keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Täysillä kohti kevättä!

On sitä itse kukin pienessä horroksessa näin talven pimeimpään aikaan. Mutta pientä valoa alkaa häämöttämään edessä, kun päivät pitenee! Olen sellainen kesäihminen, että jos joskus siinä lotossa voittaisin, ostaisin talviasunnon jostain aurinkoisemmasta paikasta, pakkaisin eläimet mukaan aina syksyn lopulla ja saapuisin vasta keväällä kun lumet ovat sulanneet... Aina saa unelmoida :)

Nyt jokatapauksessa on saanut loimitella heppoja ihan reippaasti, kun näinkin kunnollinen talvi viime vuoden tapaan ollaan saatu. Dee ei edes ole minkäänlaista talvikarvaa lähtenyt kasvattelemaan reissunsa jäljiltä, joten aika huolella sitä on saanut toppailla. Oripojan kanssa ollaan edetty tällähetkellä siihen pisteeseen, että selässä on roikuttu useita useita useita kertoja, ja pääsin minä nauttimaan parisen sekunttia selässä istumassakin, kunnes kakara päätti pukata mamin kyydistä - "mitä helvettiä sä siellä teet?!?!"... Suurin ongelma tähän selkäännousuun on ollut avustajien puute. Kaksi avuliasta ihmistä kuitenkin on saapunut erinäisinä aikoina, eli selässä roikkumiskertoja ja nousuja sekä selkäännousun yrityksiä on ollut nyt vaivaiset neljä kappaletta. Kiitos näistäkin kerroista ilmaiseksi paikalle kaveria hädässä auttaneet saapuneet ystäväni Anu ja Pihla! Teidän kaltaisia ihmisiä näyttänee olevan enää harvassa!!! (Se on muuten jännä, kun auttelee vuosien ajan muiden hevosten kanssa >ilmaiseksi<, laittaa oman henkensä toisten varsojen eteen hyppäämällä niiden selkään ensimmäisenä, avustaa sisäänratsastuksissa ynm, niin kun kerran sitten oman hevosen kanssa kaipailisin edes viikon intensiivistä apua, niin eipä ole ollut porukkaa tulossa ihan jonoksi asti! *huokaus* Ehkäpä siis opin tästäkin jotain, että sanonta: "tee muille niin kuin toivoisit muiden itsellesikin tekevän" ei enää tässä nyky-yhteiskunnassa ja ihmisten asenteissa toimi.)

Deen kunto ja yleisvointi on kyllä tälläkin hetkellä huippuluokkaa, se on erittäin lihaksikas ikäisekseen ja muistuttaa päivä päivältä enemmän aikuisempaa hevosta, vaikka baby se kuitenkin vielä on :) Kuntoa olen yrittänyt jopa aavistukseen laskea viimeaikoina, mutta tuloksena on ollut entistä villimpi pakkaus, joka haluaa purkaa vain energiaansa johonkin. Toisin sanoen, kunnon hikijuoksutustreeniä olen joutunut pari kertaa viikkoon silti tekemään, että poika pysyy tyytyväisenä. Kun pääsisin sinne selkään, niin nuo hanget pelloilla kutsuvat todella houkuttelevasti puoleensa tätä väsytysoperaatiota ajatellen. Ehkä ihan lähiviikkoina, toivonmukaan! Ensi perjantaina olisi uusi yritys selkäännousuissa, pidän itselleni (ja myös Deelle) peukkuja, että tälläkertaa pääsisimme itse asiaan. Fiksusti se kuitenkin pääsääntöisesti on joka kerta toiminut, auttavia käsipareja on ollut yhden parin verran vaan joka kerta liian vähän, jotta olisimme voineet onnistua.

Viikonloppuna pääsen Miron kanssa pitkästäaikaa valmentautumaan Kari Nevalan silmän alle! Yhdet hypyt olen ottanut tässä tämän vuoden puolella ruunan kanssa, ja se meni erittäin hyvin. Muutoin olen käynyt nyt syksystä poiketen paljon vähemmän, mutta edelleen hyppelyitä ja maastoiluja on luvassa jatkossakin tämän rautiaan läsipään kanssa. Katsotaan miten hypyt lähtee pyörimään tulevana viikonloppuna, odotan niin innolla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot