torstai 1. joulukuuta 2011

Kurasta ja sisäänratsastettava pikkuori

Sainpa eilen jälleen huomata, että yksi etukenkä on irronnut tarhassa. Ei kerkeä tulla ikävä kengittäjää tässä, kun saa lähes viikottain soitella :) Mutta olen henkilökohtaisesti aivan loppu tuohon kuran määrään, oli hevonen kuinka lomalla ja levossa tahansa. Tallipaikkamme hinta tosin on todella edullinen ja siellä on kuitenkin erittäin hyvä hoito sekä rehujen laatu muuten, mutta tuo, ettei meillä pysy kengät jalassa on todella iso miinus. Ja alkavia treenejä ajatellen ei lainkaan hyvä, että saa jatkuvasti keskeyttää liikuttamisen ja laittaa seisomaan. Lisäksi nyt kun laskin, niin en marraskuussa päässyt yhtään edulisemmin vaikka olisimme olleet vähän kallimmassakin paikassa, sillä kengityksien lukumäärä on vienyt ihan kiitettävän summan rahaa. Tämä asia jotenkin vie itseltäni intoa koko touhusta... olen miettinyt moneen kertaan onko tässä heppahommassa taas mitään järkeä, kun tarpeeksi hyviä tallipaikkoja ei vain taida Suomessa olla olemassakaan... Tuntuu kummalta, kun ei ole kyse siitä, ettenkö olisi valmis maksamaan kunnon puitteista.

Siksipä nyt tammikuuksi yritän saada Deen siirrettyä maneesitalliin, jossa hiekkapohjaiset tarhat, siltikään hoidosta tinkimättä! Ihan Helsingin kyljestä tuskin paikkaa saamme, mutta jo vähänkään pidemmältä löytyy muutama todella laadukas paikka. Toivotaan, että meitä nyt tälläkertaa lykästäisi talliapaikan saanti, viime aikoina kun senkään kanssa ei ihan liiaksi tuota tuuria ole ollut. Tässä tilanteessa olen kuitenkin valmis ajamaan vähän pidemällekin, jotta kiva paikka löytyy.

Muutoin positiivista on ollut se, että Deen lihakset ovat todella kasvaneet levossa ja se on pyöristynyt mukavasti muualtakin kuin vatsan seutuvilta. :) Nyt pitäisi vain saada se pikkuhiljaa tosissaan liikkeelle, mutta se prosessi siirtyköön Irlannin reissuni jälkeiselle ajalle sekä kun meillä taas olisi kaikki jalat kengällisiä...

Pientä valoa tunnelin päähän on nyt muutaman päivän aikana ollut havaittavissa, joka on myös tuonut itselleni intoa taas hevosten kanssa työskentelemiseen.
Olen nimittäin tämän hetkisen kouluvalmentajani Ompun 2,5v. puoliveriorin "Frankin" selässä käynyt kaksi kertaa! Nämä kerrat olivat tämän nuoren oripojan ensimmäiset, ja täytyy sanoa, että olipa tuhat kertaan helpompi hevonen sisään ratsastaa kuin Dee koskaan vuosi sitten! Tälle orille kävi kaikki, se oli ensimmäisellä kerralla hiukan tottakai jännittynyt, mutta ravasi jo kiltisti heti liinan päässä ja minä selässä tuona kertana. Toisena päivänä pääsimme ravaamaan kumpaankin suuntaan liinan päässä ja se oli jo täysin rela ratsastajan alla. Se on aivan mahtava luonteeltaan! Huomaa kyllä näiden saksalaisten ja hollantilaisten eron - ei turhaan hollantilaista hevosta kutsuta säpäkämmiksi. Pätee ainakin tämän Ompun sakun ja oman hollantilaiseni välillä!

Frankin kanssa jatketaan ratsujuttuja jatkossakin, joten siitä enemmän myöhemmin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot