maanantai 29. elokuuta 2011

Taas uusi etappi ylitetty!

Vähään aikaan en ole kirjoitellutkaan, kun en ole jaksanut lähteä erikseen analysoimaan meidän treenejä, mitkä pääosin ovat menneet kaikki hyvin, erittäin hyvin tai erinomaisesti.

Tällä hetkellä kädet, jalat ja sormet ristissä toivotaan myös, että meille aukeaisi vakituinen paikka Tuomarinkylästä ennen kuin vintti menee kiinni. Jos näin on, ettei saada paikkaa, niin menemme viideksi kuukaudeksi vähän pidemmälle ja palaamme vimeistään huhtikuussa takaisin. Eniten toivon, että löydämme vakipaikan Kilpatallilta, jonka vintillä nyt olemme asustelleet, sillä hoito on parempaa kuin mitä voin toivoa, Dee viihtyy siellä ja itse viihdyn siellä. Lisäksi luotan 110 prosenttisesti tallimestariimme ja siihen, että hän osaa pitää tarvittavaa jöötä nuorelle oripojalle.

Olen myös toivonut viimeaikoina, että minulla olisi ihminen apuna, joka voisi jeesailla aina silloin kun itselläni on huonosti työvuorot, tai jos satun olemaan kipeenä sekä tietenkin osaisi käsitellä Deetä niin hyvin, että voin luottavaisin mielin luovuttaa sen tällaisen ihmisen hoiviin. Muutama hoitajaehdokaskin on käynyt katsomassa, mutta tästä ajatuksesta luovuin heti alkuunsa. Osaamistasolla tavallaan ei ole väliä, mutta ne asenteet eivät ole kohdillaan, mitä luotettavalta hoitajalta vaaditaan ja kaikenlisäksi suurin osa on erittäin arkoja ja "pelokkaita" ihmisiä, joten ei todellakaan tule kuuloonkaan päästää 3 vuotiaan nuoren orin kanssa pelleilemään. Riskit ovat liian suuret, enkä halua ottaa tällaista vastuuta kenestäkään ja hoitajasta pitäisi olla meillekin enemmän hyötyä kuin haittaa.

Noh, itse en tunne kuin yhden ihmisen, johon pystyn luottamaan niin paljon, että voisin ajatella hänen käsittelevän Deetä sekä mahdollisesti jopa kivuta kyytiinkin. Ja hän on hyvä ystäväni Janita, joka on ratsastanut suurinpirtein yhtä paljon nuoria hevosia kuin minäkin, sekä sen lisäksi ratsastanut erilaisia hevosia jonkin aikaa myös Hollannissa ja Belgiassa. Olemme ratsastustaidoiltamme hyvin samanlaisia, ajattelemme asioista pitkälti samalla tavalla, olemme suurinpirtein saman kokoisia ja kummaltakin löytyy tietty rämäpäinen luonne, jota vaaditaan jos kipuaa tällaisen nuoren kyytiin. Ennen kaikkea Janitalta löytyy sitä silmää nähdä hevosessa ne asiat joita pitää parantaa ja mitkä asiat on hyvin. Lyhyesti sanottuna siis hengenheimolaiseni, jonka kanssa yhteistä historiaa on minulla takana ihan ala-aste ikäisestä asti!
Tämän samaisen henkilön kanssa olemmekin koko kesä tehneet pitkiä kävelylenkkejä Deen kanssa viikottain ja nyt kun oripoika on vihdoin kulkenut ratsastajan alla entistä paremmin alkoi lämmetä ajatus sille, että Janitankin eloonjäämisprosentti voisi olla suht korkea jos kyytiin vain haluaa :D

Tulikoe sovittiin sunnuntaille, eli eiliselle päivälle. Laitettiin heppa yhdessä kuntoon ja alkujaan ajatus oli, että olisimme menneet maneesiin sen varalta jos kuski rantautuu selästä turhan aikaiseen, niin ei ole sitten ori irti. Tämä suunnitelma kuitenkin kariutui, sillä kummassakin maneesissa oli juuri tuona päivänä tietenkin maneesin pohjan kunnostustyöt. Jouduimme alkaa pähkäilemään seuraavaa turvallista vaihtoehtoa ja todettiin, että järkevintä olisi että pidän heitä liinassa kentällä.

Dee oli alkuun ihmeissään tallin pihalla, kun uusi henkilö nousi selkään, mutta sai tukea minusta alhaalla ja lähti yllättävnkin positiivsen näköisenä astelemaan pitkää käyntiaskelta kentälle päin uusi kuski kyydissä :) Janita sai rauhassa totutella käynnissä ottamaan tuntumaa oriiseen ja kokeilla minkälaiset vaihteet sillä on sekä löytää hyvä tuntuma suuhun. Oli mageeta nähdä Dee vihdoin ratsastettuna sivusta! Täytyy myöntää, että oli aika hienon näkönen! Eikä aikaakaan kun alkuravien jälkeen kuski hidasti käyntiin ja totesi: "Voi luoja Heidi sä oot tehny hienoa työtä tän kanssa, tää on upeen tuntunen ratsastaa!!!" Kyllä pisti iloiseksi sellainen palaute! Hiuman jännityksellä odotin mitä Janita siitä sanoo. Iloiseksi pisti myös nähdä se, kuinka hyvin hevonen toimi toisen ratsastajan alla ja näytti sekä käynnissä, että ravissa rennolta ja tyytyväiseltä, kumpaankin suuntaan. Sain lopuksi palautteen, että minun on herkistettävä sitä entistä enemmän pohkeelle, kuten melkein etukäteen arvelinkin. Olen ollut aika arka pohkeen kanssa ja olen todella paljon käyttänyt ääntä apuna, joten Dee kulkee vielä melkein pelkästää ääniapujen varassa ja pohkeet ovat olleet vain siinä sivussa mukana. Olen aina luullut, että Dee on kauhea herkkä pohkeelle, ja etten voi pyytää kovin kovaa pohkeella ettei se säntää alta pois, mutta totuus onkin se, että ori kestää aika paljon painetta ja sitä voi ihan rohkeatsi pyytää pohkeen kanssa sekä eteen että olla puskematta kaarteissa lapa edellä sisään päin.

Deen ratsastuksen sivusta seuraaminen avasi silmäni todella ja tänään olinkin luottavaisemmin mielin kuin koskaan menossa sen kanssa hyppäämään muiden tallilaisten kanssa heti aamusta. Dee tuntui kuitenkin jo heti selkään noustessa hiukan vastahankoiselta. Analysoin sen olevan hiukan väsynyt eilisestä henkisesti. Päästiin kuitenkin kiltisti kentälle, jossa annoin sen kävellä hetken kunnes aloitimme ravailun. Dee tuntui ihan hyvältä ja uskalsin paljon reippaammin pohkeen kanssa ratsastaa kuin ennen, mutta väsymys tuntui painavan oria siltikin. Sen huomasi siitä, että se sai välillä jopa kiukuttelupuuskia mm. kaarteissa ja käännöksissä. Laukan nostettuani hevonen pukitti toden teolla, ja yritti valua aina kentän aidattomista kohdista ulos aivan kuin sanoen: "Mua ei huvita tää kentällä pyöriminen enää toista päivää putkeen!"...
Kun aloitimme ensin ylittämällä pienen maapuomin, Dee hiukan rauhoittui ja olikin jo sitä mieltä, että "Jee me hypätään!". Tästä alkoikin sitten erilainen pukittelu aina jokaisen esteen jälkeen... suorastaan iloilla ja riemulla ei meinannut olla rajaa kun päästiin ylittelemään niitä pieni tikkuja! Sain hevosen aina hyvin lähestymään esteelle, ylitimme esteet todella suurella ilmavaralla, mutta aina esteen jälkeen oli pakko vähän iloitella, joka lisäsi haastetta itselleni pysyäkseni kyydissä saatika, että saisin sen ohjattua oikeeseen suuntaan. Tulimme yhdelle "sarjalle" (eka osa maapuomi, toinen osa pieni ristikko) parin ravilähestymisen jälkeen ekan kerran hyvätempoisessa laukassa ja jumaleissons minkälaisella loikalla me ristikko ylitettiin ja ajattelin vielä siinä laskeutuessa, että jes miten hyvin itse pystyin mukautumaan tähän odottamattoman valtavaan loikkaan. Siinä ollessani pilvilinnoissa Dee riemusta intopiukeena pamautti sellaset köyrypukit heti esteen perään, kaikki jalat ilmaan ja hiukan kääntäen oikealle, että sain oikein kunnon opetuksen mätkähtäessäni maan kamaralle, että "Jumankauta KESKITY!!! Ja loppuun asti!!!" Otti niin päähän! Mahtava sisään tulo "sarjalle", upea hyppy "b-osan" yli, hyvä tempo koko lähestymisen ajan, hevonen tasapainossa ja mä rupeen unelmoimaan kesken tehtävän! Teki mieli vielä potkaista itteäni! Dee onneksi pysähtyi samantein odottamaan minua takaisin kyytiin. Uudet lähestymiset otettiin vielä, Dee oli ehkä aavistuksen nyt varovaisempi hypyissään aivan kuin varmistaakseen, että minä pysyn mukana. Mutta hyvin se jaksoi sitten loppuun asti tehtävät. Hyppäsi rehdisti ja innokkaana. Saan olla ylpeä siitä! Itsestäni en ole ylpeä senkään vertaa...

Pikkuhevonen lyö minut aina uudestaan ja uudestaan ällikältä. Kirsi, joka meitä oli jälleen avustamassa puomien kanssa, sanoikin, että oli erittäin positiivista nähdä, kuinka hyvä tasapaino sillä on, että se pystyy vetämään tuollaisen pukkisarjan vielä suht haasteellisen estetehtävän perään. Vähemmän mukavaahan se minulle on siellä selässä, mutta tämä on kyllä aivan totta, Deen tasapaino on ilmiömäinen ikäisekseen.

Kuva- tai videomateriaalia ei ole taaskaan harjoituksistamme, mutta ehkä joku päivä. Nyt hevonen saa parisen päivää vain kävellä pitkiä lenkkejä maasta käsin, jotta se palautuu kunnolla suhteellisen rankasta treeniputkesta ja sitten aloitamme taas kevyesti juoksuttaen tai maastossa tehden kevyitä lenkkejä. Lauantaina yritetään Janitan kanssa päästä irtohypyttämään sitä pitkästä aikaa ja sunnuntaina lainakuski nousee taas selkään hakemaan tuntumaa uuteen ratsuun :) Asiat alkaa olla ihan kivalla mallilla ja Ypäjällekin nyt sitten on ilmoittauduttu EBEF:iin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot