maanantai 18. heinäkuuta 2011

On se vaan hieno... :)

Oli pakko ottaa vielä viime viikolla uusinta estehypyistä, kun yhdellä kerralla ei niin kauan voi mennä - ei riitä nuoren hevosen keskittyminen eikä kuntokaan yli 15min harjoituskertaa.

Viime viikon torstaina aamusta Kirsi tuli meille taas puomeja laittelemaan ja aloitimme tällä kertaa suoraan pienestä ristikosta, kun viime kerralla se pelkkä maapuomikin mentiin niin reippaasti ylitse. Kaksi ekaa lähestymistä päätyi esteen eteen pysähtymiseen ja ihmettelyyn. En viitsinyt yhtään luoda painetta tämän johdosta vaan annoin Deelle aikaa miettiä kunnes taas otimme uuden lähestymisen. Kolmannella yrittämällä päästiin nätillä loikalla ylitse ja jatkoimme samantien ravilla uudestaan samaa ristikkoa. Tämä uusi lähestyminen sujui jälleen ongelmitta. Tässä vaiheessa oripoika alkoi tuntua taas itsevarmalta ja innokkaaltakin. Otimme toiselle ristikolle lähestymisen molemmista suunnista.. Tällä kertaa kuski pysyi kyydissäkin suurista loikista huolimatta ;)

Aivan loppuun suoritimme vielä kolmen ristikon "radan", jossa tarkoitus vain oli tulla esteitä siihen tahtiin kun ne eteen tielle sattui. Parin ravilähestymisen jälkeen Dee uskalsi jo laukan nostaa ja kannustin sitä ylläpitämään sen. Hypyt tuntui selkään todella hyviltä. Osuimme pikkuesteillä juuri oikeaan ponnistupaikkaan, Dee hyppäsi korkealta, mutta todella sulavan tuntuisia hyppyjä joihin oli helppo lähteä mukaan. Ehkä maksimissaan 7 hypyn radan jälkeen oli hyvä lopettaa siihen. Oripoika oli aivan super hyvä! Ja itse hymyilin tyytyväisenä selässä varmaan kuin hangon keksi! Niin hieno, taitava, reipas ja rohkea se oli. Ei siinä voinut muuta todeta kuin, jos vaan terveenä pysyy, niin tästä tulee tosi kiva peli esteille tulevaisuudessa!

Rankan alkuviikon jälkeen Dee on saanut vain kävellä lenkkejä taluttaen. Keskiviikkona meinaan olimme myös kunnon laukkamaastolla. Ekaa kertaa uskalsin Deen antaa laukata oikein kunnolla pidempiä pätkiä. Itse joutui pysymään aika hereillä selässä kuitenkin, kun oli siinä ja siinä ettei se innostunut vähän liikaa laukkailusta. Kontrollia pyrin pitämään reippaasta vauhdista huolimatta ja niin kauan kun se kuuliaisesti ja tasaisesti etenee reippaassa laukassa eteen voin olla selässä vain hiljaa ja antaa mennä.

Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa, etten ole tainnut olla kertaakaan näin mageen tuntuisen hevosen selässä. Ehkä hiukan tietenkin omaan hevoseen päin tykästyy muutenkin, mutta on se niin kuuliainen, työhön motivoitunut, innokas, herkkä, energinen, voimakas ja aika nopea reaktioissaan, ettei ihan heti tule toista samanlaista mieleen. Se on juuri niin omaan makuuni sopiva ratsastaa, että en malta odottaa mitä siitä aikuisena vielä tulee.

Tällä viikolla ohjelmassa pari maastolenkkiä selästä, toinen lähinnä kävelyä ja muutama ravipätkä, toinen vähän reipastempoisempaa, yhden kerran liinassa juoksutus ja muutoin syöttelyä ja pitkiä talutuslenkkejä, sekä mahdollisimman paljon tarhailua nyt kun taas työvuorotkin mahdollistavat sen, että pääsen vielä iltatarhamaan itse hevosen ulos päivän päätteeksi.

2 kommenttia:

  1. sulla on niin mahtava hevonen ja tykkään lukea näitä sun postauksiasi! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos ihan mielettömästi! :) Kiva, että näitä tykkää jotkut edes lukea, vaikka kirjoittajan oikeinkirjoituskin on mitä on :)
    -Heidi

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot