torstai 3. maaliskuuta 2011

SPRING!

Kun mittarin elohopea kokopäiväisessä auringon paisteessa näyttää melkein +20 astetta, niin ei voi muuta kuin huokaista, että JES - kevät koittaa sittenkin! Okei, eihän nyt toki tuollaisia lämpötiloja vielä ihan oikeasti ole, mutta kiva jos auringossakin lämpötila nousee tuolle tasolle. Saapahan lumet kyytiä! (Mut älkää kaikki lumet ihan heti lähtekö, meidän pitää ehtiä Deen kanssa vielä peltohankeilee! ;) )

Viime kertaisten kirjoitusten jälkeen olen ratsastanut Deellä kaksi kertaa. Ja täysin omatoimisesti, ilman avustuksia selkäännousuissa! Tiistaina ajattelin kokeilla onnistuisiko selkään kipuaminen ihan yksinkin ja onnistuihan se. Pienen paskahalvauksen jälkeen Dee rauhoittui ja alkoi ottaa varovaisia askeleita todeten, että ei taas ehkä ollutkaan niin kamalaa, vaikka kaikki kaksijalkaiset ovatkin kadonneet maankamaralta ja sitä yhtä ja ainoaa joka selässä matkustaa pitäisikin totella. Otin tämä ratsastuskerran todella varovaisesti, en hirveästi viitsinyt patistaa sitä eteenpäin, vaan annoin pojalle aikaa, jotta se rentoutuisi. Harjoittelimme lähinnä pysähdyksestä liikkeelle lähtöjä ja taas pysähdyksiä sekä hiukan ohjastehosteitakin. Muutamia raviaskeliakin otimme, mutta se olikin taas todella jännittävää, kun ei ollutkaan maasta ihminen käskemässä eteenpäin. Lopulta tulin alas selästä ja sain kiittää itseänikin, että olin sen kauhukahvan asentanut satulaan, on se niin nopea niissä liikkeissään...

Seuraavana päivänä otimme saman homman uusiksi ja oripoika olikin ihan eri asenteella mukana. Sitä ei enää jännittänyt ollenkaan vaikka kapusinkin kyytiin ja käskin liikkeelle. Käynti oli heti alusta asti rennompaa ja se uskalsi jo kävellä suht normaalisti eteenpäin ilman jännittämistä. Edes maneesin katolta auringon paisteen takia sulavat ja tippuvat lumet eivät häirinneet sitä, hienoa! Aloitin vasemmasta kierroksesta pyytämään sitä raville, sillä tämä suunta on sille helpompi. Dee lähti todella hienosti ravaamaan korvat hörössä ja sain ratsastettua sitä monia kertoja maneesin ympäri! Vau mitä edistystä! Oikeeseen kierrokseen olikin sitten vähän hankalempaa, kun tasapaino on tähän suuntaan hiukan huonompi. Täytyy vaan alkaa vahvistaa maastakäsinkin tätä kierrossuuntaa mm. ohjasajamalla.

Tuntemukset näiden ratsastuskertojen jälkeen on olleet taas kuin lottovoittoja! Hirmuista edistymistä. Seuraavaksi lähdetäänkin jo kirmailemaan hankipelloille, vielä kun tuota lunta on, jotta saadaan kaasupuoli vielä paremmin kuntoon. Hevosen mielikin virkistyy, kun pääsee isommalle alueelle vähän reippaammassa temmossa liikkumaan! Sitäpä Dee ei olekaan saanu toteuttaa sitten viime kesän laitumien!

Auringon lisäksi keväästä todistelee myös se, että silkkikarva Deekin pudottelee karvaansa aikalailla, vaikka luulin, ettei se mitään talvikarvaa ole ehtinyt kasvattaa! Loimikerrastoja saatiin myös miettiä uudestaan, ehkä paksu tallitoppis ulkoloimen alla alkaa olemaan hiukan liikaa ulkona...?

Laatukuvia on meidän ratsastuksesta tulossa muuten lähiaikoina, sillä kaverini äiti kuvailee kunnon laitteilla. Hänen kanssaan on ollut puhetta kuvauspäivästä Deen kanssa, täytyy vaan saada Dee siistiin kuntoon, että kehtaa sitten kuvia laittaa esillekin!

Tässä kuvia kuvaaja Ulla Hellsténin ottamana vuosi takaperin helmikuussa. Hän ei ollut tuolloin vielä hevosia juurikaan kuvaillut, joten Dee toimi koe-eläimenä tässä asiassa :) (En voi olla noteeraamatta kuinka paljon nuoremmalta Dee näyttäkään näissä kuvissa... ihan kakara!)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot