torstai 4. marraskuuta 2010

Syksy mennyttä, talvi edessä...

Kaikenlaista on ehtiny tapahtua sitten viime kirjoitusten.

Suurin pettymys on varmasti se, että Dee ei läpäissyt Hollannissa röntgentestiä. Sillä oli muuten puhtaat kuvat, paitsi toisen takasen kintereessä jotain pientä, mikä ei vaikuta sen käyttöön millään tavalla, mutta mitä ei toivota kuitenkaan mahdollisella jalostusoriilla olevan. Hollanti onkin maailman tiukin näiden kuvien kanssa, kun taas naapurissa tässä olla paljon kiltimpiä.
Nyt onkin ollut kova mietintä Deen jatkosta, mitäs nyt sitten? En kuitenkaan yhtään koe treenin olleen turha kokemus, se on hyvässä kunnossa ja paljon edellä samanikäisiään monessa asiassa, vaikka selässä sillä ei ollakaan vielä käyty.
Ehkä otan pojan nyt kotiin, laitan sen itse satulaan ja annetaan ajan kulua. Lahjakas se on taidoiltaan jokatapauksessa, ja Deen valmentaja Alexandra sanoikin sen olevan kyvykäs myös estepuolella, mutta koulupuolella sillä on liikkeiden puolesta mahdollisuudet kuinka korkealle tahansa. Sehän nyt taas rippuu siitä, miten se kulkee ratsastajan kanssa ja kuinka hyvä ratsastaja on selässä. Taidan olla kuitenkin niin itsekäs, että käytän näin kyvykkään hevosen taidot hyödyksi omalle etenemiselle... miksi vaihtaisin yhtään huonompaan tai antaisin sen jollekin toiselle kokeneelle ratsastajalle, kun kerran omat tavoitteeni on kehittyä mahdollisimman hyväksi ratsastajaksi.
Dee on kuulemma myös viimenäkemän edelleen vain komistunut ja saanut orimaista ulkonäköä. Innolla odotan sen näkemistä jälleen! Sopiva tallipaikka on vain vielä hakusessa.

4v. Miron kanssa ollaan päästy taas vauhtiin, ja ruuna on ollut oikeastaan ihan älyttömän hyvän tuntuinen aivan viime viikkoina! Maastoiltu ollaan ahkerasti säästä riippumatta ja myös parisen kertaa hypätty, mm. aikaisemmin yksittäisiä esteitä ja nyt tämän viikon maanantaina jo pientä linjaa ja sarjaa. Mikään ei ole ollut ongelma tälle kaverille ainakaan jos esteistä on kyse. Se on kauhean hyvä ratsastettavuudeltaan, reagoi pohkeesta eteen ja on myös herkkä pidätteille, eli mukavasti sen askeleita pystyy kyllä säätelemään esteiden välissä! Asenne on myös kohdallaan, sillä se ei ole tähän asti ainakaan kytänny erikoisia esteitä ja yli se yrittää vähän huonommistakin lähestymisistä huolimatta. Tämän hepan kanssa on saanut taas muistaa, miksi esteet on niin mun juttu! Etenkin kivan hevosen kanssa!
Nyt meillä on tulevana viikonloppuna edessä Miron elämänsä ensimmäiset kisat Tuomarinkartanossa, ollaan nimittäin osallistuttu huimaan 60-70cm luokkaan (: Saas nähdä mitä siellä käy, mutta aika rennolla fiiliksellä kuski ainaki asennoituu tähän, ja niinhän se pitääkin kun tavoitteena on vain saada nuorelle hyvää kokemusta. Ainoa mikä varjostaa hyvää kisakuntoa on se, että heräsin tänäaamuna yllätysyllätys kuumeessa... taitaa olla jo neljäs kuumeilu tänä syksynä ja sopii ihmetellä mikä on saanut mun vastustuskyvyn näin alas, etten meinaa kunnolla parantua ollenkaan? Kisoja en kuitenkaan meinaa jättää väliin, voin lepäillä sitten vaikka ens viikolla jos tarvitsee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot