tiistai 28. kesäkuuta 2011

Juhannus takana

Kiireen takia pientä taukoa kirjoittamisessa, enkä edes enää muista mitä kaikkea olin suunnitellut aikaisemmin kirjoittavani, mutta kerrottakoon näin lyhyesti miten meillä on sujunut tuon tippumis -episodin jälkeen. Kävin lääkärin suosituksesta vielä röntgenissä viime viikolla, ja pääkipuilua jatkui melkein viikon ajan, joten pienellä aivotärähdyksellä todennäköisesti mentiin, vaikka kyllähän minä jo keikuin tippumisperjantaista seuraavana sunnuntaina taas Deen kyydissä... :)
Hevonen vaikutti rauhalliselta, joten päätin lähteä suoraan takaisin maastoon heittämään pidempää lenkkiä. Ravipätkissä poika meinasi taas kuumua todella paljon ja laukkakin oli herkässä, mutta pikkasen jouduin sitä tällä kertaa rauhoittelemaan, jotta kontrolli kuitenkin säilyisi, oma käsi ja olkapää oli kuitenkin toissa päiväisestä aika kipeät. Oli aika mainiota, kun ekaa kertaa yksin maastossa ja Dee ei pelännyt taaskaan mitään. Sitä ei edes kiinnostanut vastaantulevat hevoset, vaan korvat hörössä se reippaaseen tahtiin eteni varmasti eteenpäin. Päästiin ekasta yksin tehdystä maastolenkistä turvallisesti tallille ja kyllä olin tyytyväinen, tän kanssa on kyllä kiva maastoilla! (mätkähdyksiä lukuunottamatta :D)

Viime viikolla Deen ohjelmaan kuului yhden kerran juoksutusta, jossa se liikkui pitkästä aikaa ihan mielettömän hyvin ja keskittyi kunnolla! Tämän lisäksi myös pari ratsastuskertaa, kentällä ja maastossa, jälleen yksin :) Sekä näiden lisäksi kävelylenkkejä maastakäsin ja ruohon syöntiä. Dee vaikuttaa edelleen todella tyytyväiseltä elämäänsä, mikä on kiva. Nuorella hevosella kun sen kanssa pitää olla niin tarkka, ettei rupea mikään tekeminen tökkimään. Juhannuksen ajan Dee oli kokonaan joutilaana, vain yhden kerran kävin sitä nopeasti syöttelemässä, mutta muuten se on saanut vain tarhailla ja nukkua kyljellään karsinassaan (kyljellään päivänokosten ottaminen on herra hevosen päivän kohokohidsta...). Vähän huoletti, ettei sillä käy aika pitkäksi, joten laskin sen ruokiakin jonkin verran näiden lepopäivien ajaksi, ettei tarvitse juosta seiniä pitkin.

Eilen lähdin juoksuttamaan sitä sillä ajatuksella, että se on aivan varmasti lomapäivien jälkeen täys pommi ruuan laskusta huolimatta. Noh, odotukseni muuttui vääräksi. Se oli todella rento, kuuliainen, melkein jopa laiskakin. Positiivista, että välillä näinkin, mutta rupesin miettimään onko se kipeä kun se on noin rauhallinen... Mikään ei viitannut siihen, että se olisi kipeä, lämpö normaali, söi hyvin, joi hyvin ja loppu kävelylenkillä se oli ehkä vähemmän energinen kävelemään, mutta sitäkin energisempi rynnimään ojaan syömään apilaa ja voikukanlehtiä.
Tänään olin alunperin ajatellut ratsastaa maastossa sillä taas, mutta täytyy nyt kuulostella, että jos sillä ei ole omaa energiaa liikkua riittävästi eteenpäin, niin siinä tapauksessa käydään maasta käsin reilu tunnin samoilu pitkin Domia... saas nyt nähdä.

Mitään tämän kummallisempaa ei siis ole meillä tapahtunut. Pientä edistystä jälleen, pukittelutkin on sen maastotippumisen jälkeen jostain kumman syystä vähentyneet huomattavasti... Hierojaa tai fysioterapeuttia olen yrittäny metsästää Deelle, mutta toistaiseksi henkilöt ovat hiukan nihkeitä vastaamaan puhelimeen. Että, jos joku tietää hyvän tyypin täällä pääkaupunkiseudulla, niin saa toki vinkata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot