torstai 11. marraskuuta 2010

Miro elämänsä ensimmäisissä kilpailuissa!

Lauantaista vierähtänyt jo muutama päivä aikaa, mutta vasta nyt on sellainen hyvä kirjoitusfiilis jota kannattaa käyttää hyödykseen... Tosiaan viime viikonlopun lauantaina osallistuimme 4v. Miron kanssa estekisoihin, vaikka muutoin polle taitaakin painottua ainakin sukunsa puolesta kuitenkin kouluhevospuolelle. Kuitenkin viime aikoina jonkun näköistä kehitystä eteenpäinpyrkimyksessä on tapahtunut ja hyppykerrat, joita ollaan omistaja Miljan avustuksella otettu, ovat olleet tosi onnistuneita ja hevonen on tuntunut paremmalta kuin koskaan, joten nyt oli hyvä hetki laittaa nuori ensimmäistä kertaa tehtävän eteen haastellisemmassa ympäristössä. Näihin pikkukisoihin lähdettiin ihan rennolla asenteella katsomaan, miten poika tilanteen ottaa ja muutenkin koko touhu harjoitusmielessä. Jostainhan on pakko aloittaa!
Henkilökohtaisesti kuskina en oikeastaan odottanut mitään, en viitsinyt edes kauheasti lähtemään spekuloimaan ennen kisapäivää mitä tulisi tapahtumaan vaan pidin mielen avoimena. Joko homma menee ihan hyvin tai sitten ei, joka tapauksessa hevosen elämän ensimmäistä kokemustahan kuitenkin lähdettiin hakemaan.
Olin päivästä avustamassa radan rakennusta, jossa pääsin samalla tutustumaan jo rataan, joka meidän luokassa oli sen vaivaiset 60-70cm, jonka Miro selvittää vaikka takaperin jos liian jännäksi muuten tilanne menee sen mielestä. Etukäteen olimme Miljan kanssa miettineet, että yleisö saattaa pelottaa hiukan "sätkyä" Miroa eniten, joten oli helpotus, että radan ensimmäinen este oli katsomosta pois päin, eli aloitus ainakin helppo näin henkisesti ajateltuna. Muutoin helpon radan kaksi kohtaa ajattelin jo etukäteen ehkä tuovan ongelmia jos jotain ongelmia oli tullakseen; sarja (jota Miro on kerran aikaisemmin hypännyt harjoituskerroilla) hypättiin katsomoa kohti, mutta onneksi se oli kuitenkin sijoitettu seinän viereen vähän tukemaan ja perusradan toiseksi viimeiselle esteelle oli aika tiukka mutka, jossa saattaa tuoda ehkä haastetta, sillä ohjaustehosteet ei tällä ruunalla vielä ole ihan hallussa.

Miro kävi pienestä kisahälinästä enemmän kuumana kuin mitä yleensä, joten jo verryttelyyn vihdoin päästessämme poika oli aika tärränä. Verryttely oli täyttä kaaosta, sillä luokkaan osallistui paljon ratsastuskoululaisia sekä muita mahdollisesti vähemmän ratsastaneita siitä päätellen, että liikennesäännöt eivät olleet kaikilla ihan selvillä. Lisäksi verryttelyssä oli suhteellisen monta ratsukkoa samaan aikaan, joka johti siihen, ettei tilaa ollut ja poneja ja hevosia suihki millon mistäkin. Miron kauhuksi verryttelymaneesiin oli asennettu myös kaijutin helpottaakseen kisan kulun seuraamista. Tässä olikin kaikki ainekset pienen hevosen tolaltaan pois saamiseksi :) Miron pienen paniikin saatoin tunnistaa jo ravatessa, että se ei ollut juuri lainkaan pohkeen edessä, vaan keskittyi lähinnä sätkimään ja kyttäämään härdelliä ympärillä. Yhtäkään verryttelyestettä emme tainneet ylittää, sillä ruuna kieltäytyi täysin hyppäämästä koko tilassa. Kaikesta huolimatta pysyin itse ihmeen rauhallisena, ja muutaman hyppy-yrityksen jälkeen todettiin Miljan kanssa, että mennään kentälle omaan rauhaan kokeilemaan muutama hyppy ennen meidän suoritusta. Kentällä Miro oli taas erittäin hyvän tuntuinen, sen kaasut lähti samantien toimimaan, kun pääsimme sekasorrosta vähän rauhallisempaan paikkaan. Otimme muutaman hypyn ristikolle ja ihan hyvän kokoiselle pystylle, ja hevonen hyppäsi kuin ajatus.

Pian olikin meidän vuoromme, ja aivan odotetusti Miron mielestä katsomo oli niin kaamee, että se vähintää voi syödä pienen ponin jos sen lähelle uskaltautuu. Radan aloitus kesti tovin, sillä lähestyminen ekalle esteelle piti tehdä kuitenkin katsomon vierestä kulkien. Kaasu oli pojalta jälleen aivan hukassa, niin kauhuissaan se oli. Ajattelin, että eikai tässä muutakuin mennä ihan sama missä askellajissa, ensimmäistä estettä kohti ja katsoa mitä se sanoo. No, yli mentiin omalla tyylillä, mutta yli kuitenkin. Kakkosesteen eteen pysähdyimme, mutta Miro päätti kuitenkin ylittää koko höskän vaikka sitten kaatamalla esteen... matka jatkui siis edelleen kolmoselle, josta en muista mitään, mutta yli kai me mentiin, kun neloselle päästiin joka oli katsomon läheisyydessä. Sekin mentiin, yli, ali tai läpi. Vuorossa oli sarja, ja mietinkin, että tähän voisi meidän matka tyssätä, kun tuo minun olettama alkukin tuntui Mirolle niin pelottavalta. Mutta ei, kauhusta kangistuneenakin Miro silti kiltisti selvitti jollain konstin sarjan ja matka jatkui pelottavan katsomon ohi jälleen 6. esteelle. Tälle esteelle taisi tulla ensimmäinen oikea hyppy, kuski ei ollut tässä vaiheessa enään oikein messissä, joten tyylipisteitä ei tarvinnut hänellekään varmasti jakaa! Tämän jälkeen enää kaksi estettä, jotka nekin selvitimme samaan tyyliin kuin alkuradankin, mutta... selvisimme maaliin!!! Kuinka monta kertaa naureskelin radan aikana, että kohta tulee vihellys ulos, mutta ei. Perusradalta 16 virhettä, eli toisin sanoen joko neljä pudotusta tai sitten yksi pysähdys luokiteltiin kielloksi ja kolme pudotusta.
Jokatapauksessa Miro hienosti tsemppasi minun kanssani loppuun asti, vaikka tilanne olikin sen mielestä varmasti tähän astisista kokemuksista se kaamein! Ensi kerralla menee jo varmasti paljon paremmin, uskoisin näin.

Radan jälkeisen puinnin jälkeen saimme Miljan kanssa todeta, että voidaan olla tyytyväisiä, sillä tästä on mukava jatkaa. Olin siis päivän päätteeksi tosi iloinen, että tämä ensimmäinen kisakerta on nyt koettu ja se meni kaikista ongelmista huolimatta kivasti, vaikka mieltä tottakai piti varjostaa eräiden ihmisten negatiivinen arvostelu suorituksestamme. Kyllä, uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin joidenkin elämä taitaa olla niin tylsää, että elämän alueita täytyy selkeästi laajentaa pistämällä nokka myös muiden asioihin. Ja käyttäytymällä erittäin ala-arvoisesti ja lapsellisesti... huoh, minä suhteellisen temperamenttisena ihmisenä saatan kyllä joskus kimpaantua tällaisita turhanpäiväisesti negaajista ja arvostelijoista turhankin paljon. Pitäisi vaan pitää mielessä ettei kuuntele sellaisia, vaan iloitsee niistä asioista missä kokee onnistuvansa. Tällä kertaa meille ei joo tullut puhdasta rataa, eikä edes kovin upealla tyylilläkään, mutta mitä sitten? Kyllä siellä monen kokenut kisakonkari kielsi uloskin, sentään tämä hieman pelokas 4v. suoritti tehtävänsä loppuun asti! Ei voi muuta sanoa, että kun kisatilanteessa tapahtuva jännitys vähän laantuu, niin täältä tullaan ja näytetään mistä kana kusee! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot