lauantai 29. lokakuuta 2011

VAUU, mulla on niin hieno hevonen!!!

Tämän viikon treeniohjelmaamme on kuulunut Ompun valmennus keskiviikkona, torstaina aika pitkä maasto ja eilen perjantaina rataesteharjoituksia. Hevonen on kulkenut niin hienosti, ettei mitään järkeä! Aivan mahtavuutta päästää heppa lomailemaan tällaisten suoritusten jälkeen uuteen talliin jossa se tosiaan saa olla aamusta iltaan ulkona isossa nurmitarhassa ja mahdollisesti myös vapaalla heinällä!

Kuviahan tai saatika videoita minulla ei tietenkään ole, vaikka kuvaajia olisi ollut joka päivä, mutta en sitten koskaan muistanut mitään kameraa ottaa mukaan. Jää siis taas se todistusaineisto pois, mutta ehkä joku päivä sitten.

Ompun valmennus meni hyvin. Harjoiteltiin taivuttamista käännöksissä oikeisiin suuntiin, suunnan muutoksia ravissa, ravi-laukka siirtymisiä ja kaikkien näiden harjoitusten kautta vahvistaen nuoren hepan tasapainoa ratsastajan kanssa. Dee keskittyi hienosti, vaikka oli ehkä aavistuksen virtavalla tuulella. Varsinkin kun muita hevosia lähti maneesista pois, niin se oli takuuvarma pukkisarjan paikka siihen väliin. Onneksi pysyin kyydissä suurista iloitteluista huolimatta, ja aika nopeasti aina tällaisen episodin jälkeen Dee taas alkoi keskittymään. Laukannostot eivät olleet ihan samaa priimaa, kuin mitä ne oli tauon jälkeen heti ensimmäisellä ratsastuskerralla, mutta nyt niissä on selkeä nosto ja hevonen ymmärtää vihdoin ilman ääntä, pelkistä paino ja pohjeavuista laukannoston merkityksen! Omppu antoi palautetta, että hevonen on kehittynyt ihan hirveästi siitä kuin aloitimme vajaa pari kuukautta sitten ja että hyvää työtä on tehty. Lisäksi sen laukka on kehittynyt ihan vähässä ajassa ratsastajan kanssa paljon.
Olin tyytyväinen oripoikaan tämän treenin jälkeen.

Seuraavana päivänä lähdimme ystäväni Janitan ja hänen vuokraheppansa kanssa maastoon ja ajattelimme tällä kertaa kokeilla järjestelmää siten, että minä ja Dee menisimme edeltä ja Janita tulee sitten perästä, koska hänen on helpompi säädellä kokeneen ja osaavan hevosensa vauhtia edellä olevan mukaan. Lisäksi Dee on niin rohkea, ettei se välttämättä tarvitse mitään veturia nenänsä eteen. Lähinnä häiritsee meitä kumpaakin vaan, jos edellä oleva ei mene esimerkiksi tarpeeksi lujaa, jolloin joudun pidättämään, josta Dee ottaa herneet nenään ja rupee tapansa mukaan > pukittamaan ja kiemurtelemaan.
Oli aivan mahtava ilma, sopivan viileä/lämmin, aurinko paistoi ja ei tuulen virettäkään. Aivan ihanaa oli nautiskella maastoilusta vielä kerran, ennen muuttoamme! Dee tuntui todella hyvältä, sillä oli eilisen rankan treenin jälkeen silti virtaa, mikä on vain positiivista. Ravi sekä laukat sujuivat todella hyvin ja suunnitelmamme Janitan kanssa sujui hyvin, sillä me Deen kanssa paineltiin eteenpäin huomattavasti reippaammin jättäen Janita mustine ratsuineen taakse. Dee ei pelännyt mitään ja vaikutti olevan tyytyväinen siihen, että menee "lauman" kärjessä. Onhan se toki tuollainen johtajasielu aina pienestä pitäen ollut. Illasta Dee sai vielä uudet popot jalkaansa ja vihdoin se sai myös numeroa isommat kengät sillä edeltävät olivatkin aivan liian pienet jo, sillä se kasvoi niistä niin nopeasti ulos kengityksen jälkeen.

Pienellä epäilyksellä mietin eilen, perjantaina, kuinka Dee jaksaisi kolmannen ratsastuspäivän putkeen. Aika harvoin nimittäin niin olen tehnyt, jos koskaan. Perjantaina olikin siis luvassa esteharjoitukset ja suunnitelmissa oli jo suorittaa ihan esterata, eikä pieniä ristikoita.
Juoksutin Deen liinassa taas alkuun, jotta näin kuinka se liikkui kengityksen jäljiltä, mutta sainkin todeta, että oripojalla oli edelleen virtaa vaikka muille jakaa. Se nousi liinassa kerran jopa pystyyn, loikkasi siitä eteenpäin ja liikkui aikamoisella energialla sekä onneksi puhtaasti. Lisäksi maneesissa olevat muut hevoset antoivat lisävirtaa oripojalle, joka katseli korvat tötteröllä maneesissa sijaitsevia esteitä ja niitä ylitteleviä ratsukoita. No mutta eikun selkään ja verryttelemään.

Aloitimme lävistäjillä olevilla esteillä, jotka siis alkuun olivat ihan maapuomeja. Tästä muodostui kahdeksikon muotoinen kuvio, jossa kaksi estettä. Dee meni todella reippaasti puomien yli ravissa ja aika pian se nosti oma-aloitteisesti laukan ja jatkoimme muutaman kierroksen niin, kunnes esteet rakennettiin ristikoiksi. Aloitimme uudestaan suoraan laukassa ja Dee hyppäsi hyvin! Ei yhtään epäröinyt vaan loikkasi sujuvasti aina eteen tulevan ristikon yli. Kun tämäkin alkoi olemaan helppoa kuin heinän teko, nostettiin esteet ensimmäistä kertaa pystyiksi. Me olemme siis aikaisemmin aina hypänneet pelkkiä ristikoita, ei koskaan mitään isompaa. Lähestyimme ekaa lävistäjällä olevaa pystyä ravissa, josta Dee loikkasi isolla hypyllä ja laskeutui laukassa. Tästä kannustin oria pitämään laukan ja jatkoimme seuraavalle pystylle, jonka yli jälleen hienosti. Teimme myös muutamassa suunnan vaihdoksessa esteen päällä laukan vaihdon :D Eli "aika ällöä" auttavan henkilön Kirsin sanoin, ilmeisesti pröystäilemme Deen kanssa liikaa taidoillamme, hehheh...

Ihan viimeiseksi pystyjen lisäksi otimme kuvoihin mukaan toisen pitkän sivun alussa olevan okserin. Hyppäsimme samassa järjestyksessä pystyt ja käänsin lyhyellä sivulla okserille. Tässä kohdassa Dee oli ekaa kertaa: "apua, pitääkö medän toikin hypätä?!?!" Pysähdyimme okserin eteen, annoin oripojan vähän aikaa katsella sitä, sillä tämä toki on aika uusi juttu sille. Tämän jälkeen uusi lähestyminen laukassa ja valtavalla varmuus loikalla ylitse. Pikkasen sain ennen okseria kannustaa sitä. Otin saman okserin vielä uudestaan heti perään pari kertaa, jotta este tulee tutuksi. Dee lopulta rentoutui taas ja innolla hyppäsi tätäkin estettä. Lopuksi vielä loppuravien aikana ylitimme pari kavalettia jotka oli riputeltu pitkin maneesia, eikä hevonen sanonut mitään. Aika huippu treenikerta oli! Dee laukkasi niin hyvin itse eteenpäin ja sillä oli hyvä imu jokaiselle esteelle. Ponnistuspaikat osuivat ihan kohdilleen ja hevonen tuntui innokkaalta ja energiseltä. WAU! Kirsi ei olekaan nähnyt Deetä tämän uuden satulan alla ja kommentoi vain, että ero aikaisempaan on niin huomattava!

Meidän treenit jäävätkin pidemmälle tauolle nyt ja oli todella hyvä mieli lopettaa näin onnistuneisiin fiiliksiin! Seuraava kuukausi ainakin Deellä on satulatonta ja muutenkin vapaampaa. Käyn ehkä irtojuoksuttamassa ja hypyttämässä sitä välillä, jotta vireys säilyy, mutta muuten se saa vain olla! Katsotaan miltä hevonen näyttää kuukauden jälkeen ja päätän sitten jatketaanko lomailua, vai aletaanko pikkuhiljaa ratsastamaan kevyesti. Toivon meidän pian saapuvan takaisin Tuomarinkylään, mutta nyt ainakin tuntuu ihan hyvltä vaihtoehdolta meille tämä lomajakso. Se on tullut tarpeeseen!

Lomailusta huolimatta bloggailu tuskin jää tauolle, ja saan kyhättyä varmaan valmiiksi esittelysivut meistä ja toteuttamaan toivepostauksenkin. Vielä voi kysymyksiä/aiheita ehdottaa, mistä haluaa lukea :)

Lisäksi bloggailujen aiheena varmasti on ainakin pv-ruuna Tino, jota kerkeän ratsastelemaan nyt vähän enemmän kun Dee lomailee. Kivaa, ettei omat ratsastukset jää kuitenkaan tauolle! Ensi kertaan siis taas :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot