sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Ompun valmennus



Lauantaina oli kyllä aika kaaottinen päivä siltä osin, että poikaystäväni syntymäpäiviä olimme pienesti juhlistamassa jo iltapäivällä lounastamalla äitini luona, jossa tukotin itseni täyteen suolaisen ruuan lisäksi lettuja ja mansikka hilloa niin, että taas oksennus oli tulla. Siitä sitten minun pitikin lähteä melkein suoraan kohti Vihtiä, että kerkeäisin sovitettua Deelle joitain Ompun koulusatuloista, laittaa hevonen kuntoon ja kävellä se valmiiksi ennen valmennusta. Siinä kiireessä sitten unohdin kotiaivaimet äidilleni ja huomasin sen vasta, kun olin viemässä koiraa kotiin ja menossa vaihtamaan ratsastushousut päälle ja muutenkin paremmat tallikuteet... Kelloa katsoessani sain todeta, että en kerkeä ajoissa Vihtiin jos nyt lähden avaimia hakemaan, joten pienen henkilökohtaisen päänsisäisen "Errorin" jälkeen rauhoitin mieleni ja totesin, että olenhan minä ennenkin farkut päällä ratsastanut. Ja eikun nokka kohti tallia. Juuri ennen kuin saavuin tallille sainkin tiedon, että valmentaja itse on aikataulusta jäljessä, joten toisin sanoen, olin todella hyvissä ajoin tällä kertaa tallilla ja siinä miettiessäni tajusin, että olisin aivan hyvin ehtinyt ne avaimetkin hakea ja vielä palata kotiin vaihtamaan ridakamat päälle...

Noh, jotain hyvää, sain rauhassa kerrankin puuhailla Deen kanssa. Kokeilin satuloita, kiillotin koko hevosen päästä kavioihin, selvitin hännän kunnolla käsin ja kun kerran yksi niistä koulupenkeistä istahtikin Deen selkään omaan silmääni hyvin, innostuin laittamaan orille ekaa kertaa pintelit joka jalkaan, kaivoin kaappiemme kätköistä oliivin vihreän Eskadronin kouluhuovan ja tsadam! - hevonen näytti yllättäen ihan kouluratsulta :) Ainoastaan full-cheek -kuolaimet vähän pilasi tätä idyllistä kouluhevosnäkymää, hehheh...

Sitten asiaan. Menin ensiksi itse selkään ja näytin Ompulle miltä hevonen näyttää, miten se reagoi tällä hetkellä ratsastajaan, laukannostot jne. Ja ne laukannostot eivät ihan kauhean hyvin tänään sujuneet meiltä. Oliko sitten syynä tähän uuden satulan outo tunne, tai että itse koin paineita näyttää nostot, samalla kiristävät farkut eivät kauheasti auttaneet rentoutumaan ja avaamaan jalkoja satulassa riittävästi etten puristaisi vai missä syy. Laukat nousi kuitenkin lopulta, kun sain itseni renotutettua sinne satulaan ja parin kiekan jälkeen Omppu nousi itse Deen selkää ensimäistä kertaa ja ratsasti lopun ajan, kokeillaakseen miltä se tuntuu.





Oli hirveän avartavaa nähdä Dee ammattilaisen alla ja kuinka ongelmakohtia pitäisi lähteä ratkomaan.
Sainkin myös paljon palautetta hevosesta ja siitä, kuinka minun pitää alkaa ratsastamaan kunnolla huolellisesti tiet, eikä antaa hevosen ajelehtia ja oikoa oman pään mukaan. Lisäksi minun pitää entisestään herkistää sitä pohkeelle ja uskaltaa muutenkin vaatia siltä enemmän perusasioiden kanssa. Laukannostoissa minun pitää antaa aikaa hevoselle miettiä jalat oikein päin ja jos laukka ei heti nouse, niin minun itse ei pidä "hätääntyä" ja alkaa korjaamaan mahdollisimman nopeasti, vaan rauhoittaa tilanne, löytää uudestaan rauhallinen rento ravin tahti ja sieltä lähteä uudestaan pyytämään laukkaa. Mutta ennen kaikkea tiukempi kuri, johdonmukaisempaa ratsastusta sekä huolellista teiden ratsastusta pisteestä pisteeseen. Enkä saa antaa hevosen juosta alta pois vaan yrittää entisestään saada sitä keskittymään ja pysymään rentona.

Dee Ompun ratsastamana:








Paljon sain siis kotiläksyjä ja parannettavaa seuraavaksi kolmeksi viikoksi, kunnes Omppu taas palaa Saksasta tsekkaamaan tilanteen! Tuntui ihan typerältä, kun katsoin vierestä kun toinen tekee samat asiat, että miksen minä ole aikaisemmin näin ratsastanut? Tuli niin paljon ahaa -elämyksiä, että sormet syyhyten odotan, että pääsen itse kokeilemaan.
Ja ajatuksia on siis pään sisällä oman ratsastuksen muuttamiseen niin paljon enemmän, kuin mitä tänään ulosantini sen sallii täällä blogissa, mutta tässä pääpiirteittäin valmennuspäivästämme. Tästä taas hyvä jatkaa eteenpäin ja huomenna maanantaina olisi luvassa Karin estevalmennus Dumissa, mikäli säät sallii turvallisen hevosen kuljetuksen ja ajomatkan. Niistä ajatuksia mahdollisesti jo seuraavassa bloggauksessa!

2 kommenttia:

  1. Otit selvästi "opiksesi" viime kommentistani, missä toivoin lisää kuvia ja videoita. Nyt tekstit ovat todella paljon mielenkiintoisempia lukea, kun on kuvia värittämässä. KIITOS! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ymmärrän kyllä mitä tarkoitit, kyllähän kuvat elävöittävät tekstiä paljon :) Nyt on ollut vain hyviä hetkiä ottaa kuvia, normaalisti tosiaan teen asioita aika paljon yksin, eikä ylimääräistä kuvaavaa käsiparia ole tarjolla. Mutta aina tulee matskua kun sitä vain saatavilla on ;) Ollos hyvä vaan ja toivottavasti viihdyt lukijana jatkossakin :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot