maanantai 9. toukokuuta 2011

Pientä jäykkyyttä tauon jäljiltä, mutta puhtaat askellajit sekä uusi tallipaikka!




Tänään oli sitten siis vuorossa juoksutus sairaslomatauon jälkeen. Lähdin avoimin mielin pukemaan oripojalle juoksutusvyötä ja sivuohjatkin laitoin normaalia vähän pidemmäksi, sekä ylemmäksi, jotta poika saa kulkea avoimemmassa muodossa.

Maneesissa Dee aloitti juoksutukseen tuttuun tapaansa alkuun riekkuen liinan päässä pari kierrosta. Tämän se tekee joka ikinen kerta, joten siinä vaiheessa pidän vain lujasti narusta kiinni ja annan mennä. Kuuma ilma (lämpötila maneesissa varmasti yli 20 astetta) teki kuitenkin nopeasti tehtävänsä ja  Dee rauhoittui kahden "pukkikierroksen" jälkeen ravaamaan kuuliaisesti.




Ravi oli alkuun todella jäykkää. Se näytti olevan lavoistaan aivan lukossa ja askelsi lyhyttä tököttävää ravia. Annoin sille aikaa muutaman kierroksen, jonka jälkeen aloin pyytää sitä enemmän eteenpäin, herättelin raipan kanssa varovaisesti takajalkoja hereille ja moottoria käyntiin. Pikkasen pidempää askelta alkoi toki löytymään, mutta oli vähän siinä ja siinä että pidemmän askeleen sijasta oripoika meinasi tarjota kiirehtimistä. Aika pian pyysin laukalle, joka on Deen ehdottomasti parempi askellaji ja jossa se viimeistään saa lapansa enemmän auki ja takapään alle. Näin kävi nytkin ja laukan jälkeinen ravi alkoi näyttää jo lähes samalta, mitä se näytti vielä melkein kaksi viikkoa sitten ennen sairastelua.

Toiseen suuntaan Dee oli jo alusta lähtien parempi ja laukan jälkeen ravi oli jällen ihan jees. Mutta ei sitä mitä se oikeasti näyttää luonnostaan kun on kunnossa. Tähän oli kuitenkin hyvä lopettaa, sillä tauko ja väkirehujen nollaus on tehnyt orin energiatasonkin ilman lämpötilan lisäksi todella matalaksi, siinä sivussa kunto hiukan kadonnut ja hiki nousi nopeasti pintaan. Saan olla tyytyväinen, että hevonen kulki sentään puhtaasti vaikkei ollutkaan vielä oma itsensä.




Treenin jälkeen satulahuovan alus oli suorastaan vaahdossa, niin kuuma hevosella oli. Joten selvää oli, että kun saatiin hengitys tasaantumaan, suunnattiin viilennyspesulle. Tämän jälkeen lähdettiin vielä puolen tunnin kävelylle hiekkatietä pitkin ja sieltä suuntana pienelle polulle metsän ja peltojen välistä. Dee pääsi myös maistelemaan kevään ensimmäisiä vihreitä ja näytti nauttivan kävelyretkestämme täysin siemauksin. Se näytti myös silminnähden tyytyväiseltä, että pääsi suuremmat energiansa purkamaan ja saattoi relata näin treenin jälkeen mielekkäässä puuhassa köpötellen puiden katveessa, piilossa kuumalta auringolta.

On kiva huomata, että Dee on niin fiksu kävelylenkeillä maastossa ainakin näin maastakäsin.
Tästä pääsenkin aiheeseen, johon tuli ratkaisu tänään. Olen etsinyt toisella silmällä tallia lähempää omaa kotiamme, jossa olisi turvalliset hyvät maastot ratsastaa tällaisella pojanklopilla. Tällaisia paikkoja ei ihan heti tule vastaan, missä olisi vielä vapaita paikkojakin tarjolla. Laidun suunnitelmat ovat jokatapuksessa loukkaantumisriskin takia kokonaan haudattu, Dee pääsee laiduntamaan ensi kesänä ainoastaan narun päässä pieniä pätkiä.
Tänään tuli varmistettua, että Dee siirtyy kesän ajaksi Tuomarinkylän kilpatallin vintille, jotta pääsemme maastoilemaan Dumin mitä mainioimpiin maastoihin. Täällä ei tarvitse pelätä autoja ja pohjat ovat koko matkalta hyvät. Pääsemme oripojan kanssa harjoittelemaan koko kesän ajan vain eteenpäinpyrkimystä ja tietenkin siinä lomassa rentoa hengailua Tuomarinkartanon hienoissa kartanomaisemissa. :) Syksyksi on sitten vielä tallipaikka auki, sillä emme jää talveksi kuitenkiin Dumiin ihan siitä syystä, että Tuomarinkylä on aika ahdas paikka harrastaa talven yli maneeseissa. Syksyn tallin spekuloinnit jääköön tuonnemmaksi!

Plussana tälle kaikelle on myös se, että saan laittaa auton melkein kokonaan seisomaan kesäksi, sillä tavoitteena on ollut vähentää autoilua lähes kokonaan. Nyt on hieno fillari odottamassa varastossa ensimmäisiä ajoja, ja sillä olisi tarkoitus siis taittaa matkaa ihan töihinkin asti... saas nähdä kuinka tiukkaa tekee lähteä pyöräilemään aamuvuoroihin, kun nämä vuorot alkavat kevyesti klo: 05:15 :D Tallin sijainti näin lähellä merkitsee myös sitä, että pääsen viettämään Deen kanssa enemmän aikaa ja vaikka monta kertaa päivässä. Olen tyytyväinen tähän päätökseen, vaikka hoito nykyisessä tallissa Sipoon perukoilla on ollut todella todella erinomaista!




1 kommentti:

  1. Heippa! Eksyin tuossa blogiisi ja täytyy sanoa, että mahtavaa luettavaa - kuinka mielenkiintoista onkaan seurata nuoren hevosen rakennusprojektia ratsuksi. Nuoren hevosen koulutuksesta tuli mieleen kysymyksiä tuntumasta - käytitkö itse opettamiseen apuohjia vai millä keinoilla lähdit liikenteeseen että hevonen oppi kantamaan itseään oikein?

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot