tiistai 7. helmikuuta 2012

Hevosen valmennusfysiologiaa

Aivan alkuun, ennen kuin mennään aiheeseen: 43 lukijaa, aivan mahtavuutta saada huomata, että porukkaa kiinnostaa kirjoitteluni! :) Kiitos kaikille, ja kommentoikaahan vaan ihan mistä vaan - myös asioista, joista ette ole kanssani samaa mieltä, kiva vaan jos herättää keskustelua! Itse olen hyvin tiedon janoinen hevosaiheisissa asioissa. Sen lisäksi, että rakastan lukea muiden tavoitteellisten ja vähemmän tavoitteellisten treenaajien blogeja, janoan myös lukea erilaisia tietoartikkeleita hevosen hoidosta, ruokinnasta, anatomiasta, terveydestä, treenaamisesta, puoliverijalostuksesta jne. Tieto tosin lisää tuskaa siitä, että se vaikka kuinka paljon olen itseeni imenyt tietoa, sitä selvemmin tajuan, kuinka vähän oikeastaan tiedänkään. Sekös toisaalta onkin motivoivaa ja tiedonjano vain kasvaa!

(Kuvassa vuonna 2009 syntynyt Jetset-D orivarsa Elit-Ed ja emänsä Sense To Win (Sandro Hit - Gepard -Grande)

Deen kanssa treenaaminen on minulle kuin koulun opinnäytetyö eli ensimmäinen kunnon projekti alusta asti, josta saa nähdä oman käden jäljen. Niin aikuisen, kuin nuoren hevosen tavoitteellinen valmennus vaatii tietotaitoa oikeanlaisesta ruokinnasta, terveydestä ja siitä minkälaisella treenimenetelmillä päästään tuloksiin. Aika pitkälle pärjää kuitenkin jo ihan perustiedoilla, maalaisjärjellä ja nöyryydellä pystyä pyytää apua kokeneemmilta tai enemmän tietoa omaavalta silloin, kun oma tietotaito ei ole riittävä.

Hevosen ja Ratsastus -lehdessä oli tosi mielenkiintoinen artikkeli Hevosen hyväksi -hankkeen luennoista Itä-Suomessa viime vuoden lopulta, jossa FT Susanna Kinnunen on selvittänyt hevosen valmennusfysiologiaa väitöstutkimuksensa pohjalta. Artikkeli oli pituudeltaan kolme sivua, johon mahtui varmasti vain pintaraapaisu kiinnostavasta aiheesta ja olisin voinut lukea vaikka kuinka paljon siitä lisää ja syvemmin! Lainaan muutamia ajatuksia artikkelista..
"Jos halutaan valmentautua, on valmennuksen oltava tavoitteellista, koska tuloksellisuus edellyttää tavoitteita."
"Myös suunnitelmallisuutta tarvitaan: on oltava syy, miksi lähdetään liikkumaan ja ajatus siitä, mitä varten tehdään."
"Harjoittelun on oltava nousujohteista, koska muuten hevosen kunto jää harjoituksen tasolle."

Kaikki treenaaminen aiheuttaa kehossa tasapainon horjuttamista. Vain tällä tavalla tulosta saadaan aikaiseksi, mutta pitää muistaa, että tasapainotilan muutos ja korjaantuminen tapahtuu ainoastaan levossa. Lepo on yhtä tärkeää, kuin johdonmukainen treenaaminen. Itse luettelen lepojaksojen kuuluvan treeniohjelmaamme Deen kanssa. Etenkin kun se on nuori, se tarvitsee enemmän aikaa, kuin kovempi kuntoinen aikuinen hevonen. Lasken Deen vapaapäiviksi kaikki pienellä alhaisella sykkeellä tapahtuvat liikkumiset, kuten pitkät kävelypäivät. Yritän mahdollisimman paljon välttää "koko vapaita", koska seisominen ei mielestäni sovi yhdellekään hevoselle. Tosin kokovapaita tulee välillä pakostakin. Tarhaaminen, etenkin yksin, on yleensä vain raittiin ilman saamista, ja mielen virkistystä päästä tallista vähän jaloittelemaan. Usein kuitenkin tarhassa hevoset lähinnä seisovat tai käyskentelevät hitaasti, kuin kävelisivät reippaasti yhtäjakoisesti.

Dee ja Deen puoliveli (sama isä) yksivuotiskesänä 2009 laitumella :)
 

Nuoren hevosen kanssa pitää muistaa pitää harjoittelut vaihtelevina, jotta mielenkiinto säilyy ja mieli pysyy virkeänä. Koenkin tällä hetkellä "huonoa omaatuntoa" sillä olen viimeisen viikon ratsastukset suorittanut maneesissa sileällä, vain alku ja loppukäynnit olen taluttaen suorittanut maasta tallin ympäristössä ja lähi pelloilla. Jotenkin tuo pureva viima saa luikkimaan pakoon neljän seinän suojiin ja pakkasen takia ei ole apukäsiäkään ollut, että olisi voinut puomeja esimerkiksi kantaa lisäämään harjoitustemme miellekkyyttä. Onneksi loppu viikosta valmennukset tuovat vähän väriä harmaaseen ja kylmään arkeen Deellekin.

"Nuoren hevosen peruskuntokausi luo pohjan kaikelle tulevalle. Se on välttämätöntä tuki- ja liikuntaelimistön kaehittymiselle. Kun rasitus lisääntyy, tarvitaan sen vastapainoksi lepoa."
 On kuitenkin kysymysmerkki, minkä ikäistä eläintä Kinnunen pitää nuorena, koska teksissä hän puhuu viisivuotiaista hevosista "viisi vuotiaina ratsuvarsoina"......... :)
Tuota kohtaa lukuunottamatta teksti oli todella asiallista ja mielenkiintoista, ja sai minut googlaamaan netistä lisää aiheesta. Nyt olenkin hakenut aiheita mm. suorituskykyyn vaikuttavista tekijöistä sekä hevosen kehon toiminnoista rasituksessa ja levossa. Eniten minua kiinnostaa eläinlääkärien tekemät tutkimukset aiheesta. Uskon tällaisen tiedon olevan kaikista luotettavinta.
Ja jos jotakuta kiinnosti lukea koko artikkeli, löytyy se Hevoset ja Ratsastus -lehdestä nmr 1/2012.




Vielä loppuun lyhyt katsaus meidän viime viikkoisiin treeneihin. Ollaan paljon käyty Deen kanssa läpi sisäpohkeen merkitystä ja olen yrittänyt olla todella tarkka suunnitelmallisten reittien toteuttamisesta. Dee on ilokseni toiminut hyvin ellei jopa erinomaisesti! Meillä on alkanut yhteistyö toimimaan huomattavasti paremmin, ja kun ollaan saatu asioita kerrattua, niin ne on alkanut tulemaan Deellekin "itsestään selvyytenä". Olen myös saanut ratsastettua kaulaa enemmän "auki", joka on ollut aikaisemmin haastavaa, kun Dee on mielellään kulkenut aika ahtaalla skaalalla, eli muotoon ei ole juurikaan päässyt vaikuttamaan. Nykyään saan laukassakin sen aika alas, ja ennen kaikkea uskallan sitä ohjaa antaa sinne eteen alas kunnolla laukassa, kun ei tarvitse odotella, että singotaan johonkin suuntaan heti ;) Eilen minun piti lähteä Deen kanssa ravailemaan ja laukkailemaan auratuille ratsastusreiteille, mutta Deen kengitys menikin niin myöhään, että en viitsinyt sitten pimeeseen lähteä enää sen jälkeen kulkemaan yksin tuon kanssa. Otettiin sitten pikainen läpiratsastatus maneesissa, jossa oli melkein ruuhkaksi asti hevosia, mikä on varsin harvinaista meidän tallilla. Yleensä siellä saa lähes yksin aina kulkea :) Mieltä lämmitti mielettömästi, kun saimme muilta hevosenomistajilta kehuja, kuinka hyvältä Dee tällä hetkellä näyttää! Dee meni kyllä todella tasaisesti ja rennosti, mutta oli omaan makuuni hiukan liiankin rento ja se lopullinen terävyys ei oikein löytynyt, ja sen huomasi parhaiten laukan pyörittämisessä, koska se oli sinä päivänä todella raskasta. En sitte halunnut väkisin jyystää liikaa, kuitenkin hevonen toimi halutulla tavalla.

Deellä on ollut aika kevyitä päiviä loppujen lopuksi paljon viime aikoina, ja mielessäni mietin miksi se oli eilen niin "väsähtäneen" oloinen. Kengityksessäkin sen torkkui! Siitä näki kun se aina välillä vaipui sikeäänkin uneen ja aina säpsähti hereillä, jos kengittäjän Mikan piti saada muutettua sen asentoa tai muuta vastaavaa. Sunnuntaina juoksutin Deen ja silloin se oli taas kuin aikapommi... Vaikea sanoa mistä johtuu, mutta pitää seurata tilannetta ja se tuli nyt ainakin varmistukseksi, että viikonloppuna osallistumme Karin kurssille vain toisena päivänä, sillä Deelle se on ainakin vielä näin alkuvuodesta turhan rankkaa hypätä kahta päivää putkeen. Toinen minkä meinaan toteuttaa tämän viikon aikana, on D -vitamiini kuuri. Tämä kaamosaika väsyttää itse kutakin, ja kun aurinko ei koskaan nouse riittävän korkealle näin talvisin, on lisä D -vitamiinin syöttö suurin pirtein tähän aikaan lähes välttämätöntä. Vajaan parin kuukauden sisään pitää hoitaa myös rokotukset ja raspaus, joten todennäköisesti Vermoon lähdetään taas ajamaan, ja siellä saavat ottaa samalla verikokeet varmuuden vuoksi.

Meni todella kesäisiksi tunnelmiksi ainakin kuvien puolesta, mutta menköön, kun tuoreita kuvia ei ole tarjota. Sen lisäksi ajattelin nostaa esille, olisiko jollekin erityiselle postaukselle kiinnostusta tulevan kuun aikana? Lukijoita on ainakin niin paljon, jota en olisi uskonut vielä vuosi sitten, että pakkohan teidän kokoisella köörillä on oltava ajatuksia siitä mistä olisitte kiinnostuneita lukemaan! :) Eli kysymyksiä ja aiheita kehiin vain, jos mieleen juolahtaa!


Minä ja KWPN -ori Jetset-D syksyllä 2009 Koivulehdossa :)

4 kommenttia:

  1. oman nuoren kanssa ainakin oli vain hyväksi mennä se kaksi päivää putkeen valmennusta. silloin saksalainen valmentajani sanoikin, että jos nuorten kanssa alkuun hankalaa (=kieltäytymisiä jne) niin ottaa viikon vaikka joka ratsastuskerralla pieniä hyppyjä, että saa vauhdin päälle. kuitenkaan tuon ikäinen ei tee kuin 20 min per valmennuskerta töitä, joten hyvin voi sen kaksi päivää ottaa putkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, totta että se rutiini pitää saada esiin, mutta meille osui tälle samalle viikolle Ompun valmennus ja huomenna menen ottamaan puomeja ja kavaletteja, että aika paljon ohjelmaa 3,5 -vuotiaalle. Nelivuotiskauden lopussa olen itse ainakin mennyt sitten jo tuon ikäisellä kahta päivää putkeen :) Täytyy mennä vähän liikkuvalla suunnitelmalla aina, ja kuulostella miltä tuntuu ja aina hevosen mukaan, ne on kaikki vähän erilaisia.

      Poista
  2. Ihana blogi sulla! Todella fiksua ja kivaa pohdintaa sulla, ja uskon, että Deestä tulee vielä todella hieno kun olet niin kiinnostunut kaikesta ja avoin tiedolle. Tuollaisia hevosenomistajia kuin sinä on kyllä liian vähän nykyään.

    Meidän nuoren kanssa oli viime talvena sama juttu. Kentällä tai maneesissa ratsastaessa oli kuin täi tervassa ja juoksuttaessa ja maastossa oikea aikapommi. Meillä auttoi viikon/parin maastoiluloma, että käytiin vaihtelevasti rauhalisilla ja reippailla maastoilla eikä ollenkaan kentällä. Tuo teki todella hyvää ja saatan ihan silloin tällöin pitää sille vieläkin tuollaisia maastolomia, jotta mielenkiinto säilyy.

    Hevoset tosin ovat erilaisia ja Deellä voi hyvinkin olla jotain kaamosväsymystä ;)Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääsette valmennuksiin ja ennen kaikkea nautitte elämästä! Vielä kerran ihana blogi ja kiva lukea sun ajatuksista! :)

    -Matilda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavasta palautteesta! :)

      Yritän ja teen kaikkeni, että päästään Deen kanssa tulevaisuudessa niin pitkälle kuin rahkeet riittää. Ja uskonkin, että ennemmin mun rahkeet loppuu kuin hevosen :D

      Aivan varmasti osana oli tuon maneesissa pyörimisen syytä, nuoret hevoset kyllästyy nopeasti. Mutta tahmea se ei tosin ole ollut, vain vähän löysä nyt tuona yhtenä ratsastuskertana / päivänä, jolloin meinasi nukahtaa täysin kengittäjänkin syliin. Täytyy yrittää panostaa säistä huolimatta tuohon liikkumisen monipuolisuuteen, ettei käy tylsäksi, mutta luulen tosiaan että tämä kaamoskin aiheuttaa sellaista yleistä väsymystä. On niin pimeää suurimmaksi osaksi, että sen huomaa itsessäänkin, että nukkuisi mielellään vaikka koko päivän yli jos vaan mahdollista :)

      Maastoilu on kyllä ihan meidän juttu. Pimeellä vaan en ole nyt uskaltanut yksin maastoon lähteä, kun ei kauheasti vielä tunneta noita reittejä ja ei olla kauheasti päiväsaikaan päästy tutustumaan, ja omat työajat verottavan tuota valoisaan aikaan tallillakäyntiä viime aikoina :/ Mutta kyllä se tästä kun päivät pitenevät!

      Mukavaa aina kuulla, jos mun juttuja tykkää joku lukea, vaikka meneehän tää bloggailu mulla välillä vähän sellaiseksi "diipadaapaksi" :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot