perjantai 12. elokuuta 2011

Ohjasajoa

Otinkin eilen sitten toisen maneesillisen päivän heti ratsastuspäivän perään. Tällä kertaa kaivoin varustelaatikosta talven jäljiltä pölyttyneet ohjasajo-ohjat sekä juoksutusvyön ja latoin hepan valmiiksi ohjasajoa varten. Halusin saada edelliseen ratsastuspäivään vielä jatkoa, jossa pääsen maastakäsin vaikuttamaan hevoseen muotoon ja liikkeeseen, sekä tietenkin fysioterapeutin antama vinkki saada ohjasajolla hevonen kulkemaan selän kautta ja lavat irtonaisemmaksi innosti kokeilemaan. En ole mikään pro tässä hommassa, mutta ajattelin lähteä kokyrittämään, olipahan pahimmat energiat purettu jo edellisenä päivänä.

Dee oli puolen vuoden ohjasajotauon jälkeen vähän ihmeissään kahdesta ohjasta joista toinen kulki ulkokuolaimesta ja juoksutusvyön lenkin sekä selän yli/kautta käteeni. Sisäohja oli suoraan kuolaimesta käteen. Tarkoitus oli kulkea vain normaalin liinajuoksutuksen tapaan ympyrällä. Alku pommpujen jälkeen Dee aika nopeasti rupesi keskittymään. Meni jonkin aikaa, että löysin itselleni hyvä asennon ja järjestyksen ohjasnipun ja raipan kanssa, saatika että löysin hyvän tuntuman hevosen suuhun, mutta kun nämä palikat loksahtivat paikoilleen rupesi hevonen kulkemaan ihan toisen näköisenä. Jouduin tosissaan keskittyä, jotta sain säädeltyä tempon sopivaksi ja samalla muodon sopivan korkeaksi, mutta pyöreäksi sekä aika avonaiseksi. Dee selkeästi mieluusti vetää itseään kasaan, ja on hankala pitää ohjastuntumaa kun se ei vastaa myötäykseen sillä, että venyttäisi kaulaansa eteen alas. Tässä vaiheessa se jännittyi myös selän kanssa, jolloin oli pakko aktivoida takaosasta lisää liikettä eteenpäin. Tuo, että se ei vastaa myötäykseen johtuu selkeästi vain siitä, että olen suosinut tuota sivuohjilla juoksuttamista niin pitkään. Siinä se yksi ja sama muoto jatkuu koko harjoituksen läpi, ja aivan kuin Dee olisi oppinut kulkemaan tietyssä muotissa sivuohjien johdosta.




Ohjasajoa talvella helmikuun alussa 2011


Olin todella yllättynyt itseeni, että sain tämän ohjasajo -homman niinkin nopeasi toimimaan ja ihan säädyllisellä tavalla. Epäilin suuresti, että onko tästä mitään hyötyä kun en osaa riittävästi koko kahden ohjan juoksutustaktiikkaa. Loppua kohden Dee vain parani, kun se vertyi, mutta edelleen jäin kaipaamaan sitä efektiä, että se olisi ollu säädeltävissä kuminauhan tavoin eri muotoon. Matalaan eteenalas muotoon ei ole mitään mahdollisuutta saadakaan. Täytyy miettiä jatkossa vähän eri kikka kolmosia, mutta eipä sitä heti alkuunsa voi ihan nappii mennäkään. Nyt harjoitellaan vaan lisää ja luulen, että ajan kanssa tästä ihan hyvä tulee.

Tänään Deellä oli omien työaikataulujeni vuoksi tarhailupäivä, sain sen vielä heivattua illaksi pariksi tunniksi tarhaan jaloittelemaan, mutta huomenna "maratonkävelypäivä" sekä iltatarhailua ja sunnuntaina mahdollisesti laukkamaasto. Katsotaan sitten miten ensi viikko lähteekään rakentumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot