torstai 11. maaliskuuta 2010

Matkustamista ja irtohyppäämistä kera 2-v. oripoikien

Tänään lähdettiin porukalla viemään Deetä sekä Deen toista tarhakaveria FWB-o. Legend Romadour (i.Rosario) eli "Roopea" Tuulentallin maneesille irtohyppäämään. Ilokseni sain todeta vielä kotitallin pihalla, että Dee kulkee autoon jo varsin  itsevarmoin ottein eikä vuosi sitten takaista pienoista lastausongelmaista ole enää olemassakaan :) Pojat jaksoivat niin urheasti seistä autossa, vaikka lähtö meinasi kaiken maailman turhista syistä viivästyä enemmän ja enemmän.

 
Pojat valmiina pikku reissulle!

Ajomatkahan ei meiltä ollut kovinkaan pitkä, mutta varsin hyvää treeniä nuorille jätkille.
Ensimmäisenä vuorossa oli meidän porukan hevosista minun tänä talvena sisäänratsastama vm.07 syntyinen hannover -tamma Sancenza (i. St. Moritz), joka tunnetaan luonteensa puolesta hieman pörhönä yksinkertaisena tyyppinä, jolle kaikki mahdolliset asiat ovat hirveän pelottavia. Tamma liikkui kivasti ja oli myös mukava huomata, että arkuudestaan huolimatta se hyppäsi hyvällä asenteella vaikka esteitä ei 80cm korkeammalle nostettukaan.

"Sanden" jälkeen oli aika purkaa autosta mr. Dee. On se jännä, kun pojalla alkaa heti esiintymishalut purkautua yli äyräiden tullessamme vieraaseen paikkaan...! :D Uskomattoman hienoa raviakin se esitti, mikä ei ole ihan normaalia, sillä Dee väläyttelee ravillaan hyvin harvoin. Tänään kuitenkin polvi nousi ja joku taisikin tokaista, että "tolla oriilla on kyllä aika leuhkat liikkeet".
Irtohypytys aloitettiin puomit maassa. Dee meni innolla kujaan minun saattelemana, mutta ylläri ei antanut enää kujan jälkeen kiinni. Se pääsi maneesiin irralleen juoksentelemaan ja päätti oma-aloitteisesti kiertää maneesin ympäri ja laukata rytmikkäästi uudelleen kujaan! Erittäin hyvä asenne ei voi muuta todeta. Eikä siinä sitten mitään, päätimme vain nostaa esteitä aina kun poika oli edellisen kerran ylittänyt, kun se kerran itse niin hienosti kujaan osasi mennä. Vimeinen okseri oli metrin korkeudessa, kun Dee ponnasi sen ylitse kepeästi, päättikin yhtäkkiä tulla kaurakipon luokse ja antautua vihdoin kiinni. Ajattelin viedä sen vielä yhden kerran itse kujaan ja lopettaa siihen, mutta Dee oli sitä mieltä jo, että hän on hypännyt aivan tarpeeksi ja kieltäytyi hyppäämästä kokonaan... Eikun puomit takas maan tasolle, jotta saadaan vielä yksi onnistunut suoritus. Tällä kertaa puomit ylitettiin metrin loikilla yli, mutta huomasi varsan olevan jo hiukan väsynyt. Tähän oli aika lopettaa, joten fleece niskaan ja loppu kävelyille siksi aikaa, kun Roope saadaan irtohypytettyä.

Maneesin ulkopuolella mietin itsekseni, etten lähde yrittämään Deetä yksin autoon, jotta ei tapahtuisi mitään kämmejä, kun tallin pihassa lastaus sujui niin hienosti. Aikamme käveltyä mentiin notkumaan heppiksen kylkeen. Lämmin aurinko paistatteli päivää ja Deen noukkiessa maasta heinänkorsia istahdin auton rampille lekottelemaan.
Tässä vaiheessa oripoika ajatteli jälleen ottaa ohjat omiin "kavioihinsa" ja tallusti rampilta minun ohitseni suoraan autoon! En pysty vieläkään tajuamaan miten siitä on noin itsevarma tullut! Vuosi sitten lastaukseen tarvittiin se kolme ihmistä varmistamaan, että varsa saadaan autoon ja tänäpäivänä se tallustaa sisään ihan omin nokkinensa... on siinä taas omistajalla pähkäiltävää, kuinka erityislaatuinen hevonen hänellä onkaan! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot