maanantai 15. elokuuta 2011

Hei me lennetään... :)

Tänään tuli ekstempore hyppypäivä, vaikka olinkin ajatellut karauttavani Deellä maastoon, mutta kun muutama meidän tallilainen oli hyppyjä ottamassa ja sain kutsun tulla mukaan, niin mikä ettei! Yksin sitä harvemmin tulee hypättyä, me kun ylittelemme kuitenkin suht pieniä maahan kaivettuja, että jos esteitä sattuu kentällä olemaan, ovat ne jo armottoman korkeita pikkuiselle kolme vuotiaalle hevosen alulle, eikä taas ratsailta tuleminen puomeja laskemaan nuori vasemmassa kädessä (vielä) onnistu. Lisäksi on aina mukava jos vieressä on joku, joka pystyy kertomaan sivusta miltä näyttää, selkään saattaa tuntea asioita hiukan eri tavalla.

Alkukävelyt tehtiin maastossa kuitenkin, seurana ihanaa ihanempi kimo arabi ja olisiko sitten tämä ollut tamma, kun Dee yritti alkuun tehdä siihen niin vaikutusta olemalla macho ori. Onneksi yhden oikaisevan sanan jälkeen poika taas muisti, että selässä kiikkuva henkilö taitaa olla se joka päättää mitä tehdään, joten aseuttui nopeasti aloilleen ja käveli rauhassa, jopa uuden kimo tuttavan vierelläkin nätisti.

Verryttelyt kentällä tein hiukan kumpaankin suuntaan sekä ravia ja laukkaa, jotta saan tuntumaa hevoseen. Ja se tuntui itseasiassa sopivan vireältä tänään. Ehkä hiukan "hidas" pohkeelle, mutta kun lähti sitten lopulta eteenpäin, niin meni myös hyvällä energialla. Tuli tosi hyvä fiilis, vaikka yhden kerran ravissa Dee sotkikin jalkansa hetkeksi, ja olimme melkein nokallaan kumossa... kröhöm, miten niin meinasimme kaatua tasaisella... Dee laskeutui polvilleen alas, josta loikkasi takaisin salamana ylös ja minä taas yritin vain pitää kiinni ja pysyä kyydissä. Noh, hevoselle ei tainnut sattua mitään kuitenkaan, jatkoi liikkumista ihan normaalisti, mutta keskittyneemmin siihen mihin ja miten jalkansa asettaa.

Aloitimme suoraan pientä ristikkoa tulemaan, johon pysähdyimme ekan lähestymisen jälkeen ihmettelemään. Dee oli taas vähän sen oloinen että: "Täh, siis tästäkö pitää mennä, eikö me enää kierretäkään näitä?"... Uuden lähestymisen jälkeen pääsimme sulavasti yli. Otimme vielä uusinnan samalle ristikolle, jossa ei enää ollut mitään ongelmaa, joten jatkoimme siitä sitten seuraavalle puna-valko-sini ristikolle. Tähän taas pysähdyimme ihmettelemään ja vielä toisenkin kerran, mutta tällä kerralla menimme lopulta sekunnin sadasosa ihmettelyn jälkeen käynnissä yli :D Kolmas kerta toden sanoo ja ylitimme hienolla loikalla koko roskan. Jatkoimme samalla ristikolla tämän jälkeen, mutta vaikeutettiin tehtävää sen verran, että jatkoimme kaarevalla linjalla sinivalkoiselle ristikolle. Siis meidän eka "oikea tehtävämme" esteradalla. Ekan puna-valko-sini -ristikon ylitimme jälleen hienosti, mutta sini-valkoiselle piti taas kattoa, että "ai tänki yli myös?". Eikun uudestaan sama linja ja vähän jo vahvemmin ratsastin välissä, joka ilmeisesti rohkaisi poikaa niin paljon, että teimme komean hypyn jälkimmäisen ristikon ylitse.
Lopussa otimme vielä suoran pysty - ristikko -linjan, joka meni ihan mukavasti ekalla kerralla, mutta tokalla kerralla Dee uskalsi taas jo laukatakin väleissä ja heti koko homma luisti paremmin.

Fiilis oli hyvä, kun lopetimme, vaikka ehkä vähän harkitsevammin Dee tänään hyppäsi. Saisin varmaan itse pyytää sitä selästä jo rohkeammin, mutta onhan viime kerrasta taas aikaakin, joten olin tosi tyytyväinen. Hevoselle jäi hyvä mieli ja itselleni jäi hyvä mieli. Menimmehän jo taas asteen hankalempia juttuja kuin viime kerralla eikä tämän ikäisen enempää tarvitse osatakaan. Tästä tää estehevosen elämä lähtee ;D Jatkamme loppu viikon maastoillen sekä jos hevonen tuntuu energiseltä, niin yhden ohjasajokerrankin voisi sovittaa johonkin väliin. Dee oli sileällä tänään erityisen hyvän tuntuinen ajoittain, jota se ei esimerkiksi viime lauantaina kentällä ratsastaessa todellakaan ollut (tuolloin oli vähän tällaista ori hörhöilyä taas havaittavissa, keskittyminen myös sitä luokkaa).

Harmi ettei ole mitään kuvia näistä hyppykerroista, mutta ehkä ensi kerralla saan värvättyä, jonkun kamerankin taakse :)

Deen jälkeen jouduinkin jo kiirehtimään pitkäaikaisen ystäväni hevosen luo Tuusulaan, olin luvannut hypätä muutaman loikan hänen kuusivuotiaalla kouluhevosellaan Tinolla. Olen yhden kerran aikaisemminkin hypännyt sillä tämän vuoden aikana, sekä käynyt vähän ohjaamassa ystävääni hevosensa kanssa estepuolella ja nostelemassa puomeja, mutta en kai ole muistanut näistä kerroista sen enempää tässä blogissa mainita. Kuitenkin kyseessä on erittäin suurilinjainen hevonen. Suorastaan sirpsakan Deen jälkeen tuntuu rahtialukselta, niin iso se jotenkin on. Vielä kun se omaa suhteellisen isot ja ilmavat liikkeet, joissa se liitovaihe on vähän eri luokkaa kuin yhdelläkään aikaisemmin ratsastamallani hevosella, niin tuntui aika haastavalta olla kyydissä ja saada hevonen toimimaan. Luonteeltaan tämä ruuna on kuitenkin mitä kultaisin, vaikka nuori onkin. Hirveän varma esteillä, kuin myös muutenkin, ehkä hiukan kuumuu, varsinkin minun allani jostain syystä, mutta suuruudestaan huolimatta kevyt ratsastaa. Aika ihana siis, vakkakin liian iso minun kokoiselle tyngälle. Esteet eivät olleet tuskin 90cm suurempia, mutta kokosimme muutamasta esteestä paljon kaarevia linjoja ja käännöksiä vaativia teitä esteille, joka on jo riittävän haastavaa näin suurilaukkaiselle hevoselle. Ponnua löytyisi tästä ruunasta rutkasti ja se vaikuttaa lahjakkaalta myös estepuolella :) Taitaa se silti esiintyä enemmän koulupuolella, kuin esteillä, omistajan koulusuuntautumisen vuoksi. Suorastaan ihanaa päästä välillä psyykkaamaan itseään Deen jäljiltä vähän osaavamman hevosen selkään, tekee minulle niin hyvää! Tino on tällä herkellä helppo A tasoinen nuori, joka vielä vuosi sitten taisi olla helppo Ö tasoinen, eli aika hyvää työtä sen kanssa on tehty, niin nollasta on lähdetty liikkeelle. Varmaankin jatkossakin hiukan myös Tinon hyppely -kerroista jotain mainitsen kirjoituksissani, vaikka mitenkään säännöllistä ei käyntini olekaan.

Tähän loppukevennykseksi viimeaikaisten D:n orihörhötysten kunniaksi laitan tällaisen irvistyskuvan näyttelyistä, bon appétit:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot