tiistai 13. joulukuuta 2011

Vihdoin oman hevosen selässä!

Tätä päivää olenkin odottanut jo, jos nyt ei kovin pitkään, mutta ainakin kovin hartaasti :)

Ensiksi kuitenkin tilanne infoa uudesta tuttavuudestani sisäänratsastettavasta 2,5v. Fidertanzilaisesta orista. Olen Irlannin reissuni jälkeen todella tiiviiseen tahtiin käynyt pikku Frankin selässä, ja sen kanssa olemme päässeet pisteeseen liinassa laukkaaminen. Varmaan tämä hyväluonteinen ori kulkisi jo ilman liinaakin, mutta meidän satulaongelma hiukan verottaa askelten eteenpäin ottamista, sillä etenkin laukassa satula ei pysy sivuttais suunnassa paikallaan vaan valuu ulkokyljelle, josta Frank ottaa vähän kuumaa ymmärrettävästi. Onneks se kuitenkin on niin fiksu, että pysyy kuitenkin pienestä sinkoilusta huolimatta kivasti lapasessa eikä se kuitenkaan halua heittää minua selästä, vaikka paino inhottavasti kovemmissa vauhdessa lähteekin valumaan väärään suuntaan. Kunhan Frankin omistaja saapuu etelän lomaltaan takaisin, katsotaan vielä satula-asiat kuntoon. Siihen asti pikkuori saa vähän vapaata ja aikaa miettiä uusia koettuja asioita. Selkään nousu ei ole enää tälle nuorelle ongelma, se on ihanan nopeasti tullut sinuiksi sen kanssa, että selkään kivutaan, ja siellä matkustetaan sekä sieltä tullaan jossain vaiheessa pois.

Dee sai Irlannin -reissuni aikana taas kengät jalkoihinsa, luottokengittäjämme kävi lyömässä ja nyt on ori liikkunut liinan päässä todella kivasti. Se on ollut rento, liikkuu hyvässä tahdissa ja irtonaisesti. Ennen kaikkea se on tehnyt hienoja siirtymisiä meidän tallin kentän raskaasta pohjasta huolimatta. Laukka tarvii edelleen voimaa, sen huomaa varsinkin juuri tuosta raskaan pohjan takia, ettei laukka meinaa jaksaa pyöriä siinä. Dee vaikuttaa tyytyväiseltä, kun on päässyt takaisin hommiin.
Eilen sitten päätin kivuta selkään, kun liinatyöskentely on mennyt niin rauhallisesti. Ei olisi pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä juuri tänään Deestä löytyikin sitä sen ominaista tulta ja tappuraa, ja se oli jo alku liinajuoksutuksessa normaalimpi itsensä - eli dynamiitti. Mietin siinä hetken, että kuinkahan järkevää nyt on nousta selkään, kun se on tuolla tuulella että pitää kummankin pään nousta vuorotellen ja kaahottaa aivan älytöntä vauhtia. Kuuliaisuudesta ei tietoakaan. Päätin juoksuttaa sitä sitten sen aikaa ainakin, kun se kuunteli minua edes keskinkertaisesti, ennen kuin selkään kampean. Raskas pohja verottaa enuja tässäkin suhteessa ja aika pian itselleni tuli sellainen tunne, että nyt voisi olla turvallisempi hetki aloittaa loman jälkeinen ensimmäinen ratsastus. Selkään pääsin hyvin ja oripoika seisoi suht rauhassa, mutta kun liikkeelle lähdimme niin hetken olikin keskusteltavaa, että mites tämä homma nyt oikein menikään. Muutama Deemäinen pukki sieltä tuli, kunnes poika rauhoittui ja alkoi kuuntelemaan. Ravi sujui kumpaankin suuntaan ookoosti. Näin jälkikäteen kun mietin Deen ratsastamista, niin sen kanssa olisi kyllä hirmu tärkeetä saada ensiksi sen mieli rauhalliseksi ja sitten ratsastaa enemmän eteenpäin. Muuten se kaahottaa tahditonta ravia kaatuen lapa edellä mutkissa ja aivan tasapaino kateissa. Sen kanssa pitää vain tehdä rauhallisia toistoja, kuten ympyrän teossa, että se ymmärtää pitää ympyrän muodon kaatumatta sisälle. Monen hevosen kanssa on se ongelma, että niillä on iso liike ja ne mieluusti lähtee siinä liikkeessä, etenkin ravissa, leijailemaan. Niitä on monesti saatava ratsastettua nopeammiksi, mutta Deen kanssa tilanne on toisin päin. Se on jo valmiiksi niin nopea, niin malttamaton, että sen kanssa täytyy löytää jokin "fengshui" -mielentila ennen kuin lähtee kovin ajamaan eteenpäin. Deellä ei luonnostaan ole mikään iso ravi, vaikka muuten liikkuukin hyvällä liikemekaniikalla. Sen oma mieli vaikuttaa kovasti siihen, että se jännittää selästään ja niskastaan, joten se on saatava rennoksi ennen kuin yrittää saada enemmän esimerkiksi ravia esiin. Muutoin se suihkii menemään selättä tasapaino horjuen sähellysravia, jonka yritän saada kitkettyä siitä pois. Uskon, että kun saan hevoseen rennon mielentilan, ja että se malttaa odottaa minua, saadaan esiin rennompaa liikkumistakin.
Nämä oli näitä huonosti nukutun yön jälkeisiä mietintöjäni eilisestä. Vaikka muuten meni ihan ookoosti, laukat nousi ja ylläpidettiin suht hyvin. Nyt sitä vaan tajuaa kuinka paljon töitä meillä on seuraavana vuonna edessä. Tänään otetaan vielä toinen ratsastuskerta, jospa se menisi jo rutiinilla ja rauhallisemmalla mielellä :)
Perjantaille olen saanut hoidettua Deelle hieronnan eräältä tallillamme käyvästä hieroja -opiskelijasta, joten päästään vähän lihashuollonkin pariin vihdoin.

Eilen myös kävin talutusratsastuksessa kaverini Miljan 2,5v. poniorin selässä. Sen selässä on käyty istumassa kerran aijemmin ja nyt sitten kipusin kyytiin ja otettiin rauhallisesti käyntiä talutuksessa pari kierrosta, jotta poni tottuu painoon ja liikkeeseen selässä. Pikkaisen poni jännitti, mutta oli reipas ja ensimmäinen "ratsastuskerta" sen kanssa saatu kunnialla läpi.

Tästä nämä treenit sitten taas lähtee, ja Deen kanssa kohti ensi kevättä mennään. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja päästään starttaamaan ekoihin kilpailuihimme!


Kävimme Irlannissa tutustumassa laukkahevoskulttuuriin, oli erittäin siistiä! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot