keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Täydellisiä hevosia

Viime sunnuntaina ei mitenkään tehnyt mieli ottaa hanskoja pois kädestä saadakseen videokuvaa irtohypytksistä, vaikka sen arvoista se totta totisesti olisikin ollut! Kylmyys vei kuitenkin voiton, kun sormet olivat vihlovan kipeät kylmyydestä... ei näillä lämpötiloilla enää voi pysyä lämpösenä, laittoi sitten mitä vaatetta tahansa - kylmä tulee kuitenkin. Hypyt meni Deen osalta todella todella todella hyvin! Olin tyytyväinen, ja oripoika pomppas kaiken mitä eteen laittoi ja olisi hypännyt varmasti vielä enemmän, mutta itse laitoin jossain vaiheessa stopin kun okseri oli jo aika julman kokoinen ja kuitenkin ahnehtiminen saatttaisi kostautua (ja myönnettäköön, että itselleni tuli jo pientä rimakauhua, että kuinka se suoriutuu tällaisista korkeuksista). Parempi lopettaa super hyvään, kuin jatkaa super katastrofiin! Olin ylpeä pikku oristani :) Taas! Sen asenne koko touhuun on niin mieletön ja eteenpäinpyrkimys aivan omaa luokkaansa.

Dee treenaamassa syksyllä 2010, tässä kuvassa 2,5v.

Mietin usein, että oma oripoikani Dee on oikeastaan odottamaani upeampi eläin. Halusin vuonna 2008 ostaa vain varsan, joka on terve ja että sillä on neljä jalkaa, pää ja kroppa - muuta en toivonut. Eli en vaatinut kovinkaan paljoa elämäni ensimmäiseltä hevoselta... (kunhan se ei vain ollut kolmijalkainen kyklooppi...:D) Sainkin paljon enemmän! En keksi siinä suuria virheitä ulkokuorellisesti, se on aina ollut sopusuhtainen ja kasvanut maltilla, pitkä säärinen jalo ja ryhdikäs, kaunis ilme silmissä. Sen luonne on on mitä mainioin eli utelias, säpäkkä, tavallaan ehkä vähän epäluuloinenkin ajoittain, mutta lopulta suunnattoman rohkea. Luonteesta voi sanoa myös sen, että se on ihmisystävällinen, mutta muita hevosia kohtaan dominoiva, erittäin jääräpäinen ja äkkipikainen. Joskus näistä toisista luonteenpiirteistä on suoraan sanoen ollut harmia ja monet asiat on pitäneet opetella kantapään kautta. Mutta toivottavasti luonne saadaan joskus kanavoitumaan oikeeseen suuntaan, että se periksiantamattomuus, jääräpäisyys, esiintymisen ja näyttämisen halu ja energia kohdistuisi suorittamiseen ratsastuksessa kisakentillä. Lajilla ei ole väliä, kunhan hypätään esteitä... ;) kenttäratsastuskin monipuolisuudellaan tavallaan kiehtoo itseäni. Koulupuolella taas Deen Hollannin valmentaja uskalsi varovaisesti ennustaa sen liikkeiden riittävän Grand Prix tasolle, hui! Eri asia onkin sitten se, että kuinka pitkälle omat rahkeeni riittää viedä sitä eteenpäin ja kouluttaa. Motivaatio on ainakin kova. Mutta veri vetää siis esteille siltikin...

Muita omaan mieleen täydellisiä hevosia on aika vähän loppujen lopuksi. Minusta kiinnostavaan hevoseen tätä nykyä liittyy myös se, että se on hienon näkönen ulkomuodoltaan. Sen lisäksi, että on kiva katsella, sen pitää myös olla lahjakas.

Pari omaa lempparia voisi mainita. Saksalainen Sandro Boy (Sandro - Grannus - Argentinus). Siinä on hieno ori, ketterä ja skouppia vaan tuntuu löytyvän... voiskohan tää jakaa tätä hyppyyään muillekin?

       

Deen ja Deen kasvattajan myötä enemmän hollantilaiseen hevosmateriaaliin on tullut tutustuttua, vaikka seuraava ori on myöskin holstein, niin se on silti hyväksytty ainoastaan hollantilaiseen KWPN kantakirjaan sekä vaikuttaa Hollannissa. Näin oriin Quality Timen (Quantum - Cantus - Mowgli) ensimmäisen kerran vuosi sitten keväällä, kun olin ystäväni luona kylässä pikavisiitillä. Käytiin parissa orishowssa ja tästä ystäväni sanoi, että on hieno hevonen. Kun näin sen hyppäävän, niin ei voinut olla kuin samaa mieltä. Enkä edes ole ihan true kimojen hevosten ystävä... mutta onko värillä väliä, tässä nyt vain on sitä jotain! Quality Timen näin seuraavan kerran viime syksyn reissulla, jolloin käväisimme yhtenä päivänä Belgiassa Lanakenissa nuorten hevosten este MM:ssä. Ori oli yhtä upea, kuin edellisen kerran sen nähtyäni. Sen esteiden suorittaminen näyttää vaan niin helpolta.


Kouluhevosista pidän usean muun ihmisen tapaan hallitsevasta Maailmanmestarista sekä MM -ennätysten haltiasta, mustasta Totilaksesta. Se on niin hienoa, vau! Jos kouluratsastusta en yleensä ole kovinkaan jaksanut seurata, niin tämän hevonen (ex-)ratsastajansa kanssa on viime vuosina todellakin ollut todella nautittavaa. Tässä ori esiintyy KWPN -oripäivillä Den Boschissa. Kylmiäväreitä tulee katsellessa sen liikkumista...


Laitanpa vielä yhden suosikkini estekentiltä. KWPN ori Hickstead (Hamlet - Ekstein - Ulft). Erittäin nopea ja jopa räjähtävän näköinen pieni ori. Ei varmaan myöskään esittelyjä kaipailisi, mutta sanotaan nyt, että henkilökohtainen Olympia kultamitali Honkongissa 2008 meni oikeeseen osoitteeseen. Prossimitali viime vuoden Kentuckyn MM:ssä sekä Aachenin GP voitto vahvisti, että hevonen (sekä ratsastaja) ovat todentotta vielä parinkin vuoden jälkeen huippuvireessä.


Täydellinen hevonen on varmasti eri ihmisille täysin erillainen.
Ei kannata kysyä miksi suosikkihevoseni ovat useimmiten oreja... olen vain niin ori-ihmiseksi kasvanut oman pikkuorini myötä kai. En oikeastaan osaa mieltämystäni enää paremmin selittää...

Loppu kevennykseksi tämän päiväiselle avautumiselle on ilmiselvä: Oppisinpa minäkin joskus ratsastamaan noin hyvin, kuin mitä näillä videoilla näkee!!!

...

Deen selkäännousut peruuntuivat arktisten olosuhteiden vuoksi tältä viikolta, nenäthän tuolla ulkona jäätyy. Kesää odotellessa. Ensi viikolle on luvattu jo plussa asteita, joten mahdollisesti silloin pääsen taas nauttimaan oman ratsun alun selässä istuskelusta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot