keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Leppoisaa heppaelämää :)

Nyt sitten jo uskallan tulla kirjoittamaan mustaa valkoiselle miten meillä Tuomarinkylässä ensimmäinen viikko on sujunut... ja sehän on sujunut tosi hyvin! :) Dee on ottanut muuton rauhallisesti, eli on ollut täysin oma itsensä ja jopa silminnähden nauttii uudesta ympäristöstä, jossa on enemmän katseltavaa ja nähtävää. Aika ihailtava asenne on oripojalla kyllä, kun ottaa uudet asiat positiivisesti mielenkiinnolla eikä kauhulla :D

Deen viikon ohjelmaan on kuulunut ekstra pitkiä kävelylenkkejä päivittäin (paitsi viime lauantaina, jolloin olin sukuloimassa serkkuni yo:n johdosta), ja nämä siis vielä toistaiseksi taluttaen, pari kertaa juoksutusta liinassa ja toissa päivänä ehdin jo kivuta kyytiinkin! Meni ihan super kivasti, kaikki askellajit mentiin läpi kumpaankin suuntaan ja Dee tuntui aivan erilaiselta, kun oli isosti tilaa liikkua eteen. Ja minähän annoin mennä sen mitä hevonen itse halusi liikkua. Laukannostotkin alkoivat jo muistuttaa laukannostoa, eikä vaan kiihdytystä ravista laukkaan. Menimme vielä neljän aidan sisäpuolella, mutta nyt loppuviikosta olisi idea lähteä maastoonkin. Ollaan me nyt ehditty jo koluta kaikki kolkat näin maastakäsin niin ei pitäisi olla mitään ylläreitä siellä. Keskellä pahinta hellettä Dee torkkuu päiväunia viileässä tallissa, ja tosiaan on ollut joka kerta vähän unisen näköinen kun olen töiden jälkeen tullut käymään... se osaa relata.

Ja onpa tämä luksusta, kun hevonen käyskentelee niin lähellä. Nyt olen alku illasta aina tarhannut Deen itse vielä toiseen otteeseen ulos ja käynyt hakemaan sisään ennen tallin sulkemista, joten omatoimista ulkoiluakin on tullut kiitettävän paljon. Kaiken tämän lisäksi ori on saanut nauttia vihreästä ½-1h per päivä, joten aika luksusta. Ennen sain vain haaveilla ehtiäkseni tekemään tämän kaiken :) Olen myös itse nauttinut kauheasti siitä, että kerkeän viettämään Deen kanssa enemmän aikaa kuin ennen, kun välimatkoihin ei mene yhtään aikaa. Pystyn käymään tallilla päivässä useamman kerran, talutella lenkkejä, tarhata itse, kantaa vesiä, antaa päivän väkirehuannokset itse ja muuten vain hengailla oman hevosen kanssa niin paljon kuin sielu sietää - IHANAA! Kaikki tällainen puuhaaminen lujittaa vaan luottamusta toisiimme! Deestä huomaa sen jo nyt, että se on onnellisen näköinen, kun tulen sitä moikkaamaan ja eilen se otti minut vastaan hörähtelemällä. Kyllä mamman sydän sulaa sellaiseen <3

Kaiken tämän "suoraan hevoshullun sarjiksesta" -tekstin päätteeksi Deeltä tunti sitten terveiset ruohoapajilta:





Ensi kerralla olemmekin todennäköisesti päässeet jo maastoilun makuun! Joten siitä sitten enemmän silloin. Nyt on aivan pakko mennä nauttimaan auringosta ja ottamaan väriä pintaan parvekkeelle parvekekukkien sekaan sekä maistelemaan appelsiini täysmehua, kun kerrankin on näin aikaa - sanon sen taas, mutta kesä on vaan vuoden parasta aikaa! Hyvää kesän jatkoja myös kaikille teillekin, jotka jaksatte mun höpötyksiä lukea :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot