tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävä hädässä tunnetaan!



Hyvän ystävän tunnistaa parhaiten silloin, kun jaetaan elämän suuria iloja tai vielä suurempia suruja. Olen huomannut viimeisien vuosien aikana monen ihmisen kohdalla, missä meidän ihmissuhde menee, etenkin vaikeina hetkinä sieltä facebookin monesta sadasta ystävästä jäljelle jää tukijoita vain yhden käden sormilla lasketavissa. Ystävä iloitsee onnistumisistasi ja menestyksestäsi koko sydämestä ja toivoo sinulle jatkoonkin rehellisesti vain kaikkea hyvää! Ystävä on myös tukenasi, kun olet aivan pohjalla, ei vähättele tunteitasi ja jaksaa kuunnella huolesi. Ystävä huomaa hätäsi ja tarjoaa sinulle apuansa ILMAN että sinun tarvitsee itse sitä erikseen pyytää. Hyvän ystävän kanssa nauretaan samoille asioille, eletään muutenkin samalla aaltopituudella, itketään yhdessä ja tuetaan toisiamme kaikkina hetkinä. Ystävä tietää myös, että sinä olet hänen luottamuksensa arvoinen, eikä heidän tarvitse salailla toisiltaan mitään, ei edes sitä jos ollaan erimieltä asioista. Hyvä ystävä ei kaveeraa kanssasi hyötyäkseen sinusta. Hän ei puhu sinulle toista ja toiselle toista, puhu selän takana pahaa muille saadakseen omat panoksensa muiden silmissä nousemaan.
Riidat ja muut erimielisyydet kuuluvat ihmissuhteisiin, mutta vain oikea ystävyys kestää kaiken sen yli.
Minulla on onni omistaa kolme hyvää ystävää, joista paras on ehdottomasti poikaystäväni, sekä yhtä tärkeinä ihmisinä tulevat Janita ja Niina, jotka molemmat olen tuntenut ihan pienestä pitäen. Myös muita hyviä kavereita löytyy paljon, etenkin hevospiirien ulkopuolelta. Kaikista pidän kynsin ja hampain kiinni, toivon että pidämme yhteyttä vanhoina mummoina ja pappoinakin :) Kavereita ei ole koskaan liikaa.

Eläinystävistä minulle tärkeimmät tällähetkellä on tottakai hevoseni Dee ja oma 5 -vuotias rottweileruros Veeti <3 Näiden voimin jaksaa jatkaa! Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoilleni, pitäkää tekin ystävistänne huolta!

Rakas häseltäjäni ja vahtini Veeti :)


 Huomenna käyn läpi tämän päiväisiä treenejä, kun Janita ratsasti orin toistamiseen. Nyt nukkumaan ja lepuuttelemaan kipeetä selkääni. Onneksi tälläviikolla on fysiokäyntejä ja muuta, jossa toivonmukaan saadaa selville mikä selässä on ja ehkä saan tiedon siitäkin millon pääsen hevosen selkään takaisin!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot