torstai 24. maaliskuuta 2011

Treeniä treeniä

(Tämä julkaisu on kirjoitettu jo reilu viikko sitten! En vain tosiaan ymmärrä miksi olin sen jättänyt julkaisematta... Tässä tämä nyt kuitenkin on, eli reilun viikon vanhaa tapahtumaa!)

Nyt on ollut koko 2 viikkoa aika haipakkaa, kun töiden ohella olen käynyt parisen kertaa Nevalan estevalmennuksessa Mirolla, sekä yrittänyt laittaa Deetä enemmän hommiin, jotta virtaa olisi vähemmän kaikkeen ei toivottuun tekemiseen mitä tämä kevät saattaa pienille oripojille ehkä vähän aiheuttaa!

Lyhyt kommentointi kaikesta:

Miro oli hiukan laimea vajaa pari viikkoa sitten pidetyssä Karin valmennuksessa. Sen hypyt olivat laakeita, se oli epävarman oloinen, kielsi ja sain myös tutkia maneesin pohjaa.
Viikon päästä kokeilimme uudestaan Karin valmennuksissa. Hevosella oli käynyt hieroja avaamassa vähän paikkoja, sekä se oli saanu kahden päivän vapaan ennen kyseistä valmennuspäivää. Hevonen oli aivan kuin toinen eläin! Se oli energinen ja eteenpäinpyrkiväinen sekä yllättävän rohkealla tuulella. Luinkin jostain artikkelista joskus, että pelkästään lihasjumit, jotka voivat esim johtua vääränkokoisista varusteista aiheuttavat hevosessa muutenkin jännittyneitä tiloja, jolloin se näkee ympärsitönkin jännittävänä eikä pääse rentoutumaan. Tässä tapauksessa saattoi olla osansa Miron koulusatulalla, jolla sitä onkin ratsastettu nyt viime aikoina enemmän, kun minä en estesatuloineni ole käymässä kuin sen 1-2 kertaa viikossa.
Ja palataanpa takaisin valmennuksen tapahtumiin. Tehtävinä oli yksinkertaisista esteistä koostuva rata, josta löytyi myös sarja. Sarjaa edeltävänä oli pystyeste, joka oli hiukan kaarevalla uralla, jolle joutui ratsastamaan lyhyen sivun alusta aika tiukalla tiellä.
Miro suoritui tuona päivänä kaikista tehtävistä todella hyvin, se hyppäsi terävästi ja oli todella mukavaa vaihteeksi, että se oli enemmän pohkeen edessä kuin pohkeella tuupattava.

Ilmoittauduimme Miron kanssa tulevan viikonlopun seuraestekisoihin harjoittelemaan kisapaikalla olemista jälleen. Tämän viikon valmuusten perusteella edistystä esteiden suorittamiseen on ainakin tullut. Mutta katsotaan selviytyykö Miro jälleen kisapaikan vilskeestä johtuvasta jännityksestä...

Deen kanssa on ollut aika rankka liikutusjakso menossa. Olen ratsastanut sen kolme kertaa, irtohypyyttänyt ja tarkoitus olisi vielä jonain päivänä vähän juoksuttaa ja käydä kävelemässä maastossa, vaikka meidän tallilla maastot eivät hääppöset oikein ole. Tähän asti on kaikki mennyt todella hyvin ja Dee on edelleen hyvässä kunnossa, ja karvanlähtökin näyttäisi pian loppuvan > JES!
Ratsastaessa oripoika on ollut raspauksen jälkeen todella hyvä suustaan, kevyt ja vakaa. Tällä hetkellä tilanteemme on se, että kaikki askellajit nousevat kumpaankin kierrokseen ja pystyn ratsastamaan sillä ravissa ja laukassa isoja pääty-ympyröitäkin. Eli emmeköhän ole ihan hyvässä vaiheessa. Kevään aikana ratsastusta jatketaan ihan vain liikuntamuotona, eli enempää en vaadi hevoselta, onhan se kuitenkin vielä todella nuori. Tarkoitus on vain saada vaihtelua liinassa työskentelyihin. Ja toivonmukaan lumetkin sulaisi pikkuhiljaa, jotta hanki laskisi sen verran, että sinnekin pääsisimme nauttimaan rastasteluista! Niin... vieläkään emme ole sinne hankeen päässeet. Totesin, että lunta on niin paljon, että olisi epäreilua hevosta painostaa eteenpäin, kun hanki yltää vatsanrajaan asti. Ehkä tää kevät tästä ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot