torstai 18. marraskuuta 2010

Deen Suomeen paluu ja valmennuksia!

Viime viikonlopun sunnuntai oli kaikin puolin tapahtumarikas ja kiireinen. Aamulla oli TKR:n järjestämä Kari Nevalan valmennus, johon olimme ilmoittautuneet Miron kanssa, päivällä kiirehdin pitämään ponitunnit + aikuistunnin Itä-Helsingin suunnille ja illalla oma rakas varsa Dee tuli vihdoin ja viimein kotiin!

Aamun valmennus oli niin positiivinen meidän osaltamme, että vieläkin näin kolmen päivän jälkeen olen ihan fiilareissa. Edellinen hyppykerta oli siis estekisat viikko takaperin, sen jälkeen omistajansa Miljan kanssa Miro oli suorittanut puomiharjoituksia, jossa se oli ollut hiukan peloissaan. Avoin mieli on kyllä se työkalu, millä tämän hevosen kanssa pitää kaikkii uusiin tilanteisiin mennä. Päällimmäinen epäilys kuitenkin oli, että se saattaa olla edelleen jännittynyt ja viimekertainen kisajännitys saattaisi näkyä edelleen hiukan hyppäämisessä. Mutta epäilykseni muuttui vääräksi.
Alkuverryttelyssä Miro tuntui erittäin pirteältä ja energiseltä, vaikka edellisenä päivänä olinkin tehnyt semirankan laukkatreenin maastossa. Tämä siis on vain positiivista, valmistelu valmennusta varten oli siis toiminut nappii; energiaa ja eteenpäinpyrkimystä löytyi reilusti, mutta hevonen pysyi silti lapasessa! Verryttelyssä tehtävänä oli tehdä ravissa ja laukassa voltteja, jotka osoittautuivat meille hiukan hankaliksi..... eihän me mitään voltteja koskaan olla menty, vaan ennemminkin reippaasti eteenpäin kokoajan :) Tasapainoa oli todella hankala säilyttää, ja kun pidätteitä otti Miro alkoi tuntui jopa siltä, että se olisi pohkeen takana. Kari tahtoi meidän kulkevan aika hitaassa tempossa, joka tuotti myös ongelmia, kun Miron laukka on suhteellisen matkaavoittavaa plus hevonen olisi halunnut vain edetä. Jotenkuten siis selviydyttiin hommasta ja päästiin aloittamaan hyppääminen.
Tehtävät olivat uusia ja haasteellisia nuorelle hevoselle, mutta estekorkeudet pysyi matalina ja Miro suoritti kaiken pyydetyn yli odotusten. Aloitimme aluksi pienellä okserilla, josta maneesin lyhyen sivun kautta lähestyminen lävistäjän suuntaisesti pystylle. Miro hyppäsi reippaasti ja hyvällä imulla. Harjoitukseen lisättiin tämän jälkeen yksi pystyeste lisää, jolloin tien ratsastaminen oli kaarevalla uralla loivalla kiemuralla. Tällainen tie oli Mirolle ihan uusi juttu, mutta se keskittyi innokkuudestaan huolimatta hyvin tehtävään ja kuunteli hyvin pidätteitä sekä pohkeita. Tehtävä jatkui edelleen edellisestä, ja teimme peilikuvana saman tien kuin aikaisemmin maneesin toiseen päähän jatkaen lyhyeltä sivun jälkeen lävistäjälle, mutta tämän jälkeen pituussuuntaisesti maneesin keskelle oli sijoitettu okseri jonka jälkeen kolmen laukka-askeleen jälkeen suoraan pituushalkaisijaa jatkaen pysty. Tässä olikin tehtävää nuorelle kokemattomalle, mutta positiivista oli se, että Miro suorastaan kuumeni ja innostui entisestään heittämään esteiden välillä ilopukkia eli niin kivaa sen mielestä oli!
Meidän osalta treenit päättyivät tähän, kun vielä hyvin meni eikä vaikeampia enää kannattanut jo vähän väsähtäneeltä nuorelta hevoselta pyytää. Oma fiilis oli niin hyvä tunnin jälkeen. Tuntui, että treeni oli ollut kaikkine tehtävineen kivaa minun, mutta myös hevosen mielestä ja lopetus tuli vielä erittäin onnistuneen suorituksen jälkeen! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Keravalle Kalliorinteen seurakisoihin 60-70cm rata suorittamaan. Katsotaan jos jännitys ei veisi ihan Miron keskittymistä tälläkertaa kokonaan, vaan pääsisimme kunnolla rataa hyppäämäänkin! :)


Sitten päästään siihen uutiseen, jota nyt olen jännittänytkin tovin aikaa... sillä Dee palasi vihdoin Suomeen! Matka Hollannista kaikkine mutkineen perille kesti reilu 3 vuorokautta, joten pitkään se on saanu autossa elellä. Siitä huolimatta hevonen oli sunnuntai iltana pirteä ja heinä maistui. Itselleni nousi oikein helpotuksen tunne, että se on nyt yhtenä kappaleena jälleen itseni huolehdittavana. Dee majoittui Klaukkalaan sijaistalliin pariksi viikoksi, kunnes sen varsinainen tallipaikka vapautuu Etelä-Sipoosta.
Pari päivää matkan jälkeen olen varovaisesti totutellut taas touhuamaan oman varsan kanssa, ja opetellut mitä kaikkea se osaa ja kuinka paljon se on henkisesti kasvanut sitten viime kevään. Pakko sanoa, että kun sitä tallin käytävääkin pitkin taluttaa ja kuulee kenkien kopinan jotka sille on Hollantireissun aikana ensimmäistä kertaa laitettu, tuntuu ihan siltä, että minulla ei ehkä olekaan enää ihan varsaa vaan nuori hevonen.
Tavoitteena on nyt, että pienellä liikuttelulla yritän pitää sille rakennetun kunnon yllä, mutta erittäin kevyesti. Lepo on varmasti se numero yksi rankan treenikauden jälkeen noin nuorelle hevoselle. Jokatapauksessa selässä olisi tarkoitus kuitenkin käydä vielä tämä vuoden puolella ;)
Loppuun vielä videota iloittelusta kentällä pari päivää matkan jälkeen....


video

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot