tiistai 8. marraskuuta 2011

Masentava marraskuu

"Laitanpa vielä yhden suosikkini estekentiltä. KWPN ori Hickstead (Hamlet - Ekstein - Ulft). Erittäin nopea ja jopa räjähtävän näköinen pieni ori. Ei varmaan myöskään esittelyjä kaipailisi, mutta sanotaan nyt, että henkilökohtainen Olympia kultamitali Honkongissa 2008 meni oikeeseen osoitteeseen. Prossimitali viime vuoden Kentuckyn MM:ssä sekä Aachenin GP voitto vahvisti, että hevonen (sekä ratsastaja) ovat todentotta vielä parinkin vuoden jälkeen huippuvireessä.



"


Tämän vuoden helmikuun 16. pvä julkaisin blogissani tekstin Täydellisiä hevosia, josta äsköisen pätkän kopioin tähän. Ei varmaan ole mennyt ohi korvien keneltäkään Hicksteadin kuolema Veronan World Cup radan jälkeen Italiassa... Enpä olisi uskonut vielä helmikuussa tuota ylläolevaa tekstiä kirjoittaessani, että vielä samana vuonna näin tapahtuisi.

Henkilökohtainen suosikkihevoseni maailman kärjestä kuoli niin järkyttävällä tavalla yllättäen kaikkien silmien edessä, että aivan omaa selkäpiitä karmii, kun tajuan taas kuinka nopeasti elämä voikaan olla ohi - niin oman hevoseni, itseni tai jonkun läheisenkin. Surullinen mieli valtaa jälleen pitkäksi ajaksi, ja jotenkin tämä talven alku ja pimeys, tämä aika vuodesta, saa itseni muutenkin todella synkkenemään ja masentelemaan. Osa ihmisistä, jotka minut tuntee, varmasti tietävät tähän syynkin ja se ei ole pelkästään vähenevä auringon valo...
~Rest in peace Hickstead~

Deen ensimmäinen lomaviikko on mennyt niinkin railakkaasti, että mutarallin ohessa tarhassa oripoika tiputti etukenkänsä. Eihän siitä kengityksestä ollutkaan kuin viisi päivää, kun popot oli heitetty sinne saviseen tarhaan... eikä niitä sieltä ole löytynytkään vaikka vähän on yritetty sillä silmällä etsiä.
Juttelin alkuun kengittäjämme kanssa, että olisi voinut olla viisas ja jättää vielä silloin pienemmät kengät tiukemmalla sovituksella jalkaan, jotta ne ei noin herkästi olisi tippuneet, mutta on se hyvä olla näin jälkeen viisas... Nythän asialle ei voinut enää mitään ja oli syytä miettiä vaihtoehtoja - laitetaanko kengät uudestaan etusiin, joista ne ärsyttävimmässä tapauksessa tippuu jälleen vai antaisiko olla kuukauden ilman kenkiä. Tarhan pohja nyt on pehmeää kuin mikä, joten kavio ei pääsisi kulumaankaan.

Noh tuolla suunnitelmalla lähdettiin sitten liikenteeseen, eli Dee sai olla ilman etukenkiä, kun kerran kävelikin ihan ookoosti ilman.

Nyt viikon kengättömyyden jälkeen liikkuminen on kuitenkin muuttunut todella huonoksi. Ori ei mielellään liiku tarhassaan, johtuuko sitten mudasta vai siitä, että jopa sillä alustalla kavion pohjat ovat herkät ja se aristaa niitä. Huoh... sama kuin seisoisi karsinassa päivät pitkät, yhtä paljon liikkuu tällä hetkellä tarhassaan.
Laitoin orin liinan päähän ja tutkiskelin sen liikkumista niin. Virtaa olisi vähän liikaakin, mutta hevonen liikkuu niin pahan näköisesti, että päätin siltä seisomalta, että ne popot on laitettava takaisin jalkaan. Pidemmän päälle tuollainen liikkuminen tekee hallaa lihaksistolle, jonka pitäisi nyt näin loman aikana rentoutua ja päästä kasvamaan levossa. Myös hevosen mieli on selkeästi vähän maassa nyt. Sitä kiukutti mennä takaisin tarhaan, kiukutti mennä vesikarsinaan pesulle, kiukutti tehdä lähes kaikkea. Kiukutus tarttui siitä sitten itseenikin, kun tajusin kuinka väärän johtopäätöksen olen tehnyt taas tämän eläimen kanssa. Perhana, kun sitä ei osaa tehdä järkeviä ratkaisuja ajoissa, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että hevoselta meinaa  pinna revetä!!!
Nyt sitten se saa kengät takaisin jalkaan vasta viikon päästä tiistaina. Siihen asti se joutuu kärvistelemään... Tekisi mieli hakata omaa päätä näihin näppäimiin ja kirjoittaa punaisella isolla veden kestävällä tussilla omaan otsaan LOSER!

Kunnes etukengät on saatu jalkaan takaisin, suunnittelin, että aloitan kevyen liikuttelun kolmisen kertaan viikkoon. Pelkkä tarhassa möllötys ei selkeästi ole tämän hevosen pääkopalle sopiva juttu oli sitten kuinka iso ruohotarha vain, joten täytyy keksiä sille aina välillä tekemistä. Lisäksi, sen on hyvä päästä myös kevyesti liikkeelle muutenkin, jotta paikat pysyy vetreinä. Eikä tarkoitus ole tietenkään pudottaa kuntoakaan, jonka olemme vaivalla sille kasanneet. Satulaton loma jatkuu kuitenkin silti, eli mitään kovin järisyttävää, saatika raskasta liikuntaa ei ole luvassa. Kunhan pääsee vetristelemään paikkoja ja mieli pysyy iloisena. Kuun loppuun yritän saada myös Deelle hieroja-ajan, jotta päästään tsekkaamaan läpi kaikki lihakset ja avaamaan mahdolliset jumit.

Jotta tämä postaus ei mene pelkäksi synkistelyksi, niin iloisia ja jännittäviäkin uutisia on luvassa nuorien hevosten osalta :) Ennen joulua minua on pyydetty muutamien satulaan totutettavien hevosten selkään. Näitä on mm. parisen kappaletta Fidertanzilaista nuorta puoliveristä sekä kaverini Miljan hieno esteponi, kaikki vuosimallia 2009. Myös ratsastajaan totuttamani ja sisäänratsastamani hannoveritamma Sancenza (s. 2007) tulee ratsastukseeni ainakin talveksi. Se on ikäisiään jonkin verran jäljessä, koska varsoi tänä vuonna komean orivarsan London Baronista, joten päästään aloittamaan varmaan aika perusjutuista mitä Deenkin kanssa olemme tässä hionneet viime kuukausina. Kivaa saada lisää kokemusta uusista nuorista!


Minä ja hann-tamma Sancenza 2,5 -vuotiaana tammikuussa 2010, toista kertaa ratsastaja selässä! :)


Lisäksi tällä viikolla vuorossa 7v. pv-ruuna Tinon kanssa estetreeniä. Toivotaan vain, että itse saisin itseni kuntoon tästä flunssasta, joka iski lopullisesti minuun pari päivää sitten nostattamalla kunnon kuumeen. Eli tällä hetkellä olen saikulla ja antibiotilla. Yritän kaikin tavoin malttaa mieleni, ja pysytellä sängyn pohjalla, mutta se on niiin vaikeaa, kuten arvata saattaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot