maanantai 8. elokuuta 2011

Megapläjäys tapahtumia: treeniä, fysioterapiaa ja näyttelymenestystä :)


Kuvaajana Sanna Nurmimaa


Tämä kulunut viikko on ollut yhtä hulabaloota pikku oripojan kannalta. Niin paljon erilaista olemme tehneet ja kokeneet. Pelkästään jo treenin kannalta Dee on vetänyt kolme tiukkaa treenipäivää maastossa, joista kahdesta taisinkin jo mainita viime postauksessa. Viimeisin treenikerta oli perjantaina, jolloin tutustuttiin Dumin kiipeilumaastoihin ekaa kertaa selästä käsin. Taluttaen olemmekin jo moneen otteeseen siellä seikkailleet, mut vasta nyt uskaltauduin kokeilemaan selästä kuinka onnistuu ja tasapaino pitää jyrkillä nousuilla ja laskuilla. Meni ihan kivasti, Deetä ehkä hiukan jännitti, mutta meni rohkeasti aina sinne minne pyysin. On se reipas :) Kiipeilyn lisäksi kävimme heittää taas tuttua laukkapätkää ja hiukan raviakin, ja oripoika oli ihan mukavasti kuulolla kaikenaikaa ja eteni laukassa hyvässä rytmissä eteenpäin. Itse sain istua kevyessä istunnassa vain hiljaa, myötäillä sen menoa ja pysyä skarppina mahdollisille iloitteluille.

Jäi hyvä mieli tästä maastokerrasta senkin takia, että edellisenä päivänä Deen luona kävi fyssari ja katsoi, hieroi ja venyttelin Deen koko kropan läpi. Dee oli selkeästi letkeämpi tuon session jälkeen ratsastaessa, kun paikat on kunnolla aukaistu. Oli tosi mielenkiintoinen tämä fysioterapia, meille sattui siis todella asiansa osaavan oloinen henkilö, jolta sain paljon uutta oppia hevosen fysiikasta, lihaksistosta jne. Minua kiinnosti eniten tässä vaiheessa kuulla mitä mieltä fysioterapeutti oli Deen lihaksiston tilasta nyt kun sillä on ratsastettu se ensimmäinen puoli vuotta elämästä. Lisäksi Deen pukitteluista olen aina välillä miettinyt, onko selässä mahdollisesti jotain lihaksia kipeenä, tai onko hevonen muutenkin liikaa treenattu ikäisekseen (tästä nimittäin saan jatkuvasti ulkopuolisten mielipiteitä, että teen orin kansa liikaa...). Fyssari halusi nähdä Deen liikkeessä, käynti ja ravi maastakäsin siis jonka jälkeen mentiin itseasiaan. Hän sanoi, että liikuttaessa huomasi Deen takapään olevan vahvempi kuin etupään. Sen lavat ovat hiukan lukossa, se saisi nousta säästään vielä enemmän ylös ja kulkea selän läpi liikkuessaan, jotta etujalat saisivat tilaa liikkeelleen. Tästä samasta asiasta oli puhetta myös vajaa vuosi sitten, kun D oli treenissä Hollannissa, jolloin Deen valmentaja Alexandra puhui samasta selänkäytön puutteellisuudesta, joka johtaa lapojen lukkinaiseen liikkeeseen.
Fyssari oli sitä mieltä, että Dee näyttää vähän keskeneräiseltä kasvultaan juuri etupäänsä kanssa ja sitähän se onkin - silakka kun sitä katsoo suoraan edestä. Hän epäilikin sen vielä kasvavan hurjasti, ei niinkään ehkä enää korkeutta vaan leveyttä saaden raameja jne. Selässä ei ollut mitään huomautettavaa, se ei aristanut mistään ja kun kerroin satulaongelmastamme, niin sain ohjeeksi kuunnella vain hevosta milloin se alkaa taas tuntumaan siltä, ettei se mielellään liiku. Kerran D on vielä todella herkkä näissä asioissa, sitä on helppo kuunnella ja huomata jos jokin mättää. Tämä nykyinen satula ei silmämääräisesti ihan täysin sille istu, mutta se kulkee sen kanssa tyytyväisenä, joten ehkä vielä toistaiseksi jatkamme näin ja sivusilmällä etsin penkkiä, kunnes sopivampi tulee vastaan. Ei siis paniikkia tällä hetkellä satulan kanssa, huh!
Kysyin fyssarin mielipidettä treenailustamme ja, että mitä mieltä se on sen olemuksesta onko sitä liikaa treenattu. Sain tähänkin huojentavan vastauksen, että Deen kroppa ei vaikuta millään tavalla ylirasittuneelta eikä sen olemuskaan anna viittausta siihen suuntaan. Hänen mielestään olen mennyt viisaasti kuunnellen hevosta ja minun tulisi jatkossa jatkaa samalla tavalla, yrittäen kehittää mahdollisimman monipuolista liikuntaa. Seisomaan kun nämä eläimet eivät ole luotuja, joka kuulemma monelta ihmiseltä etenkin suomessa tuppaa unohtumaan! Lisänä hän suositteli meidän jatkavan viime talven jäljiltä tätä ohjasajoa, jossa pääsen juoksutusta paremmin hevosen muotoon vaikuttamaan liikkeessä. Tätä kautta pystyn houkuttelemaan myös selänkäyttöä paremmaksi. En vain ole kauhean hyvä tuossa ohjasajossa, joten täytyy miettiä jos saisin järkättyä siitä meille muutamia tunteja ohjasajon osaajan silmän alla syksyn aikana, jotta siitä saataisiin tarkoitettua hyötyä irti! Sain myös monia hyödyllisiä venyttelyvinkkejä sekä muita liikutusideoita, joita lähdenkin tässä parhaani mukaan jatkossa toteuttamaan.
Lopullinen aamen saatiinkin siitä, että Dee on hyvässä kunnossa emmekä aivan heti tarvitse toista käsittelykertaa tällä saralla, mikäli nyt ei jotain selkeitä ongelmia ala ilmaantumaan.

Sitten pääsemmekin viikon kohokohtaan eli Nikkilän Match Showhun, joka järjestettiin 06.08. Sipoon hevosjalostusseuran toimesta, kuten aikaisemmin mainitsinkin. Päätin tuosta rivijalasta huolimatta lähteä reissuun, sillä kyse nyt ei ollut kuitenkaan siitä, että miltä hevonen nyt näyttää vaan siitä harjoittelusta ja kokemuksesta saapua "kisapaikalle" ja totutella siihen hälinään mitä ensi vuonnakin joudumme jo enemmän kokemaan, mikäli kisakentille pääsemme suuntaamaan. Ja tarpeeseen tuli tämä reissu.
Olin aamulla jo kuudelta hevosta pesemässä ja sen jälkeen rupesin epätoivoisesti vääntämään lettejä sen harjaan. Olen siinä asiassa kyllä toivottoman surkea!!! Ja sykeröistä tulikin ihan kauheita :D hävetti katsoa niitä niin paljon, että mietin jo, ettemme mene koko näyttelyihin pelkästään niiden takia ollenkaan, niin törkeän rumia niistä tuli. Aloitin varmaan letityksen kolme kertaa alusta ja aina niistä tuli yhtä kamalan näköisiä :D En tienny itkeäkö vai nauraa... Onneksi me ollaan tulevaisuudessa esteratsukko, joten eihän meidän tarvitse letittää jatkossa harjaa eihän?  No jonkunlaiset "munkit" sain Deen harjaan väsättyä, jotka oli niin huonosti kiinnikin, että heti kun hevonen vähän ravisteli niin puolet aukesi... TURHAUDUTTAVAA! Koppiin Dee käveli kiltisti, mutta näyttelypaikalle saapuessamme alkoi sikailu.

Uloslastaamisessakin tehtiin apuun rientäneen kaverini Sannan kanssa kaikki mahdolliset virheet, mm. avattiin takapuomi ennenkuin hevonen oli edestä irti. No yksi nahkainen ketjunaru meni ihan säpäleiksi Deen rynniessä kopista ulos. Seuraavaksi yritimme ottaa takajaloissa kuljetuksen ajaksi käärimiäni pinteleitä pois. Pintelit olivat ekaa kertaa sen takasissa, ja kun Sanna niitä alkoi purkamaan, niin Dee sai jonkun ihme paniikin siitä, kun se ei mmärtäny mikä ihmeen lerpake sen takajalsta oikeen roikkuu. Kipakoiden potkujen saattelemana toinen pinteleistä avautui sitten itsestään. Eipä sinne jalkoihinkaan oikein huvittanut mennä avittamaan, niin lujaa sitä iskua sieltä tuli. Itse pidin vain kaksi käsin poukkoilevasta hevosesta kiinni. Toisen pintelin rullaaminen sujui jo paremmin, sillä Dee keskittyi seuraamaan pieniä shettiksiä ennemmin kuin, että olisi huomannut että toinen pelottava lärpäke on vielä toisessa jalassa. Kiitos rohkean Sannan, että viitsi mennä sinne takajalkoihin tulilinjalle!!! Olisi muutamalta jäänyt tekemättä...

Kun lopulta saimme numerolapun vielä suitsiin kiinni lähdimme näyttelykentän laidalle seuraamaan kehien tilannetta. Dee oli kuuma kuin mikä, riekkui, hirnui ja oli niin pörheä. Ennen kaikkea erittäin raskas käsitellä ja taluttaessa tuli jo heti alkuunsa hiki. Ihan hienoltakin se taisi näyttää näin jälkikäteen kuvia katsoessa :) Tällaisen kuvan Sanna ehti meistä räpsästä... (ei hajuakaan missä vaiheessa hevonen muka ehti jopa seistä paikallaan...??)

KWPN -ori Darklord
Kuvaajana Sanna Nurmimaa


Näyttelyt olivat akataulusta hiukan myöhssä ja odottaminen kävi kyllä itselleni todella tuskaiseksi, sain pidellä oria voimieni takaa ja ennen kuin ensimmäisen kerran kehäänkään pääsimme olin jo ihan hajalla :D
Tässä olemme ensimmäisessä arvioinnissa, missä Dee yllättäen osasi seisä paremmin paikoillaan:


Huomatkaa nämä eliittitasoiset sykeröt :D voi luoja!

Leteistä puheen ollen, siinä odotellessamme ne ehtivät aueta tuhat kertaa ennen kuin kehään pääsimme ja Sanna yritti epätoivoisesti niitä korjailla ja parannella, mutta yritykseksi jäi, oli ne niin "upeasti" alunperinkin koottu, ettei niihin ollut paljoa lisättävää :D Hah hah... 8-)

Saimme kehästä arvioinnin atleettinen, sekä muutenkin tuomari kehui Deen olemusta, mutta toivoisi sen käyttäytyvän hiukan paremmin. Totesin siihen, että "noh siksi me olemmekin täällä. Opettelemassa käyttäytymään kisapaikalla." Mätsäreissä jaetaan aina joko sininen ja punainen ruusuke, ja näistä punainen on se parempi. Tällaisen punaisen pikku rusetin Dee saikin koristamaan suitsiinsa:





Tämän jälkeen Dee jatkoi "punaisten hevosten kehään", josta katsottiin jatkoon pääsevät hevoset. Dee oli näistä yksi ja sain "ikäväkseni" todeta, että vielä olisi jonkun aikaa edessä kampailua ylienergisen hevosen kanssa :) Finaalikehässä olivat kaikki jatkoon päässeet hevoset sekä ponitkin. Näistä kaikista valittiin lopulliseen BIS eli Best In Show -kehään neljä hevosta. Olin todella iloisesti yllättynyt, että Deen riehumisista huolimatta se haluttiin vielä tämän loppu kehään, jossa laitetaan neljä parasta eläintä tuomarin haluamaan paremmuusjärjestykseen!







Tässä välissä ehdimme jopa hetkeksi rauhoittuakin - todistusaineistoa tässä:




BIS -kehässä Dee edelleen jaksoi keimailla, olla ylienerginen ja tanssahdella. Itse sen sijaan roikuin lähinnä riepoteltavana perässä... Tuntui, että voimat olivat aivan loppu! Eipä ihmekään, tässä vaiheessa kun oli jo lähes kolme tuntia takana villin oripojan kanssa olemista...
Olin suunnattoman iloinen, että tämä kaikki räpellys, kipeät ja väsyneet lihakset ja hermoja kiristävät hetket palkittiin lopulta niin, että Dee valittiin koko Nikkilän Match Shown parhaaksi hevoseksi!!! :) Vaikka alkuperäinen tarkoitus ei ollutkaan itse näyttelyt, eikä nämä näyttelyt ole millään tavalla virallisia, kuten Hippoksen alaiset näyttelyt, mutta hyvältähän se silti tuntui! Väsyneen onnellisena otimme vielä upean Best In Show ruusukkeen ja palkinnot vastaan, sekä juoksimme viimeisillä voimilla kunniakierroksen. (Tai minä juoksin viimeisillä voimillaan, Dee olisi vissiin halunnu jäädä juoksemaan ja keimailemaan koko loppu päiväksi!)






Yritin ladata videotakin tähän postaukseen, mutta en ole vielä niin tietokoneinsinööri, että olisin keksinyt, miksi se ei sitä suostu lataamaan... Kuvia saan huomenna Sannalta lisää muistitikulla, joten niitä parhaimpia paloja on vielä ainakin tulossa seuraavassa (-vissa) postauksissa.

Kotiinpäin Dee ei olisi halunnut ollenkaan lähteä ja rupesi kenkkuilemaan lastauksessa, sitä se ei olekaan pitkään aikaan tehnyt! Lopulta jouduin sitten murahtamaan ja ojentamaan kunnolla, kun aggressiot nousivat pintaan Deen talloessa jalkani, ja ryskätessä suorastaan päälleni. Ilmeisesti tämä sitten tehosi, kun hevonen hiukan "pelästyi" mamman räjähdystä ja käveli siltä seisomalta suoraan traikkuun.

Pidempi kuin luultua tuosta päivästä sitten venyi, mutta hienot palkinnot ja arvokas kokemus päällimmäisenä mielessä, hevosen huonosta käyttäytymisestä huolimatta. Joten nyt sanon, että kannatti todella lähteä! Toivotaan, että ensi keväänä Dee ei sitten oikeassa kisatilanteessa olisi ihan yhtä haastava. Nyt onkin katse siis uuteen tapahtumaan, joka järjestetään ensi kuun puolessa välissä Ypäjällä, kuten aikaisemmin myös mainitsin. Täällä olisi siis sitten ratsain esittämistä, joten se on myös erittäin arvokasta kokemusta. Mikäli aikataulut töiden kanssa saadaan sopimaan, ja groomaamaan joku uskaltaa lähteä, niin ehdottomasti olemme menossa!

2 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihanaa, kun sulla on tällanen blogi ja mä vielä löysin sen. Ihastelin nimittäin tota sun hevosta tuolla Nikkilässä koko päivän, aivan upea ilmestys...

    Oli mulla kyllä ihan asiaakin, sillä onnistuin näpsimään teistä muutaman aika hyvän kuvan tuolta näyttelystä, jos haluisit niitä ittelles. Voin kyllä lähetellä niitä, jos löytyy kiinnostusta?

    Ihana blogi ja aivan uskomattoman upea hevonen, on vielä pakko sanoa uudestaan :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon, kiva että pidät blogistani ja tottakai myös hepasta! :D Tervetuloa vaan seurailemaan meidän puuhia jatkossakin näiden kirjoitusten kautta, jos kiinnostaa. Aloitin blogin kirjoittamisen joskus vain pitämällä ns. "treeni"päiväkirjaa itselleni, mutta nyt onkin sitten tupsahtanut mukavasti lukijoitakin, mikä on tosi kiva!

    Olisi mahtavaa saada kuvia lisää Nikkilästä! Laita mulle mailia osoitteeseen: heidi.patsi@hotmail.com

    Ja kiitos palautteestasi :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot