torstai 10. maaliskuuta 2011

"Hammaslääkärissä" ja "neuvolassa"

Eilen lähdimme poikaystäväni kanssa kuskaamaan Deetä Vermon klinikalle Karengon luokse, kun tuli selväksi, ettei oripoika suostu antaa piikittää itseään kotioloissa. Pienellä epäilyksellä mietin, miten homma sujuisi Vermossakaan? Se on vaan niin hemmetin nopea liikkeissään sekä raju silloin kun se on sitä mieltä, ettei se pidä jostain tapahtuvasta asiasta...

Olimme paikanpäällä hiukan aikaiseen ja saatiin siinä seurailla alkavien keskiviikkoravien ensimmäisen lähdön verryttelyä ajan kuluksi, mutta enpä kauaa siinä saanut rauhassa istuskella, kun auton heiluminen alkoi käydä vähän turhan rajuksi herra hevosen pitäessä elämää peräkopissa. Menin rauhoittelemaa sitä traikkuun ja onneksi se myös rauhoittui, niin ei tarvinnut eläinlääkäri Karenko heti ensimmäisenä nähdä hermostunutta pientä hevosta.

Yritimme ensin laittaa rauhoittavaa sille trailerissa, mutta pieni tila kävi ongelmaksi siinä vaiheessa kun Dee päätti ruveta oikein hankalaksi... noh, eikun klinikkarakennukseen sisälle ja huulipuristin nenään ja hetken venkoilun jälkeen se taisi alistua kohtalolleen ja Ell. pääsi tuikkamaan nopeasti rauhoittavan ja sen jälkeen rokotukset. Loppujen lopuksi tähän koko toimenpiteeseen meni "vain" puoli tuntia, ja se on meille vähän ;)

Raspausreissu tuli kyllä juuri sopivaan aikaan, sillä vähän hammaspiikkejä oli havaittavissa ja oli myös hyvä tehdä katsaus tällä hetkellä, kun pojan maitohampaat ovat kovaa vauhtia vaihtumassa. Kolme enemmän liikkuvaa maitohammasta otettiin irti ja seuraavaa raspausta Ell. Karenko suositteli meille puolen vuoden päähän. Hän myös varoitteli, että hevonen saattaa olla todella epätasainen suustaan koko hampaiden vaihtumisen ajan, joten tätyy pitää itsellänikin mielessä nyt kun tätä ratsastuspuolta harjoitellaan.

Ihailtavan rauhallisesti meitä palvellut eläinlääkäri toimi Deen kanssa myös niinä hetkinä, kun Dee käyttäytyi hiukan hankalasti. Ei kertaakaan korottanut ääntä, ei tehnyt nopeita liikkeitä, ei lätkinyt tai lyönyt sitä (tätäkin on nähty, eikä siis ihme, että Dee pitää rokotustilannetta erittäin epämiellyttävänä!) vaan pysyi määrätietoisen rauhallisena koko ajan. Uskon, että tällä oli todella positiivinen vaikutus Deellekin ja ehdottomasti jatkossakin yritämme päästä saman lääkärin vastaanotolle. Seuraavaa raspausreissua pitää suunnitella ensi elokuulle, jotta sen jälkeen pääsemme hyvää vauhtia etenemään ilman hammaspiikkejä tai muita mahdollisia suuongelmia omassa ratsuksi muuttumis projektissamme. Myös rokotusväliä ajattelin pitää jatkossa puolen vuoden välein, jotta herpesrokote pysyy voimassa kaiken aikaa.

Hampaanhoidon jälkeen olen mielenkiinnolla googlaillut hevosten hampaisiin liittyvää tietoa, esim. rakenteesta, hoidosta, mahdollisista vioista ja hammasvioista aiheutuvista ongelmista. Vaikka aina olen pitänyt hevosenkin suunhoitoa tärkeänä, on silti hätkähdyttävää huomata kuinka suuri vaikutus hevosen hampaiden ja suun hyvinvoinnilla on koko hevosen terveyteen!
Suu on nimittäin hevosen ruuansulatuskanavan ensimmäinen osanen, jossa tapahtuva ravinnon käsittely helpottaa ruuan hyväksikäyttöä muualla ruuansulatuskanavissa. Pelkästään siis hevosen laihtuminen ja tärkeiden aineiden imeytyminen hevosen hyödyksi saattaa johtua yksinkertaisesti suusta.
Hevosilla esiintyvät hampaisiin ja suuhun liittyvät ongelmat johtuvat yleensä hampaiden epänormaalista puhkeamisesta, hampaisiin tai suuhun kohdentuneesta traumasta tai esimerkiksi hevosen ruokavalion sopimattomuudesta ja paras tapa ehkäistä hammasongelmia on kokonaisvaltainen, säännöllinen ja ajoissa aloitettu ammattilaisen suorittama hampaiden hoito.



(A = yläleuka, B = alaleuka, a = poskihampaat, b = torahampaat (puuttuvat usein tammoilta) ja c = etuhampaat. Hampaaton alue hevosten etu- ja poskihampaiden välissä on nimeltään hammasloma, johon kuolain suussa ollessaan sijoittuu.)

Kipu suussa tai hampaissa vaikuttaa paitsi syömishalukkuuteen, myös työmotivaatioon ja yleiseen mielentilaan. Kipu saattaa ilmetä monin eri tavoin: hidastuneena tai varovaisena rehun pureskeluna, rehun pudotteluna, normaalia runsaampana syljenerityksenä, pään kallistamisena tai vain toisen posken puolella pureskeluna. Poskien sisäpuolille ja kieleen hammaspiikeistä syntyvät haavat ja ruhjeet aiheuttavat hevoselle kipua joka kerran, kun se jauhaa rehua poskihampaillaan. Toispuoleinen pureskelu vaikuttaa purentalihasten toimintaan, ja lihasten jumiutuessa toiselta puolelta ongelmat vain laajenevat.
Ja vaikka hevosella ei esiintyisi mitään edellä mainituista oreista, voi suusta silti löytyä erinäisiä ongelmia.
Sanotaan, että hevosien, joilla on selviä ulopäin näkyviä ongelmia, suu on usein jo todella huonossa kunnossa! Ja tottakai hammas- ja suuongelmat vaikuttavat hevosen toimivuuteen ja suorituskykyyn mm. ratsastaessa ja treenatessa.

"Melko yleinen harhakäsitys on, että kun hevonen on suustaan kipeä, se väistää kuolainta ja on erityisen pehmeä suustaan. Todellisuudessa hevoset kuitenkin saattavat taistella kuolainta vastaan sitä enemmän mitä kipeämpi suu on; oikealta puolelta kipeä hevonen nojautuu oikealle tai hevonen vastustaa pidättäviä ohjasapuja. Tähän ratsastajat ja ohjastajat saattavat reagoida vaihtamalla kuolaimen kovempaan ja ongelma pahenee entisestään." Ell. S. Hyyppä

Näihin tunnelmiin lopetan kirjoittelun tältä erää. Dee saatiin lopulta hiukan tokkuraisena rahoituksesta siis kotiin ja tänään se saa vielä matolääkkeet ja huomenna luvassa kengitys, joten eiköhän kevään terveystarkastukset ole sitten aika hyvällä mallilla, ja voidaan keskittyä turvallisin mielin ratsunelämän saloihin. Lähteet, josta luin ja myös lainasin lauseita oli suurelta osin Iina Brotheruksen tekemästä Hämeen ammattikorkeakoulun opinnäytetyöstä.



2 kommenttia:

  1. Karenko on ehdottomasti Vermon paras ell.
    -Saana-

    VastaaPoista
  2. Joo mieletön rauhallisuus koko ihminen. Deekin piti lopulta siitä, vaikka pistelikin piikeillä!

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot