit lähteneet arvostelemaan hyppäämistä tämän esityksen perusteella ja tuomitsemaan liiaksi, sillä ponissa tuskin on vikaa tämänkään lajin puolella, vaikka askellajit taitavatkin olla isänsä tapaan sen vahvinta luontaista osaamista.

Estearvostelun perään poni esitettiin kujassa irtona ravissa ja laukassa, sekä käynnissä taluttaen. Askellajituomarit pitivät Ranen liikkumisesta todella paljon, ja tästä se saikin hyvät arvostelut. Ravista jopa 9,5! Laukka 8,5 ja käynti 8,5. Ponilta toivottiin kuitenkin lisää omaa ajattelua eteenpäin, nyt se oli kaikenkaikkiaan liian eteenpäin patisteltava ja lähti liitelemään vain pyynnöstä. Maneesin nurkat olisivat olleet paljon mielenkiintoisempia tutkittavia sen mielestä, kuin esiintyminen itsessään, eikä sillä varsinaisesti ollut kiire mihinkään... :D


Kaiken kaikkiaan hieno arvostelu 2 -vuotiaalle! Ei tarvitse isän, emän tai sisarusten hävetä. On näitä Iitan lapsia muutenkin vaan kiva nähdä! Niissä on kaikissa niin emänsä leimaa, että ne tunnistaa kyllä aika hyvin, että kenen lapsista on kyse, mutta jokaisen varsan isä on tuonut niihin sen oman vivahteen itsestään. Iita päästikin sopivissa määrin käytettyä oriita hyvin läpi jälkeläisiinsä näiden sen poikien perusteella!

Jännää nähdä sitten aikanaan, mitä veljessarjan nuorimmaisesta Torstista sanotaan, kun/jos se arvosteltavaksi joskus nuoruusvuosinaan päätyy!

torstai 22. syyskuuta 2016

Tie varsasta ikäluokkakisoihin - osa 1/3

Tekstin kuvien © Suvililja Photography


Blogiani enemmän lukeneet ovatkin jo varmaan ihan alusta asti huomanneet, että minulle sydäntä lähellä on hevosen hankinta ihan pienestä varsasta asti. Tämä ajatus lähti silloin, kun pähkäilin ensimmäisen hevoseni ostoa. Vaikka maitovarsan kanssa odotus ratsastusikään onkin pitkä ja sillä matkalla voi sattua mitä vain (kuten kieltämättä hevosten kanssa yleisestikin), on se kuitenkin ollut ainoa mahdollisuuteni päästä käsiksi tässä vaiheessa, jos koskaan, riittävän hyviin hevosiin. Niinpä valikoin silloin varsin vähäisellä puoliveristen sukutuntemuksella itselleni varsan vanhemmista, joista pidin. Ja tein kaupat vielä syntymättömästä varsasta, eli Deestä. Tänäpäivänä en ehkä ostaisi kyseistä sukuyhdistelmää, mutta olen iloinen kaiken kokemani jälkeen, että juuri tämän yhdistelmän silloin päätin hankkia, sillä se on poikinut matkan varrella uusia mahdollisuuksia. 

Toki tässä on ajan mittaan alkanut muokkaantumaan ajatus siitä minkälainen hevonen ja se varsa on omaan mieleeni. Ja ajatus siitä, millaisia hevosia löytyy huipulta jne. Entä millaisista suvuista tällainen omaan mieleen iskevä hevonen keskimäärin on ollut. Miltä tällainen hevonen näyttää ja minkälaiset ominaisuudet ovat mieleeni. Vielä on paljon paljon opittavaa ja oikeastaan hevosten ominaisuuksia oppii parhaiten näkemällä livenä hevosia samoista vanhemmista riittävästi, sekä vielä parempi, jos pääsee ratsastamaan useita saman suvun edustajia. Myös kokeneiden kasvattajien kokemuksia on aina mielenkiintoista kuunnella.


Kesäkuussa julkaisin kuvia ystäväni ostamasta tämän kesäisestä varsasta, jonka isä on musta hieno sakasalaisori Dante Weltino (Danone I - Welt Hit II - Noble Roy xx) ja emä suomalaista kasvatusta FWB-tamma Legend Royalina (Rotspon - Don Primero - Alonso). Varsa esiintyy näissä tekstin kuvissa 4 kk ikäisenä, kun viime viikolla kävimme sitä moikkaamassa. Kyseistä varsaa alun alkaen päädyttiin ystäväni kanssa katsomaan osittain siksi, että sen emätamma on aikanaan sisäänratsastamani ja se häikäisi jo silloin ensimmäisillä itsenäisillä ratsastuskerroilla hyvällä tasapainollaan ja äärettömän miellyttävällä ratsastettavuudella. Asioita, joita näkeekin parhaiten luontaisina niin alkuvaiheessa ratsun uraa, mutta toki myös myöhemmin koulutuksen edetessä. Tutun emän, ja emänemän varsat sekä isästä nähtävät jälkeläistilastot antoivat siis aika hyvän kuvan tästä kyseisestä varsasta jo ennen, kuin sitä edes ensimmäistä kertaa näimme.

Vaikka kyseessä oli kouluvarsa, katsoimme ystäväni kanssa siinä pitkälti samoja asioita, mitä katsoisin arvioidessani estevarsaa. Ja nimenomaan varsoja kannattaa arvioida ja katsella maitovarsaikäisinä. Kasvun myötä varsan fyysinen olemus voi hämätä paljonkin, eikä se laatu näy siinä samalla tavalla - usein 1 - ja 2 -vuotiaatkin ovat niin kesken kasvuisia, rumiakin, ja niiden liikkuminen kasvupyrähdysten vuoksi monesti vähän ala-arvoista, että silloin niitä ei kannata tuomita kovinkaan jyrkästi.

Sen lisäksi, että ottaa selvää vanhempien ominaisuuksista, mitä isäori ja mahdollisesti emä ja emän emälinja on jättänyt keskimäärin jälkikasvulleen, voidaan nähdä maitovarsastakin jo asioita. Liikkumiseen kiinnitetään kouluvarsan kohdalla huomiota enemmän kuin estevarsan kohdalla, mutta molemman lajin edustajilta sitä toivoisi näkevän hyvää luontaista tasapainoa liikkumisessa. Liikkumisen pitää siis näyttää helpolta. Takaosan motoriikka tulee parhaiten esiin mielestäni hetkillä, jolloin varsa lähtee liikkeelle - ja se takaosa on tärkeä niin este, kuin kouluvarsoillakin, sillä siellähän se varsinainen moottori ja poweri sijaitsee. 

Takaosa on kaiken liikkeen alku ja juuri. Ja sitä poweria tarvitaan niin kokoamisessa kouluradoilla, kuin ponnistuksessa esteradoilla. Estevarsan kohdalla liikkeistä etenkin seuraa tarkimmin varsan laukkaa ja liikkumista siinä: kuinka se hiljentää ja lisää vauhtia,  kuinka sujuvasti suunta vaihtuu liikkeessä ja miten se tasapaino kaikessa säilyy. Kouluvarsan kohdalla halutaan tietenkin tasaisesti hyviä askellajeja, jotka suuntautuvat ns. "ylämäkeen" eli hevonen luontaisesti liikkuu takaosastaan eteenpäin, kuin liikkuen vähän pienessä ylämäessä: käynti pitää olla puhdasta nelitahtista, ravissa täytyy olla joustoa ja hyvää/aktiivista jalkojen nivelten käyttöä ja laukka pyörivää sekä puhdasta.


Näin "hankalan" varsan ensi ostajana olen oppinut entisestään arvostamaan hevosen luonnetta. Eli sitä miten se esimerkiksi suhtautuu elämässä uusiin asioihin, millä mielellä. Herkkyys ja reaktiivisuus ovat tiettyyn pisteisiin asti todella hyvä asia - urheiluhevosessa täytyy olla kipinää, ja sen täytyy reagoida herkästi apuihin ja ärsykkeisiin. Mutta samalla sillä pitäisi löytyä hyvät hermot ja tietynlaista itsevarmuutta. Pienistä asioista hermostuva ja luonnostaan pelokas/arka varsa on yleensä aika paljon haastavampi myös myöhemmin ratsunurallaan, koska se suhtautuu lähtökohtaisesti kaikkeen uuteen pelokkaana tai vähintään erittäin epäluuloisesti. Maitovarsan käsittelyllä on toki iso osa siihen, millaisena se pitää esimerkiksi ihmisen seuraa ja miten se oppii reagoimaan uusiin asioihin. Maitovarsan kohdalla pitääkin ymmärtää se, että ne eivät osaa vielä mitään, mitä ihminen odottaa hevosen käytökseltä. Ja varsan luonne ja käytös monesti peilaantuu emätamman luonteesta ja käytöksestä. Emä opettaa ensimmäisen puolen vuoden aikana varsalle paljon asioita, mutta myös muut hevoskontaktit ovat tärkeitä kasvattamaan varsaa käyttäytymään.

Luonteen puolesta siis asioita, joita maitovarsan kohdalla pitää positiivisena asiana on: positiivinen suhtautuminen uusiin tilanteisiin ja asioihin, itsevarmuus ja tietyissä määrin myös se herkkyys ja reaktiivisuus.

Nämä luonneasiat ovat tietenkin omia mieltymyksiäni. Pidän hevosesta, joka reagoi asioihin nyt, eikä vasta huomenna, kun taas ehkä useampi muu nauttii enemmän hevosesta, joka ei ole ihan jokaiseen ärsykkeeseen heti liikahtamassa tai ainakaan niin isosti. Luonnepuoli siis osittain pitää sopia omaan makuun ja "käteen", ja tämähän pätee missä tahansa hevosen hankinnassa, johon voi pitkälle vaikuttaa jo rotuvalinnoilla. Itselleni puoliveri-ihmisenä ajatus varsasta voi olla hyvinkin toisenlainen, kuin suomenhevosihmisellä tai niillä, jotka kasvattavat lasten poneja.


Terveyteen vaikuttaa todella moni asia, ja välillä tuntuukin näin mitä enemmän on vuosia hevosenomistajana takana, siihen terveyspuoleen vaikuttaa myös hyvin pitkälle "tuurikin". Mutta maitovarsaa ostaessa kannattaa pelata ns. varman päälle ja hakea ensisijaisesti rakenteeltaan korrektia varsaa. Isot rakennevirheet, esimerkiksi virheasennot jaloissa voivat antaa viitteitä siitä, että vaarana voi olla entistä suurempana se, ettei varsa kestäisi myöhemmin käytössä saatika urheilussa. Ihanteellinen rakenne eroaa myös aika paljon estevarsoilla ja kouluvarsoilla, puhumattakaan muiden lajien hevosista. Rakenteen pitää kuitenkin molemman, tässä tapauksessa puhuttaessa este- ja koulu, lajin hevosilla olla sellainen, että se pystyy työskentelemään vaivattomasti myös ratsastaja selässä. 

Ylämäkeen liikkuminen lähtee pitkälti siitä rakenteesta. Normaalisti ratsuhevosen paino jakautuu etuosalle 60% ja takaosalle 40%. Sen sijaan etupainoisella hevosella etuosalla painoa on enemmän. Tällainen hevonen on ensimerkiksi rakenteeltaan sellainen, jolla on lyhyet etujalat, pidemmät takajalat ja alhaalle kiinnittynyt kaula. Rakenteeltaan etupainoisen hevosen onkin juuri vaikeaa liikkua tasapainossa ja painon siirtäminen takaosalle saattaa olla hankalaa. Tällöin etujalat ovat suurella rasituksella ja rasitusvammoja voi syntyä helpommin. Jos tähän vielä yhdistetään räikeitä etujalkojen asentovirheitä, ongelmia voidaan ennustaa tulevan myöhemmin käyttöiässä. 

Kuitenkin estehevosella tämä "ylämäkeen" asettuminen ei ole niin tärkeä juttu, kuin mitä odotetaan kouluhevosilta. Kouluhevosen odotetaan karkeasti olevan ryhdikkäämpi, kuin estehevosen.  Kouluhevosella kaulan toivotaan olevan muun ylälinjan jatkeena kaarevana ja "riittävän korkeana". Sen sijaan estehevosella ei ole edes kovin toivottavaa kovin korkea ryhti ja pitkä kaula, kaula voi olla jopa varsin lyhytkin ja aika paljon enemmän suuntautuneena vaakatasossa, sillä liian pysty ja korkealle rakentunut kaula voi vaikuttaa estehevosella kielteisesti selän käytössä hypyissä.

Kouluhevosen lavan tulisi olla enemmän viisto ja irtonainen, koska se mahdollistaa etujalkojen lyhentämis- ja pidentämismekanismin. Runkoon hyvin liittyvä kaula ja loiva lapa auttavat hevosta saavuttamaan hyvän etuosan ryhdin. Estehevosella taas voi olla verraten tavallinen tai vaikka hieman pysty lapa, joka antaa pienen vipuvarren mahdollistamaan nopean ja vahvan ponnistuksen etujaloilla. Etuosan nopea nousu mahdollistaa takaosan ponnistamisen ja työnnön eteenpäin, joka vaikuttaa hyppykaaren pyöreyteen.

Hevosen lanteesta sanotaan, että mm. korkealla tasolla hyppäävillä estehevosilla on keskimäärin tavallista pidempi lanne, mikä parantaa taas takajalkojen tekniikkaa. Leveä, vahva ja pidempi lanne sanotaan olevan hyvä ominaisuus kuitenkin molemman lajin hevosilla suorituskyvyn kannalta. Lyhyt kapea lanne voi aiheuttaa selän jäykkyyttä liikkuessa ja vaikuttaa negatiivisesta hevosen elastisuuteen.

Takajaloista olen lukenut ja huomannut myös käytännössä, että kouluhevoselle parasta olisi, kun sen etu- ja takajalat olisivat keksimäärin yhtä pitkät, joka helpottaa tasapainossa kulkemista. Sen sijaan estehevosjalostuksessa näkyy paljon hevosia, joilla on etujalkoja pidemmät takajalat.

Näissä kuvissa näkyy mielestäni hyvin erot este- ja kouluhevosen rakenteessa. Kuvissa esiintyvät molemmat hevoseni maitovarsoina, Torsti ja Dee, molemmat samasta estesukuisesta emästä, mutta toisen isä edustaa enemmän koulusukua ja toinen on täysin estesukuisesta isästä ja tämä näkyy hyvin varsojen rakenteissa. Vaikka ei tietäisi kumpi on kumpi, niin varmasti tunnistaa kumpi on minkäkin sukuisesta isästä.

Nämä ovat karkeita perusajatuksia ratsuhevosen rakenteesta, mutta kun katsoo minkä tahansa ratsastusurheilun terävintä kärkeä, löytyy sieltä eri tyyppisiä ja rakenteisia hevosia laidasta laitaan. Ja tähän on syynä se, että paitsi rakenne, moni muu osatekijä vaikuttaa siihen myös, mikä hevonen kehittyy hyväksi omassa lajissaan. 
Mutta erilaisia ominaisuuksia on mielenkiintoista katsoa myös rakenteiden osalta ja millä tavalla se vaikuttaa hevosen hypyn laatuun tai kouluhevosella vaikka kykyyn koota itseään, eli siirtää enemmän painoa takaosalle ratsastaja selässä.

Hyvärakenteinen hevonen ei ole sopiva sille tarkoitettuun työhön, näissä tapauksissa joko koulu- tai estelajeihin, mikäli sillä ei ole luonnetta eli halua tehdä sitä, mitä sen halutaan tekevän. Toisaalta taas hyväluonteinenkaan hevonen ei auta, vaikka se kuinka taistelisi sydämmellään kaikista rakennevirheistä huolimatta, mikäli se rakenteen puolesta ei vain kestä. 
Ja kaiken tämän keskellä isossa roolissa on se työ, mitä ihminen varsan, nuoren hevosen ja aikuisen hevosen kanssa tekee - miten siitä kasvaa kestävä hevonen lajiinsa, ja miten se saadaan treenattua lihaskunnoltaan siihen pisteeseen, että se kykenee suorittamaan sille asetetut tehtävät. Ja missä tahdissa hevosen kanssa edetään uusiin tehtäviin.

Sen takia varsasta asti ratsuhevosen rakentaminen onkin niin mielenkiintoista, koska varsa on lähtökohtaisesti kuin puhdas paperi, johon on piirretty synnyttyään tietyt palikat (ominaisuudet, joita on ja joita ei ole, mitkä se on perinyt vanhemmiltaan) ja siitä sitä sitten lähdetään piirtämään kokonaiseksi kuvaksi pikkuhiljaa näiden palikoiden ympärille.

Tekstisarja yhteistyössä: