perjantai 10. helmikuuta 2012

Edistymistä, loimien rikkoutumista ja selkäongelmia

Edistymistä on tapahtunut meidän yhteistyössä ratsukkona. Siitä saimme tänään todella hyvää palautetta Ompulta, joka oli edeltävänä iltana palannut Saksasta viikonlopuksi valmentamaan. Loimia on rikkoutunut kaksi vuorokauden sisällä, ja molemmat toimittivat alusloimen virkaa tallitoppiksen alla. Ekana meni tarhassa aivan riekaleiksi tottakai kallis Bucas Shamrock Power full neckki, joka maksoi muistaakseni joskus aikanaan sen lähemmäs toista sataa euroa. Tämä loimi lennähti siis roskiin, mitään ei ollut tehtävissä. Ja toinen loimi onneksi oli vähän halvempi, mutta meidän lemppari punanen Hööksin fleece. Siinä onneksi paukahti vain lukko rikki. Myös kuukauden sisään on rikkoutunut meidän ruskea ihana paksu villaloimi, josta meni siis soljet mäsäksi. Senkin saa onneksi henkiin, kunhan saisi aikaiseksi raahattua suutarille! Mutta Dee on ilmeisesti sitä mieltä, että on aika vaihtaa loimikerrastot uusiin.
Selkäongelmia ei ole hevosella tällä kertaa, vaan itselläni. Minulla on hyvin pitkään ollut alaselkä "jumissa", ja ajoittain todella kipeä. Nostelen kaikkina päivinä myös aika raskaita asioita, ja nyt sitte viimeiset kaksi viikkoa on mennyt tilanne selän osalta kokoajan huonompaan suuntaan ja tällä viikolla kipu on alkanut olemaan aivan sietämätöntä! Mm. eilinen päivä, jälkeen keskiviikon hyppelyiden oli erittäin paha... huh, mikäköhän siellä on mennyt, kun tällaista kiputilaa puskee...? Nyt on lääkärissä käyty ja tuomio on se, että hevosen selkään ei saa kivuta ennen kuin tutkitaan missä on vika, enkä minä paljon muutakaan liikuntaa saa harrastaa. Mutta toisaalta en saisi pysyä ihan liikkumattomanakaan :D Siinäpä sitten ihmettelemistä mitä tekisi. Ensimmäiseksi tulisi mieleen, että kävelylenkit koiran kanssa voisi olla rattoisia.

Kaikesta kivusta huolimatta tänään nousin vielä Deen selkään ennen lääkärinkäyntiä Ompun pitämän valmennuksen takia. Halusin niin palavasti näyttää, mikä meidän tilanne nyt on ja mitä mieltä hän on Deestä. Aloittelin alkuun itsenäisesti ravaillen, ja Dee oli todella kireä ja jännittynyt... ehkä sana intopiukee on oikea sana kuvaamaan sitä minkälainen se kirestä pakkasesta johtuen todennäköisesti oli. Mutta ori rauhoittui muutaman ravatun kierroksen ja laukannoston jälkeen ja alkoi kuuntelemaan paremmin, kunnes  Omppu tuli paikalle ja päästiin aloittamaan. Tein paljon siirtymisiä ja keskityttiin siihen, että saan Deen niskasta kunnolla läpi ja ajoittan käymään todella syvässä muodossa, jolloin selkä pyöristyy enemmän ja tätä kautta yrittäen ratsastaa hevosta pohkeella vähän eteenpäin ilman, että tahti kiihtyy vaan askel pelkästään pitenee. Dee tuntui yhtä hyvältä, kuin se on nyt viime aikoina tuntunutkin. Tehtiin tosi sujuvat laukannostot oikeaan kierrokseen tänään, mutta vasempaan hiukan "hitaat" siirtymiset vielä, ja tämä suunta on selkeästi orille vaikeampi puoli nostaa laukka. Laukassa keskityttiin siihen, että istun ylävartalo suorassa, jopa aavistuksen taakse, ja että saan pohkeella ja istunnalla laukan pyörimään isosti ja takajalat enemmän alle, jotta hevonen ei kulkisi niin etupainossa. Näin saatiin tosi paljon paremmin laukka pyörimään ja Dee oli mielettömän kuuliaisen ja tyytyväisen oloinen. Ainoastaan selkäni aiheutti sen, että en pystynyt aivan rennosti laukan mukana lantiolla myötäilemään liikkeen suuntaan... En mennyt pakkasen takia kovin pitkään, mutta ihan hyvä jämäkkä pikkutreeni saatiin tehtyä.

Omppu sanoi, että ero muutaman viikon takaiseen oli huomattava ja Dee liikkui jo eri tavalla. Minun täytyy nyt vain olla tarkka asetusten ja muodon kanssa, että se myötää niskasta ja näin pyöristää myös selkää ja saataisiin vielä paremmin takaosa alle ja se laadukas liike esiin myös ratsastajan kanssa. Hyviä pätkiä tästäkin tuli jo tänään. Harmi vain oma rampautumiseni, tuntuu niin ärsyttävältä tällainen ratsastuskielto, jonka tänään lääkäriltä sain. Mutta nyt täytyy malttaa ja onneksi sain värvättyä ystäväni Janitan ratsastamaan Deen sunnuntaina ja mahdollisesti ensi viikollakin, että itse saan levättyä.

Nyt ajattelin sitten, kun tätä aikaa tähän tupsahti, jos vaikka alkaisin suunnittelemaan Deelle toisia kuolaimia, haluaisin kokeilla sille normaali niveliä ja ratsastaa aina sileällä niillä, ja esteillä käyttää tuota full cheek -kuolainta, joka on siinä asiassa toiminut todella hyvin tähän asti. Luulenpa myös, että meillä alkaa olee satulan vaihto taas edessä päin. Saan nyt estesatulan vielä sopimaan hyvin kun asettaa karvaromaanin sinne alle, mutta ei sekään kauaa asiaa korjaile, enkä tällä kertaa aijo odotella sitä, että hevonen alkaa reagoimaan taas epäsopivaa satulaa. Myös toiset suitset arkikäyttöön olisi kiva saada. Ja loimia pitäisi viedä korjaukseen, sekä katsella vähän uusiakin tilalle. Rahan menoa ei voi estää....

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä selkäongelmaiselle kohtalotoverille. Mulla meni aikanaan n. parikymppisenä alaselkä niin ikään jumiin, syynä oli ärtynyt ristiluu jonka yläpuolelta kolmas nikama oli tulehtunut ja hieman kiertyynyt. Tukehduskipulääkettä ja salitreeniä, sillä siitä päästiin, eikä ole sen koommin vaivannut. Nyt onkin ongelmana yläselkä, eikä hajuakaan vielä nitä se on syönyt..

    VastaaPoista
  2. Kiitos, joo saa nähdä mitä tuolta selästä löydetään. Olen yrittänyt koko viikon tsempata ja työntää kivun taka-alalle, mutta eilen oli pakko myöntää että kipu otti voiton. Kaikista hämäävintä onkin, kun kipu on aaltoilevaa ja hetken tuntuu ihan normaalilta, kunnes tekee jonkun virheliikkeen ja vihlonta palaa kahta kauheampana. Ratsastaen käynti on vielä ihan jopa mukavan tuntuista selälle, mutta ravi ja laukka, saatika hyppääminen ei.

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot