tiistai 5. huhtikuuta 2011

Niin missäs se kevät oikein luuraa, nyt on huhtikuu jo?

Lunta on vielä ihan luvattoman paljon maassa. Tämän päivänen vesisade sai mut masentumaan jostain syystä, vaikka tämähän vain on hyvä juttu tän kevään etenemiselle... kuitenkin tällainen synkkyys tuntuu inhottavalta näin kovan talven jälkeen. Ensi kuussahan pitäisi kuitenkin puihinkin alkaa ilmestyä silmuja ja nurmikoiden vihertää... tulis jo ne nurmikot esiin!

Mutta aikas piristävä ylläri odotti kuitenkin äsken, kun kirjauduin blogiini sisälle kirjoittaakseni kuulumisia. Huomasin nimittäin, että mun hölötyksiä ja höpötyksiä, sekä touhuamisia tykkää lukea jo viisi henkilöä! Vau, tosi kiva! Pyytelen anteeksi jokaista, joka eksyy näitä tekstejä lukemaan, että en kiinnitä kauheasti huomiota oikein kirjoitukseen tai muutenkaan tekstin sisältöön. Kirjoittelen näitä siis vain sen hetkisten fiilisten ja ajatusten mukaan, joten kielioppi on aika sivuseikka siinä vaiheessa kun aivot raksuttaa lujempaa tekstiä, kuin mitä sormet kerkeävät kirjoittaa. Joskus luen tekstejä läpi ja teen joitain korjauksia silmiini pistävistä virheistä, kuten esimerkiksi, jos kokonaiseen sanaa on eksyny vääriä kirjaimia hutilyöntien seuraksena :) Eli ei siis mitenkään vakavasti otettavaa tekstiä tai pipo kireellä, kun tekstiä luon (paitsi silloin kun kirjoittelen raivopäissäni...heh)...

Deen viime viikon ohjelma koostui parista ratsastuskerrasta ja yhdestä irtohpytyksestä, jossa se hyppäsi ihan mielettömällä asenteella ja jaksoi tälläkertaa keskittyä tehviinsä paljon paremmin kuin viimeksi! Vihdoin älysin myös mitata vikan okserin koon, kun aina puhun vain "isoista hypyistä", mutta koskaan en osaa sanoa, että mitä nämä korkeudet oikein ovat... Viimeistä okseria Dee hyppäsi sen muutaman kerran esteen ollessa metrin leveä ja 130cm korkea nouseva okseri. Tämä tuntui vielä sille aika helpolta, korottaakin olisi voinut, mutta jotenkaan en vain raaskinut. Haluan sille varman tunteen hyppäämisestä, enkä tehdä liian nopeasti liian vaikeita tehtäviä ja jos 130cm menee helposti, niin sehän on vain hyvä juttu.

Ratsastaessa Dee oli ensimmäisenä päivänä ihan kiva, liikkui hyvin eteen ja ei tehnyt sen kummempia kenguruloikkia ja oli siivosti muutenkin. Mutta seuraavana päivänä ori oli kuin toinen hevonen. Epäilykseni siitä, että de olisi mennyt vähän jumiin eilisestä ratsastuksesta alkoivat jos iinä kun rupesin sovittelemaan kahta eri satulaa sille käytävällä. Se kiemurteli väänteli siihen malliin, että tyhmäkin tajuaisi että nyt on ehkä vähän lihakset hellinä. Ajattelin tuolloin kokeilla toista estesatulaani, jota olen Mirolla käyttänyt, vaikka se ei silmämääräisesti sovi lainkaan niin hyvin kuin vanha Kiefferi jolla olen aikaisemmin Deen kanssa mennyt, mutta siinä olisi enemmän lavoille tilaa liikkua mitä taas Kiefferissä ei mielestäni enään tässä vaiheessa ole kun Dee on saanut lisää lihasta. Tämä estesatula ei kuitenkaan laskeudu ihan tasaisesti hevosen selkään, mutta aluskarva vähän auttoi asiaa ja lopulta satula vaikutti hyvinkin tukevalta selässä. Maneesissa juoksutin tuttuun tapaan kumpaankin suuntaan muutaman kiekan, ja Dee veti sellaista köyrypukkia eteenpäin että huh huh... tällaista samanlaista menoa oli nähtävissä silloin, kun sillä oli ekaa kertaa satula selässä. Pikkasen rupesin arpomaan, kannattaako mun tänään kivuta selkään ollenkaan. Noh, hevonen kuitenkin rauhoittui aika nopeasti ja kun se alkoi tuntua juoksuttaessa kuuliaiselta, lopetin ja otin sivuohjat pois ja eikun selkään. Jo käynnissä Dee potki ihmeellisesti takajaloilla taaksepäin, ravissa se ei löytänyt tahtia ja laukassa se teki samaa köyrypukkia kuin juoksuttaessa pysähtyen lopulta ja nousi pystyyn! Voin kertoa, että olipahan taas selässä pysymistä, ja tässä satulassa ei ollut edes sitä kauhukahvaa asennettuna, joten täytyi keskittyä todella siihen omaan tasapainoon ja ettei vahingossa vedä hevosta suusta tasapainottaakseen itseään. Lopulta oripoika rauhoittui ja meni varsin rauhassa, mutta mieltäni askarrutti todella mistä mahtoi johtua noin radikaali käytös.

Tulin siihen tulokseen, että vaihtoehtoja on monia:
1. Joko hevonen oli vain jumiutunut edellisen kerran ratsastuksesta ja protestoi tätä. Kiefferi alkaa tuntua sille liian kapealta satulalta.
2. Tämä estesatula, jolla kokeilin, ei ollut sille sopiva lainkaan(???), mutta toisaalta se lopulta meni ihan ok tämänkin kanssa.
3. oripojalla oli joku päivä, että piti kokeilla vaihtoehtoa tiputtaa kuski kyydistä.

Oli miten oli, satulan vaihto on tulossa eteen. En vain millään haluaisi nyt ruveta vaihtaa satulaa, kun kesä on tulossa, jolloin poika pääsee laitumelle ja selkä muuttuu taas ihan toisenlaiseksi syksyyn mennessä. Toisaalta epäsopivalla satulallakaan en haluaisi mennä. Dee on vielä niin kauhean herkkä, että jos yksikin karva on vinossa, niin kaikki on silloin huonosti ja siihen pitää reagoida todella isosti... miten niin tammamainen? :)

Kumpa lumet vähän sulaisivat, että pääsemme maastoilemaan! Tänään kuitenkin viikon satulottoman tauon jälkeen olisi taas aika kiivetä oripojan selkään :) (Niin ja Kyvyt esiin -tapahtumaan osallistuminen kaatui kuljetuksen omaan mahdottomuuteensa... omat muuttopuuhamme töiden lomassa vievät jo niin paljon aikaa, ettei ole enää mahdollisuutta ensinnäkään ottaa vapaata töistä enää ylimääräistä, saatika käyttää kokonaista päivää mihinkään... Harmi, mutta näin tällä kertaa!)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot