perjantai 22. heinäkuuta 2011

Helteinen heinäkuu

Kuvaaja Sanna Nurmimaa

Kuumuus taitaa ottaa veronsa niin hevosesta kuin itsestänikin. Ei tarvitse kuin harjata hevonen tai puhdistaa kaviot, niin selkä on hiestä märkä. Dee on myös ollut todella "tasainen" ja laiskan oloinen koko viimeisen reilu viikon ajan. Se on saanut suurimmaksi osaksi vain nautiskella kävelylenkeistä maastakäsin ja kuunnella minun ja kaverini taukoamatonta juoruamista, välillä pysähtyä maistelemaan vihreää ja taas jatkaa matkaa. Näiden talutuslenkkien jälkeen Deen kaula ja rinnukset ovat olleet hiukan kosteita hiestä, niin kuuma on. Ja itsestäni puhumattakaan, vaatteista saisi kävelyreissujen jälkeen yhden litran maitotölkin täyteen hikeä... hyi... Mutta kunto kohoaa kohisten, niin reippaasti D laiskuudestaan huolimatta tarpoo. Ylämäissä hetkeksi puheensorina meitlä kaksijalkaisilta hetkeksi loppuu, kun on pakko vaan keskittyä siihen hengittämiseen, mennään meinaan aika vauhdilla niitä hiekkateitä ja ylämäissä yleensä tuntuu jo siltä, että kuolema on tulossa. Huh hellettä siis! Mutta on kesä vaan niin parasta aikaa! Kaikesta hikoilusta huolimatta nautin suunnattomasti, eikä ole ikävä talvea :)

D:n väsymys tästä trooppisesta ilmastosta ja kuumuudesta tuli parhaiten esiin tiistaina, kun satuloin sen ensimmäistä kertaa sitten viime viikon hyppelyjen. Se ei olisi jaksanut liikkua sitten yhtään mihinkään. Kentällä yritimme ottaa muutaman kierroksen ravia ja laukkaa, jotta pitkäaikainen ystäväni Sanna saisi napattua meistä kuvia, mutta kuvatkin kertovat juuri sen miltä se tuntuikin - tahmea. Sellainen se ei toistaiseksi ole koskaan ollut, joten lopetin ihan parin minuutin jälkeen yrittämisen. Hevonen on väsähtänyt. Ja osa varmaan väsähdyksestä johtui viime viikon rankemasta ohjelmasta. Lisäksi kenttä oli sateiden jäljiltä todella raskas. Kaiken yhteissummana ei tarvitse ihmetellä, jos 3v. ei jaksa energisesti polkea. Lähdimme vielä kävelemään muutamaksi minuutiksi maastoon, jotta Sanna saa tukahdetettua kuvaamisen himonsa, kunnes pomppasin alas satulasta ja palasimme tallille jalkaisin. Siinä päätin, että D saa vähän lomaa satulasta ja ratsastuksesta. Voidaan tehdä sitten kaikkea muuta, mm. irtohypytystä olen suunnitellut ja muutama meidän tallin porukastakin olisi kiinnostunut tähän episodiin, joten pääsisi porukalla hypyttämään ja rakentamaan kujaa.


Kuten kuva jo kertoo, D näyttää aavistuksen erilaiselta kuin viimeksi julkaisemissani kuvissa. Vaikka nämä kuvat onkin parempi laatuisia, mutta D oli erittäin tahmea ja haluton liikkumaan ja tuntui väsyneeltä. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Aivan alkumetreillä virtaa oli kulkea energisesti ja kevyesti ohjastuntumalla kuitenkin. Taisi jäädä silti se osio ihan näihin pariin alku-askeliin. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Laukkaminen vasta väsynyttä olikin. Jos viime kerroilla olen hehkuttanut, että meillä luonnistuu jo ihan siistit laukannostot, niin nyt kyllä laukka nousi vasta ajamisen jälkeen ja ylläpitäminen oli työn ja tuskan takana. Tässä vaiheessa tein päätöksen, että eiköhän tämä ratsastuskerta ollut melkein tässä. Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


Kuvaaja Sanna Nurmimaa


Maastoon lähtiessämme kävelemään, Deen askel hiukan keveni. Ehkä myös kenttä alkoi viime viikon jälkeen maistua hieman puulta. Jatkossa keskitymmekin jälleen vain pelkkään maastoiluun, missä D tykkää omatoimisesti kulkea itse eteenpäin. Saimme maastolenkiltä tosi kivoja kuvia, josta varmasti tämä päätyy kodin seinälle kehyksiin:

Kuvaaja Sanna Nurmimaa.


On se sellainen kaunispoika :) Kiitos Sannalle vielä kerran kuvaamisesta. Mielellään D poseeraa joskus toistekin!

Eilen D sai uudet popot jalkaan, vaikka kaviot eivät näyttäneet vielä kovinkaan huonoilta, mutta säteet olivat etujaloissa inhottavassa kunnossa. Päätin siis soittaa hovikengittäjällemme Mikalle, joka pääsikin heti seuraavana päivänä tulemaan. D käyttäytyi kengityksessä jälleen ominaiseen tapaansa hienosti, vaikka vähän kujeillakin toki pitää, muuten menee uskottavuus hurjasta 3v. orista! ;) Mikalta saimme palautteeksi, että olemme niin mukavia asiakkaita D:n kanssa, että jos hänen kaikki asiakkaansa olisivat samanlaisia, niin kengittäisi mielellään ihan täyspäiväisesti! Heh, mukava kuulla, ettei D:n varovainen puraisu takapuolesta ja nykimiset "kengityshousujen" takana lerpattavasta vyön pätkästä ole vieläkään kengittäjäämme alkanut kyllästyttämään :D Lopputuloksena hevonen sai taas upeat kaviot, voisi kuulemma suoraan oppikirjaan ikuistaa.

Tänään ohjelmassa pitkä syöttelyoperaatio. Annan D:n siis vain nauttian vihreästä ruohosta, ilman patisteluja jatkaa kävelyä lenkillä eteenpäin. (köh köh... Siis toisin sanoen, omistaja ei nyt jaksaisi hikoilla litra tolkulla kipittäessä hevosen rivakan askeleen rinnalla tuolla autiomaisissa hiekkapoluilla... Eikö eilen hikoiltu jo taas ihan kiitettäviin.) Nyt vaan naatitaan tästä auringosta ja kuumuudesta. Illaksi sitten vielä uudestaan tarhailemaan.

Sitten vielä loppuun tuuletus: MULLA ALKOI LOMA!!!!! 8-) Katsotaan jaksanko päivitellä blogia sen aikana, tekisi ehkä mielummin mieli lähteä talleilun jälkeen aina viilentymään kaverin mökille ja hyppimään järveen viilentymään. Se on siis adios siihen asti kunnes, tulee taas kirjoitusvillitys!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot