tiistai 24. tammikuuta 2012

Meidän ensimmäinen Nevalan estevalmennus

Lähdettiin sitten kuitenkin matkaan, vaikka lunta tuli aika paljon ja Vihdistä Helsinkiin on mutkainen sekä pimeä tie. Mutta otettiin onneksi kunnolla aikaa ja hurruuteltiin menemään hitaasti, niin ei ongelmia ollut. Meidän uusi automme oli tänään vetohommissa toista kertaa, ja täytyy sanoa, että olemme olleet tosi tyytyväisiä siihen. Se on todella vakaa ajaa ja vahva vetäjä, ei hyydy isompaankaan mäen nyppylään :)

Dee oli vähän vastahankainen jo kotona menemään koppiin. Sitä ei olisi kiinnostanut yhtään, kun iltaheinätkin oli juuri tuotu nenän eteen karsinaan. No muutaman minuutin mietiskelyjen jälkeen se antoi periksi ja käveli nätisti perässäni traileriin. Ärsyttäviä testailun piirteitä Deessä on nyt tämän vuoden puolella näkynyt. Se kokeilee nykyään tosi usein, että jos ei olisikaan pakko tehdä asioita niin kuin pyydetään... Sille on tulossa ilmeisesti joku murrosikä tai uhma.

Perille Tuomarinkylään päästyämme Dee kuitenkin käyttäytyi hyvin, sain hyvin sille ekaa kertaa trailerissa vahdettua suitset päähän ja trailerin ulkopuolella Timon pitäessä siitä kiinni Dee seisoi patsaana ja sain kivasti heitettyä satulan selkään, suojat jalkaan ja loimen niskaan. Pikkaisen oripoika oli kuitenkin ihmeissään, kun ekaa kertaa elämässä matkustetaan vaan johonkin ja laitetaan kamat päälle ja lähdetään ratsastamaan. Maneesissa oli myös jonkin verran härdelliä, ja emme olekaan sellaisessa "ruuhkassa" pitkään aikaan ratsastaneet, joten Dee tuntui intopiukeelta ja tuijotteli jokaista läheltä tulevaa hevosta niin että sain rukoilla selässä ettei se vaan tee mitään typerää! :)

Noh ihan kiltisti poika oli kuitenkin ja aloitettiin verryttely eli ravia ja laukkaa molempiin suuntiin. Hiukan haastetta toi muiden ratsukoiden vastaan laukkailut, joissa piti itse laukassa ohittaa toinen laukkaava ratsukko, sekä muutama inhottava nopeampikin pysähdys piti tehdä, kun kaikki ei ollut niin hereillä tapahtumista ja kolaririski oli suuri. Saa ainakin itse olla silmät selässäkin, kun tietää, ettei omalla menopelillä ole kaikki tarvittavat ohjaustehosteet vielä hallussa... :D Eli aivan mahtavaa harjoitusta esimerkiksi kisaverkkaa ajatellen. Dee tuntui verkassa ihan ookoolta, se kulki hyvin eteen ja oli aika innokas ja alkuun teki pupuloikkaa laukassa, kun olisi vain halunnut ohjaa ja kiihdyttää. Yritin saada sitä ratsastettua omalla pohkeella vahvemmin ja treenata samalla Ompun  antamia ohjeita, eli yrittää saada se kaarteissa sisäpohkeeseen reagoimaan ja olemaan kaatumatta näin mutkassa. Vasempaan kierrokseen tämä vielä onnistui hyvin, mutta oikealla oli vaikeata, kun Deellä oli muutenkin "vähän" vauhti päällä, niin se taas suoraan sanoen juoksi kokoajan alta pois.

Sitten aloitettiin ympyräuralla olevalle ristikolle lähestymiset ja me saimme Deen kanssa olla ekana, kun menemme vähän matalemmilla ja helpommilla estekorkeuksilla kuin muut :) Dee pysähtyi heti ekalle ristikolle. Uusi lähestyminen ja uusi pysähdys ja tuijotus epäluuloisesti. Taisimme vielä komannenkin kerran töksäyttää ristikon eteen, kunnes Kari laski puomit maahan ja lähdettiin sanan mukaisesi pohjamudista... Kylläpä otti päähän, normaalisti Dee saattaa pysähtyä ekalla kerralla esteen eteen, mutta aina toisella kerralla se on jo ylittänyt sen. Nyt se oli jo ihan sitä mieltä, että "ei pysty!". Sen lisäksi aina lähestymisissä se keskittyi ohitettaviin odottaviin muihin ratsukoihin ja rupesi tahmailemaan aina niiden kohdalla, ja sitä mukaan hevonen oli täysin pohkeen takana, enkä saanut jaloistani enempää voimaa irrotettua ratsastaa hevosta eteenpäin, kunnes pikku este olikin jo nenän edessämme ja eteenpäinpyrkimys tasan sitä luokkaa, ettei muuta voinut olettaa kuin kieltoa. Tunsin itseni niin huonoksi ja harmitti Deen jääräpäisyys. Sillä kun yleensä on tosi tosi tosi hyvä asenne hyppäämiseen, mutta nyt taisi keskittyminen kiinnittyä liikaa "uuteen vanhaan" ympäristöön, uusiin hevosiin jne. Onhan se toki ihan ymmärrettävää nuorelta hevoselta.
Lopulta ylitettiin kuitenkin ihan sujuvasti puomia ja lopulta sama korotettuna ristikkonakin. Lähestymiset oli vähän holtitonta, tasapainotonta ja itse keskityin vain siihen, että sain orin osumaan täysin keskelle estettä, ettei sille tulisi mieleenkään kiertää sitä. Tämän ympyrälinjalla tulevan pikkuristikko kun alkoi sujumaan, jatkoimme siitä lyhyen sivun kautta lävistäjän suuntaiselle ristikolle, josta nyt ei ole enää muistikuvaa, että pysähdyimmekö siihenkin, mutta sitä me ainakin ylitettiin pääosin sujuvasti ja Dee sai vähän itseluottamusta hyppäämiseen sekä ehkä välillä keskittyikin itse asiaan. Hypyt oli vähän hallitsemattomia, mutta muutama ihan hyväkin loikka sieltä tuli! :)




Seuraavana otettiin lävistäjän suuntainen ristikko uudestaan toisesta suunnasta. Ja johon tuli yllätys yllätys kielto heti ekassa lähestymisessä. Siis tätähän me juuri hyppäsimme toiseen suuntaan, mutta kai se näytti sitten pelottavalta eri suunnasta katsottuna. Dee pisti kyllä kaikkensa peliin olemalla jääräpäinen. Kokeili joka kohdassa vähän tällaisella asenteella "entäs jos en teekkään?" tai "jos menisinkin sittenkin tänne", eli nimenomaan tota oman pään mukaan menemistä. En selkeestikään hallitse tota hevosta riittävästi selästä käsin ja etenkään meidän välinen auktoriteetti, mitä etenkin oreilla täytyy olla, on vähän niin ja näin. Se kyseenalaistaa mun käskyt selästä käsin ihan eritavalla, kuin käskisin sitä maasta. Tämän eteen täytyy siis nyt oikeasti keskittyä, tehdä töitä ja tehdä muutos. Kuten Omppukin sanoi, olen nyt liian pitkään ratsastanut tätä hevosta vähän varovaisesti, luullen että se särkyy jos vaadin siltä jotain, joka on johtanut siihen, että Dee tekee omia päätöksiä ratsastuksen aikana.
Lopulta ylitimme kuitenkin tämänkin esteen ja jatkoimme siitä sitten ristikko-okserille toisesta suunnasta. Ja yllätys yllätys: töks. Tässä vaiheessa kimpaannuin kyllä vähän, ja huomautin oria raipalla pohkeen taakse, että ei tää nyt ihan näin nyt mene! Hetken päästä esteet lähti rullaamaan paremmin, vaikka edelleen selässä tuntui, etten voi hetkeksikään antaa keskittymisen herpaantua vaan joutui ratsastamaan ihan täysiä joka esteelle ja varmistella. Teimme lopulta kahdeksikolla kahden esteen ylityksia, ristikko-okseria ja toista yksittäistä pikkupikkuestettä. Meni siedettävästi siihen nähden miltä alku näytti.
Kun tämä tehtävä alkoi rullaamaan, se riitti meille. Enempää jyystämistä ei tarvittu, ja hyvä jättää tietenkin sujuvaan menoon.




Olin hiukan yllättynyt valmennuksen jälkeen, että miten se meni, mutta aina ei voi mennä nappii ja hyvä, että ongelmat tulevat nyt esille, niin niitä on aikaa alkaa ratkomaan. Lisäksi kääntäminen esteiden jälkeen ja ennen oli todella vaikean tuntuista. Täytyy ripotella Karin neuvojen mukaan tämän viikon lopulla puomeja ympäri maneesia, ja tehdä kääntäviä teitä paljon, yrittää saada pohkeilla tapahtuvan kääntämisen paremmaksi, jotta ei tarvitse ohjalla niin paljon näyttää suuntaan.

Kaikista näistä ongelmista voin katsoa vain peiliin. Ja jos nyt jotain kaikkein positiivisinta on pakko kertoa tästä päivästä, niin meidän laukannostot sujui huomaamatta hyvin, kun en keskittynyt niihin liikaa. Ne vain tuli itsestään! Tunnen kuitenkin tällä hetkellä itseni niin huonoksi ratsastajaksi, ettei mitään järkeä :D Toisaalta kuitenkin minusta on ihanaa lähteä ratkomaan ongelmia ja työstää paremmaksi, mutta tällä hetkellä on taas sellainen tunne, että saa nähdä voidaanko me startata tänä vuonna yhtäkään noviisiluokkaa...
Jos meno näyttää samalta kuukausien päästä, niin ei todellakaan. Toisaalta, ei meillä ole mikään kiire. Jos hevonen ja me yhdessä ratsukkona emme ole valmiita, niin sitten emme ole. Tärkeintä on saada hevonen luottavaiseksi, hyvälle mielelle ja pysymään terveenä, jotta käyttövuosia on jatkossakin.

Tänään tiistaina Deen kanssa tarvottiin ainakin 1½ tuntia, ellei kaksikin, iltahämärässä pitkin tallin lähipeltoja ja teitä, jotka oli aurattu niin, että itsekin jaksoin siellä kävellä hevosen harpoessa hirveätä vauhtia :) Hiukan se oli jumissa nyt selästä, kun harjasin, varmasti lihakset kipeinä rankasta treeniputkesta, joten hieroin arnikalla selän läpi ja venyteltiin jalat. Nyt vähän vapaapäiviä hevoselle, jotta saa kroppa levätä ja mielessään ihmetellä uusia opittuja asioita.

11 kommenttia:

  1. Mitä tykkäsit Karin tunnista ja vieläkö hänen tunneilla aiot käydä?
    Itse kävin joskus 5-vuotiaallani ja oli kyllä hyvä, ainakin meille :) .. Tunsi paljon hevoseni sisaruksia (joita Suomessa ei ollut silloin vielä yhtään) Saksasta ja kertoi että kaikki on samanlaisia - pomppukoneita jotka yrittää luistaa töistä ja väsyttää ittensä riekkumalla :D .. Saatiin tosi hyviä neuvoja jo ihan siitäkin, kuinka parantaa käyntiä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään kans Karin tyylistä opettaa! Olen aikaisemmin käynyt hänen tunneillaan muilla nuorilla hevosilla ja hän on sopivan rauhallinen, mutta jämäkkä ja ymmärtää nuorten hevosten päälle ja osaa tehdä sopivia tehtäviä jokaiselle osaamistasosta huolimatta. Eli jatkossakin tulemme käymään Deen kanssa! Ensi kerta onkin helmikuun 11. ja 12. päivät :)

      Poista
    2. totta :) ! nimenomaan tuo nuorten hevosten päälle ymmärtäminen on taito minkä luulis osaavan moni "huippuratsastaja" mutta senkin verran kuin olen eri valmentajien tunneilla käynyt niin ei voi kaikkia kehua.. :D tsemppiä tuleviin treeneihin! kyllä se siitä! :)

      Poista
  2. Voi ei...kuten molemmat valmentajat taineet sulle sanoa, niin teille on kehittynyt jo aika iso auktoriteettiongelma!! Oriin kanssa ei voi ruveta neuvottelemaan haluaako se (vaikka hypätä) vai ei, vaan yli on mentävä keinolla millä hyvänsä eikä ottaa kieltoa toisen perään ihan vain hevosen viitseliäisyyden takia. Sinuna laittaisin jonkun vähän napakamman sinne selkään näin alkuun, ellet halua ehdointahdoin tehdä kieltävää hevosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ori tai ei, sukupuoli nyt ei tainnut olla tämän meidän ensimmäisen oikean vieraassa paikassa tapahtuvan valmennuksen jännityksen syy, vaan uusi tilanne, vieraat hevoset jne. Meillä ei ole ollut aikaisemmin ongelmia kieltojen kanssa, eikä meillä ole varsinaisia "auktoriteetti" -ongelmia muussakaan elämässä, vaikka toki kokeiluja tuollainen nuori tekee, mikä on ollutkin odotettavissa. Kiitos sinulle huolenpidosta, mutta uskon tietäväni paremmin kuin kukaan muu, mitä oman jässikän kanssa tulee tehdä. Nämä kun ei ole ensimmäiset "ongelmat" meidän yhteisen nelivuotisen taipaleen aikana, joista ihan itse olen tähänkin asti selvinnyt. Valmentajat ovat tälläkin hetkellä tukenani, ja oikeaan suuntaan olemme menossa sekä Dee on kuulemma ikäisekseen erittäin hyvässä vaiheessa, eivät ole kyllä sanoneet mistään auktoriteettiongelmista meille, vain tuo kääntämispolitiikka ei ole vielä ihan hallussa ja se johtunee todennäköisesti siitä, että kääntämistä ei juurikaan ole tullut riittävästi harjoiteltua. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ei edes Dee vaikka superhevonen muuten onkin! ;) Kiitos kuitenkin kommentistasi!

      Poista
  3. Minusta aika monikin hevonen alkaa tuossa kohtaa eloa ja oloa kokeilla kuskia ja käsittelijää, voimaa on jo ratsutuksen kautta tullut ja ideoita alkaa löytyä enemmän kun kaikki energia ei menekään enää tasapainon ylläpitoon. Railakasta menoa oli meilläkin tuossa nelivuotiskauden kesällä maastoilut ja uudet paikat, myös koppiin menosta tuli hyvä vitsi - hetkeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veit sanat suustani Laura :) Meillä tuota kokeilua ja "uhmaa" on nyt lepojakson jälkeen ilmaantunut, ja omaa tahtoa löytyy vähän joka asian kanssa. Tosin tämä sama vaihe on ollut ihan jokaisen elukan kanssa jossain vaiheessa, kun ne on saanut itsevarmuutta vähän lisää.

      Poista
  4. Tässä kohtaa on hyvä löytää vanha auktoritäärinen tamma tai julma poni tarhakaveriksi (ruunalle, ei ehkä teidän tapauksessa suositeltavin vaihtoehto!!), joka palauttaa pullistelevan murkun takaisin ruotuun.

    VastaaPoista
  5. Nooh, mulla on ollu konstit ennenkin palautella pullistelevia maanpinnalle, ja tässä odotellen, kun aika on kypsä ja tulee hyvä hetki niin eiköhän taas muista miten ne hommat pitikään mennä ;) Joo meidän tapauksessa ei tule kysymykseen laittaa tarhaan toisten kanssa, Dee on hyvin johtajasieluinen sekä riidanhakuinen, jolloin loukkaantumisriski on suuri ja ei ole vielä toistaiseksi elänyt sellaisen karsinavierustoverinkaan kanssa, joka olisi saanut sitä "alistettua" tai määräiltyä...
    Ja vielä tohon, miksi en laittaisi jonkun kokeneemman selkään, niin haluan itse kehittyä hevosen käsittelijänä ja ratsastajana, jos aina laittaisin ongelmien eteen sattuessa jonkun toisen niitä ratkomaan, miten itse ikinä oppisin paremmaksi? Olemme Deen kanssa siinä samanlaisia luonteeltamme, että molemmat on todella jääräpäisiä, mutta meistä se vahvempi luonteinen on kuitenkin minä, joten en ole kovinkaan huolissani meidän yhden päivän kokeiluista silloin tällöin ;)

    VastaaPoista
  6. Juu, eihän murkkujen kanssa voi heti luovuttaa ja pyytää tarhatätejä auttamaan ;) joskus vaan on ollut tarhakaverin painostuksesta yllättävää iloa kuskillekin niin lähinnä vitsillä heitin tuon edellisen kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, ymmärsin sun tarkoituksen tohon tarhatäteilyyn :D Lähinnä tuota nimettömän anonyymin ehdotusta laittaa joku toinen ratkomaan ongelmia -kommentille annoin oman mielipiteeni asiaan. Ehkä vähän harhaanjohtavasti noin jälkikäteen sen kirjoitin :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot