perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tultiinpa tonttiin niin että tuntuu

Ajattelin ensiksi kertoa kunnon sepostukset heti maastoilusta, mutta pää on nyt kyllä niin kipee, ettei pysty oikeen ajattelemaan... joten lyhyesti virsi kaunis.

Kaikki meni ihan jees, Dee teki omia ominaisia pukituksiaan aina välillä ja oli jopa aika kuuma, kun päästiin ekat ravit nostamaan. No laukassa sitä innostuttiinkin toden teolla, ja alkuun tuntui kaikki menevän pikku pukkien kera ihan hyvin, kunnes jostain lähdettiin kunnolla spurttaamaan maastoseuramme Kaislan ja Kirsin perään. Komeilla pukeilla ja samaan aikaan Dee taisi vetää päällään mut etukenoon, jossa tasapainoni horjahti hetkeksi ja sehän oli menoa se. Nyt on poski ruhjeilla, hampaanvälit täynnä hiekkaa, niska kipee ja selkä jumissa. Sen kamalempaa ei kuitenkaan sattunut. Dee palasi viereeni pää alhaalla kuin pyytääkseen varovaisesti "anteeks" ja nousin samantein takaisin selkään ja jatkettiin laukkaamista. Loppu reissu laukkoineen päivineen sujui ilman laskeutumisia. Ja ilman tuota omaa horjahdustani koko reissu oli hyvä.

Taidan olla tallin väelle nyt kakun velkaa... eivät vaan raukat tiedä mun kokkaustaitoja, joten en menis innolla tätä kakkua odottelemaan :/

Nyt buranaa ja nukkuu, huomenna taas uus parempi(?) päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot