keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Viikon kuulumiset

Nyt on hyvä päivä kirjoitella vaihteeksi ajatuksia tänne. Tuntuu, että viime aikoin kiireitä on ollut todella paljon, eikä koneelle ole juurikaan ehtinyt antaa ajatustakaan. Onneksi välillä näinkin.
Viikon kiireisiin on kuulunut normaali Deen hoidon lisäksi, ystävien näkemistä pitkien taukojen jälkeen, töitä tottakai, kodin sisustamista ja nyt muutamana päivänä ystäväni Pihlan Tino -hepan ratsastamista sillä aikaa, kun Pihla on lomailemassa vähän lämpöisimmillä mailla.

Lähdenpä nyt kuitenkin ensiksi kertomaan meidän viikon takaisesta maastoireissusta. Meillä taisi kaikilla olla todella kivaa, ainoastaan ei päästy Janitan ratsuineen yhteisymmärrykseen millä vauhdilla sitä matkaa nyt oikein taitetaan. Rankka reissu pienelle pojalle kuitenkin vedettiin, ensimmäisen kerran ratsain kaksi kertaa Dumin ympäri, mutta kyllä se taisi hommasta tykätäkin. Laukat nousi kivasti ja se ei pelännyt ylittää vastaantulevia lätäköitä eikä mitään ja mikä tärkeintä, iloitteluista ja vauhdista huolimatta itse pysyin selässä :)

Tämän päätteeksi päädyin siis ostamaan tuon Bruno -merkkisen estesatulan, jonka kanssa Dee on kulkenut niin vaaivattomasti ja ennenkaikkea tyytyväisenä.
Ja maastoreissun jälkeen päätin taas antaa pojalle pidemmästi vapaata, jospa kerrankin vapaapäivät aloitetaan siitä kun on mennyt pitkään hyvin. Deen päiväohjelma on ollut vaihtelevalla tavalla vähän tylsää, ainakin omasta mielestäni, olen vain kaksi kertaa kerennyt viikon aikana lähteä talsimaan tuonne mutavelliin sen kanssa, kaksi kertaa erittäin kevyesti liinan päässä sitä pyöräyttänyt ja muuten se onkin saanut tarhailla ja nukkua karsinassa. Välillä mietin, että kyllästyyköhän se, kun ei mitään tapahdu nyt yhtäkkiä ja omat kiireenikin ovat rajoittaneet seuran pitoa, mutta eilen taas sain varmistuksen, että aika tyytyväiseltä oripoika vaikuttaa: tulin talliin ja kurkkasin karsinaan jossa nukkui pienellä kerällä "pikkuinen" poika <3 Ja aivan unessa. Menin karsinaan, niin se ei viitsinyt muutakuin vähän silmiään aukaista, mutta ei lähtenyt nousemaan vaikka tulinkin sitä häiritsemään. Siinä pienen rapsutteluhetken aikana Dee kellahti vielä kyljelleen, aivan kuin koira sanoakseen "rapsuta vielä lisää". Ehkä se siis nauttii nyt vain oleilusta, onhan se aika paljon tehnytkin. Odottelemme vielä, että päästään sinne Järvenpäähän, jossa Dee saa hetken aikaa olla vain hevosena, syödä, ulkoilla, liikkua omaan tahtiin ja nukkua. Vielä ennen kuun vaihtoa olisi tarkoitus pari maastoreissua tehdä, ja ehkä yksi treeni maneesissa laukannostojen merkeissä, sekä yksi hyppy kerta. Irtohypytystäkin ollisi vielä kiva keretä järjestämään... Katsotaan kuinka moni asia näistäkin toteutuu.

Sitten vielä mietteitä tästä mun parin päivän hoidokista Tinosta, josta olen parilla sanalla aina välillä tainnutkin kertoa. Tino on siis saksalaisyntyinen estesukuinen ruuna, joka toimii ystäväni Pihlan kouluhevosena. On ollut todella kivaa ratsastaa säännöllisesti hevosta, joka osaa asioita, on varma, säntäilee harvemmin kuin tuo oma koltiainen, ja voi keskittyä siihen ratsastamiseen ja kokeilla verestää muistia kaikesta sileällä väännöstä, jota en ole päässyt aikoihin tekemään. Yritin erityisesti keskittyä omaan istuntaani, joka on viime aikoina Deen kanssa lähtenyt asettumaan vähän väärään suuntaan. Myös laukannostoja oli kiva treenata hevosella, joka osaa ne itse hyvin ja näin ehkä saan hyviä tunteita siitä miltä sen noston aina pitäisi tuntua Deenkin kanssa.
Viime päivinä sainkin kokeilla kaikkea mitä tästä suuresta ruunasta saa irti, ja ei voi muuta sanoa, kuin, että sen karsina möllötys saattaa ensi näkemällä hiukan hämätä. Oikeasti se on aika näyttävä hevonen, suurilla liikeradoillaan. Treenattu on pohkeenväistöjä; avoja ja sulkuja sekä ravissa että laukassa, tempon vaihteluita sekä muuten vain herkistelyää pohkeelle ja muille avuille. Myös Tinon suuressa ravissa istumistakin treenasin ja pärjäsin siinä yllättävän hyvin, kun keskityin asiaan ihan täysin :D Tuli sellainen olo, että vaikka esteratsastaja olenkin, niin kyllä tälläisellä hevosella vois käydä täräyttää mukavan helppo B tason kouluohjelman, hehheh! Mutta taidan pysyä silti niissä esteissä, myös Tinon kanssa, jonka hyppy on suorastaan räjähtävän voimakas. Vielä ei ole tullut eteen estettä, jota se ei olisi yli päässyt tai tehtävää, jota ei olisi sujuvasti suoritettu ja sen kanssa hyppäämisestä tulee todella upea tunne. Pihlan toiveesta ensi kaudella startataan Tinon kanssa muutamia esteluokkia, Pihlan ja Tinon koulukisojen ohella, josta olen aika innoissani!

Sen sellaista, ei mitään maata mullistavaa, mutta hevosihmisen arkea vain. Syysilmatkin painaa todella päälle, ja kesäihmisenä vihaan - VIHAAN kylmää, jääsadetta ja pimeää. En yhtään ihmettele, miksi suomalaiset ovatkin niin alakuloista kansaa... täytyy alkaa itsekin napsimaan D -vitamiinia, jotta jaksaa pysyä pirteänä tämän kaamoksen edetessä. Omasta kunnosta ja hyviä ruokavaihtoehtoja olen yrittänyt suosia. Pitää paljon töitä ja muuta aktiviteettia touhuavana ihmisenä löytää hyvät ja terveyttä edistävät elämäntavat, sekä syödä riittävästi, mutta silti laadukkaasti, jotta jaksaa painaa. Lepoa ja riittävää unen saantia unohtamatta! Ensi kesäksi olen pistänyt varovaisesti itselleni tavotteita - kroppa rantakuntoon ja jos saisi itselleen treenattua sellaisen kunnon, että voisi startata Helsinki city maratoninkin :D
Vain näitä tavoitteita asettaessani itselleni näin yksilönä, sekä hevospuolella, jaksan painaa tuon talven läpi.

Kaikesta tästä kurasäästä huolimatta - hyvää syksyn jatkoa kaikille, pitäkää itsenne lämpimänä ja mieli valoisana, vaikka muuten talvi ei sitä valoa välttämättä niin paljon suokaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot