keskiviikko 3. elokuuta 2011

Launtaina Nikkilässä vai ei?

Siinäpä kysymys, jota pähkäilin tänään tallilla käydessäni. Olen nyt liikuttanut Deetä kolmen päivän ajan muutenkin kuin vain kävelyttäen. Sen jalka näytti jo ihan hyvältä, ja päästin maanantaina sen vapaaksi maneesiin liitelemään 5 minuutiksi. Aika laiskalta näytti pojan meno, joten pian lähdimme jo ulos  jatkamaan kävelylenkkiä. Ulkona huomasinkin sitten, että rupi, joka on osoittautunut jonkin asteen riviksi, toisessa etusen vuohisessa on auennut... taas. Pesin jalan siis huolellisesti sekä kuivasin sen, vaikka olen yrittänyt olla näpräämättä sitä yhtään enempää kuin on pakko.

Monen päivän kävelyjakson päätteeksi tiistaina oli pakko jo hypätä selkään, jotta saadaan hevonen liikkeelle. Lähdimme maastoon, jossa etenimme alkuun pidemmät pätkät reipasta ravia ja seuraavaksi laukkaa. Dee tuntui todella kevyeltä edestä ja energiseltä takaa, oli todella innokkaana menossa itse eteenpäin, mutta kuunteli kuitenkin pidätteitäkin ja siirtyi aivan pienistä avuista taas laukasta raviin, ravista käyntiin jne. Vastaavasti siirtyi raviin pienestä pohkeen painalluksesta ja laukkaan samoin. Eli se oli oikeastaan paremman tuntuinen kuin koskaan! Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että se oli täysin hallinnassani kaiken aikaa (paitsi sen yhden riemupukin aikana, joka tuli aivan puun takaa kesken laukkapätkän...) ;) Tallilla sain taas todeta ruven/rivin auenneen, josta en ollut yhtään yllättynyt. Jalan pesua ja kylmäystä oli siis seuraavana ohjelmassa. Huolellinen kuivaus loppuun ja toivo siitä, että se ei ärsyyntyisi tästä käsittelystä yhtään lisää.

Tänään jalka ei näyttänyt oikeastaan yhtään paremmalta. Kävin kuitenkin uusintamaaston, ja kuviot samat kuin eilen, mutta vähän eri reittejä. Dee oli täysin toisenlainen tänään kuin eilen. Jos se eilen oli kuulolla ja kevyt, niin tänään se oli KARJAS ORI! Kunnon pystyyn hyppyjä heppalaitsojen virestä kävellessä, orihörhöilyä, tasajalka loikkia, joissa ilmassa tehtiin vielä uukkari ympäri. Huh huh, oli hiukan selässä pysymistä. Kun päästiin pidemmälle maastopoluille Dee ei enää malttanut kävellä vaan oli kokoajan sen tuntuinen, että kun vaan löysään ohjaa ja annan luvan lähteä niin sitten myös lähdetään. Noh, sellainen se olikin. Ravia se ei meinannut ylläpitää ollenkaan vaan oli kokajan ponnahtamassa laukalle. Se oli todella voimakas kädelle. Suorastaan dynamiitti... ihan kuin se ei olisi kuukauteen liikkunut ollenkaan. Ehkä se eilinen herätti oripojan eloon? En tiedä. Johan se tuntuikin niin hyvältä. Joka tapauksessa vaikka hevonen tuntuikin vahvalta tänään ja oli vähän orimainen, olin iloinen siitä, että se on näin innoissaan menossa. Laukassa se oli alkuun todella raskas kädelle ja se olisi vain halunnut kiihdyttää lujempaan ja lujempaan. Jossain vaiheessa jouduin tekemään pari laukka - ravi - käynti - ravi - laukka -siirtymiset, jotta saisin sen takaisin kuulolle. Tämän jälkeen poika rauhoittui huomattavasti ja keveni vähän. Loppu osa laukoistamme tänään olivatkin jo erittäin nautittavia pätkiä. :) Se mikä on mukavaa tässä hevosessa, on se, mitä olen aikaisemminkin hehkuttanut, se on niin rohkea. Todella varma menijä maastossa. Yksinkin kun menemme, mikään tilanne ei ole ongelma. Täällä Tuomarinkartanossakin kun suhteellisen paljon on liikennettä sekä liikkujaa joka paikassa.

Tänään lenkin päätteeksi rupi ei ollut ihme kyllä auennut, mutta kylmäsin jalan silti ja puhdistin ympäristön kevyesti ja kuivasin taas päätteeksi. Jalka ei näytä kauhean hyvältä näyttelyitä ajatellen tällä hetkellä. Se on vielä niin ärsyttävässä paikassa, missä se aukeaa todella helposti uudestaan pelkästä liikkeestä. Toisaalta olen saanut havaita, että alue on pienentynyt puolella siitä mitä se oli. Tavallaan myös nämä mätsärit eivät ole muutenkaan, kuin "leikkimielinen" tapahtuma ja meidän tarkoitus on vain käydä hakemassa taas uusia kokemuksia tapahtumista ja ihmisvilinästä, eli ns. totuttelemaan kisapaikan tunnelmaan. Mietin ja pähkäilen vielä mitä teen, onhan tässä pari päivää aikaa.

Huomenna Deen luo tulee fysioterapeutti. Haluan, että ori katsotaan läpi nyt tässä vaiheessa, kun sillä on ratsastettu suhteellisen säännöllisen epäsäännöllisesti, että miltä se vaikuttaa. Selkään se tuntuu tosin hyvältä, enkä odota mitään kummempaa löytyvän, mutta tällainen rutiininomainen tarkastus on varmasti ihan paikallaan. Myös Vermoon voisi alkaa varaamaan aikaa uusinta hammastarkastusta ja rokotuksia varten. Sekä tuon jalan voisi siinä samalla näyttää, jos vaikka eläinlääkäri antaisi meille jonkun ihmerohdon siihen vaivaan ja saataisiin jalka parantumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot