torstai 8. syyskuuta 2011

Se on menoa sitten...

Nyt on tullut osallistujalistat EBEF tapahtumaan, ja kyllä pikkaisen kouristi jännitys vatsan pohjasta, kun näin että meidän ilmoitus on selkeästi mennyt perille!

Dee on mennyt vaihtelevalla menestyksellä viime aikoina, ja olen yrittänyt mahdollisimman paljon treenien lomassa antaa sille iltatarhailuja sekä kävelylenkkejä maasta, jotta akut täyttyvät. Liikaa en kuitenkaan ole pystynyt helppoja päiviä antamaan, sillä hevonen kerää jo muutamasta päivästä itselleen höyryjä, joita ei pelkällä 1-2h talutteluilla saada purettua. Ori on tälläkin hetkellä hyvässä kunnossa fyysisesti ja henkiselläkin puolella voi todeta, että hevonen huokuu positiivista ja innokasta energiaa kaiken aikaa. Se vaikuttaa tyytyväiseltä, syö ja juo hyvin, liikkuu iloisesti ja rauhoittuu tyytyväisenä karsinaan, kunnes taas on ohjelmaa luvassa.


(Kuva elokuun mätsäreistä)

Olemme yrittäneet parina päivänä vähän harjoitella hyviä laukannostoja, jotka ajoittain sujuvatkin, mutta pääsääntöisesti en ole kauhean tyytyväinen siihen mitä voimme ratsastettuna tällä hetkellä esittää. Ja tämä tyytymättömyys ei johdu siitä, etteikö hevosessa riitä laatu vaan siitä, että itse en koe ratsastavani tällä hetkellä tarpeeksi hyvin. Huomaa kyllä, että on suurimmaksi osaksi maastoillut koko kesän, niin hevosesta kuin etenkin ratsastajasta ;) Istunta on jockey mallinen etukeno, apujenkäyttö välillä liian hidas jne.
Ainoa mistä olen tyytyväinen on se, että saan käynnissä hevosen ratsastettua aika rennoksi ja pitkäksi, sekä ravissa pienen lämmittelyn jälkeen aika hyväksi. Ainoastaan muoto on vielä turhan lukkiutunut apuohjilla juoksutuksen johdosta liikaa tiettyyn pisteeseen, eikä muodon säätely ole niin helppoa mitä olettaisi, etenkin kun hevonen mielellään pidentäessä kulkee enemmän kuolaimen takana kuin edessä. Laukassa olisi parannettavaa, etenkin niissä nostoissa, joissa en näköjään osaa istua kunnolla. Dee on kauhean herkkä ratsastajan painosta ja pienikin keinahdus eteen tai taakse saa sen protestoimaan pukittamalla. Jos onnistun itse istuntani kanssa olla häiritsemättä hevosta, kulkee ori todella tyytyväisesti ja pikkuhiljaa rentoutuu, jopa laukassa.

Osallistumme EBEF -tapahtumassa "orikatsastukseen". Pähkäilin hetken, että kumpaan luokkaan hevosen ilmoitan; 3 -vuotiaiden ryhmäratsastukseen vai tähän oriluokkaan, mutta kun tuli ilmi, että kummassakin luokassa suoritetaan samat asiat, eli kaikki askellajit ratsastettuna kumpaankin suuntaan totesin, että mielelläni haluan saada Deestä orinäkökulmapainoitteisen arvostelun samalla kun sinne menemme hakemaan kokemusta kisatilanteesta. Dee on itsessään hieno, mutta saatan esittää sen niin ala-arvoisesti, että siitä ei hyvää sanottavaa sanota tai sen hyviä puolia ei saada esille. Mutta tapahtuu siellä sitten mitä tapahtuu, yritän kaikesta tulevasta arvostelusta ja kritiikistäkin huolimatta pitää mielessä sen, että en ole itse kovin kokenut saatika ammattilainen, esitämme Deen kanssa yhdessä sen mihin tällä hetkellä rahkeemme riittävät, ja olen erittäin tyytyväinen jo siitä, jos hevonen pitää minut kiltisti kyydissä siellä hulinassa ja saamme arvokasta kokemusta tulevaa nelivuotiskautta ajatellen.


(Meidän menoa heinäkuussa)

Luojan kiitos matkaan lähtee luottohenkilöni Janita avittamaan mahdollisen kierroksia vetävän orin käsittelyssä sekä omaa psyykettäni rauhoittamaan poikaystäväni. En selviäisi tästä reissusta ilman heitä! Nyt pitäisi vielä jostain hankkia kuljetussuojat, enää ei edellisen reissun pintelirumbaan lähetä, sillä siinä on eloonjäämisprosentti todella pieni kun pitäisi pintelit ottaa paikanpäältä jalasta ja jos meno jatkuu samanlaisena kuin viimeksi reissussa, ei taida olla kauheasti vapaaehtoisia niitä pinteleitä käärimään takaisin jalkaan. Myös siisti valkoinen tai tummansininen huopa on etsinnässä, sekä uudet suojat etusiin.

Nyt vielä odotan kärsimättömänä aikatauluja, jotta voimme suunnitella koko ohjelman kyseiselle viikonlopulle. Huh, oma rutiinin puute kisaamisesta näkyy kyllä tässä jännittämisessä! Kun ajattelen asiaa, niin en ole koskaan jännittänyt mitään asiaa samalla tavalla, joten voisin hyvin kuvitella tällaisen käyttäytymiseni johtuvan siitä, että minun pitäisi julkisessa paikassa ensimmäistä kertaa elämässäni ikinä ratsastaa OMALLA hevosella. Välillä jännitykseni kohoaa jo niihin lukemiin, että mietin kannattaako meidän lähteä kekkereihin ollenkaan, eli jänistäisin pois. Mutta oma ylpeys sekä tietynlainen kilpailuvietti ei taida antaa kuitenkaan periksi ;) Vielä on reilu viikko laitella hevosta hyvään kuosiin, ja tämä viikon virittely tapahtuu ihan täysin puhtaalta fiilispohjalta. Uskon, että tulen vielä purkamaan tähän blogiin ajatuksiani ennen tapahtumaa, sillä tällainen pohdiskelu ja asioiden vääntäminen ja kääntäminen muutenkin kuin omassa pienessä päässä rauhoittaa kummasti. Peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!

2 kommenttia:

  1. Moi! Haastoin sut tunnustuksiin : ) Mun blogista löytyy lisätiedot.

    VastaaPoista
  2. Moikka! Nyt vasta taas huomasin tämän kommentin :D

    Kiitos, mä yritän selvittää mitä mun pitää tehdä :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot