tiistai 13. marraskuuta 2012

Päätöksiä

Nyt, kun olen saanut monta viikkoa taukoa hevoseni hoidosta, olen saanut aikaa ajattelemiseen sen hyvinvointia entisestään. En voi odottaa hevoselta hyviä kilpasuorituksia tulevaisuudessa, jos sen elinolosuhteet elämässään ei ole kunnossa.
Olen katsonut meidän videoita viimeisen reilu vuoden ajalta muutaman päivän aikana paljon, ja vaikka hevonen on edistynyt paljon ja sen ratsastettavuus on myös parantunut, eli jotain on tullut tehtyä oikeinkin, on väistämättäkin selvää ettemme voi palata ensi keväänä samoihin "rutiineihin" ja tapoihin. Ja tällä tarkoitan lähinnä talliolosuhteita suhteessa omaan hevoseeni.


Viimeisen puolen vuoden aikana Deen mieli ja yleinen ilme on mielestäni ollut synkempi. Asiat hiukan helpottuivat, kun aloin täyttelemään sille karsinaan virikkeeksi ympäri vuorokauden heinäverkkoon heinää, mutta edelleen sen yleisilme ei ole miellyttänyt minua. Sen silmistä ajoittain hävisi pilke ja en ole ollut tyytyväinen sen liikkumiseen esimerkiksi ratsastajan alla - se oli välillä haluton ja hidas, vaikka hyviäkin päiviä oli paljon.

On vaikea löytää tallia, jossa hevosen kannalta katsottuna edes välttävästi täyttää hevosen hyvinvoinnille tarvittavat olosuhteet, valitettavasti. Näin karkeasti yleistäen tarhausajat ovat lyhyitä huonopohjaisissa ja pienialaisissa virikkeettömissä tarhoissa, ruokinta-ajat ovat sijoitettu pitkiin aikaväleihin toisistaan  - ei ole ihme, että hevosten vatsaongelmat etenkin vatsahaavat ja ähkyilyn oireet ovat yleistyneet entisestään, kun hevoset usein syötetään aikaisin alkuillasta viimeisen kerran ja seuraavan kerran vasta 12 tunnin päästä. Kaikki tietävät, että hevosen vatsa ja ruuansulatuselimistö on luotu toimimaan kaikenaikaa. Mahalaukku hevosella on niin pieni, että sen syömä heinä esimerkiksi jatkaa matkaa sieltä eteenpäin viimeistään kolmen tunnin kuluessa. Sen jälkeen kaikenaikaa ruokaa leikkaamaan tarkoitetut vatsahapot alkavat mylläämään tyhjässä vatsassa aiheuttaen haavaumia vatsan seinämiin. Liian pitkät ruokintavälit ja vähäinen liikunta, virikkeetön elämä - on hallaa ihan jokaiselle hevoselle. Toki toiset tottuvat tällaiseen vähän paremmin kuin toiset. Pitää kuitenkin muistaa, että se hevonen joka vaikuttaa rauhalliselta ja oloiltaan vakaaltaa saattaa olla juuri se jonka sisällä kytee huono olo - hevonen ei mielellään yleensä näytä heti kiputiloja tai heikkouttaan tai sitten se purkaa huonoa oloaan johonkin toisenlaiseen käyttäytymiseen, ja tämä on ihan vaistomaista selviytymisen kannalta.

Itselleni hevosen iloisuus ja elämänmyönteisyys, viihtyminen omassa kotiympäristössään, tyytyväisyys hoitoon ja ratsastukseen on ollut aina tosi isossa roolissa. Kun huomaan, että minun eläimelläni ei ole kaikki hyvin (ja väitän, että kyllä omistaja tuntee oman hevosensa todella hyvin ja minun ja Deen tapauksessa meidän välinen tunteminen on jo toista luokkaa ihan meidän yhteisen historiammekin takia), en pysty olla murehtimatta eri ratkaisuja. Ja onhan hevosen yleinen hyvä tila edellytys myös sille, että hevonen liikkuu mielellään myös ratsastajan kanssa, on elastinen, energinen, vastaanottavainen ja innokas! Tämä elämäniloisuus pohdintani on saanut vain vahvistusta, kun olen käynyt nyt ystäväni tallilla hänen hevosiaan hoitamassa. Hevosilla on talli, josta ne voivat katsella ikkunan kautta pihalle, tarhat ovat isommat ja hyväpohjaiset sekä kuivat ja ulkoilua on päivittäin enemmän, kuin sisällä olemista.

Deen kanssa sen orius on tuonut talliolosuhteissa sen suurimman ongelman. Ensiksi siitä tehtiin lähinnä vain teoreettinen ongelma, mutta lopulta tajusin, että vaikka itselläni ei ole hevoseni kanssa varsinaisia ongelmia, sen ympäristö vaatii kanssa järkevää ja tietotaitoista porukkaa. On vaikea pitää oria rauhallisena, jos esimerkiksi ympärillä ei ymmärretä, että ylipäätään nuoren hevosen (tai kenenkään) nenän edestä ei ratsasteta toistuvasti niin, että saan lyödä liinat kiinni tai, että tallissa ori joutuu seisomaan omassa karsinassaan ympärivuotisten kiimailevien tammojen ympäröimänä, kun ei ymmärretä järkeviä hevosten hyvinvoinnille olennaisia asioita ja tärkeämpää on pitää muutama hevosenomistaja-asiakas tyytyväisenä ennen hevosten järkevää sijoittelua - sitä hyvinvointia. (Ja tämä siis todellakin yleistettynä, kun on seurannut monien eri tallien toimintaperiaatteita.) Kun olen monelle vastannut Deen oriudesta, että miksi se on ori - no siksi, koska meillä ei ole ollut sen kanssa ennen mitään onglemia eikä Deellä itsellään ole vielä ollut ongelmia ja sen iän vuoksikin sen kanssa ei ole ollut ajankohtaista ruunata ja suurin syy miksi sitä ei ole ruunattu jo kaksivuotiaana johtuu siitä, että Deetähän on yritetty laittaa aikanaan oriina eteenpäin maailmalla. Kun ongelmia alkoi ilmenemän vasta viime kesäkuun lopusta eteenpäin, mietin useammin, että vaihtoehto ruunaamiselle tulee syksyllä eteen. Moni kysyi miksi en ruunaa sitä heti silloin? Kesäaika ei ole millekään leikkauksille hyvä ajankohta, ja kaikkihan ei varmaan tiedä sitä tai ei tule ajatelleeksi, mutta tulehdusriski kuumempaan vuoden aikaan on suuri ja jos on vaihtoehtona sijoittaa kaikkia leikkauksia aikaan kun ilmat viilenevät, se todellakin kannattaa tehdä kaikkien riskien minimoimiseksi.

Tottakai romanttisesti toivoin, että Deen kohdalla meillä kävisi tuuri sen suhteen, että ruunaamista meidän ei tarvitsisi miettiä koskaan. Mutta koska asiat ja olosuhteet eivät olleetkaan niin kuin suunnitteli, jouduin alkaa miettimään toista vaihtoehtoa. Tein myös virheen sen suhteen, että oletin Deen pystyvän sopeutumaan ison tallin elämään täällä Suomessa, kun se on sitä pystynyt ulkomaillakin.
Tässä muutama ote Tuire Kaimion kertomaa oreista:

"Oriilla on aika monia käyttäytymistarpeita joita se ei pysty tyydyttämään. Enkä tarkoita pelkästään tammojen astumista, vaan myös sitä, että oriilla on sisäsyntyinen tarve ”pitää lauma kokonaisena”. Kun tallilla vaihtuu hevosia, tammoja tuodaan ja viedään tallin käytävillä, siitä saattaa aiheutua oriille aikamoista turhautumista. Tällainen turhautuminen voi näkyä monin eri tavoin: mahahaavana, poissaolevana käytöksenä, vihaisuutena. Toki oreissa on hevoskohtaisia eroja.
Toisaalta, jos tallilla on vain oriita ja ruunia, urheilu- ja harrasteoriin pitäminen voi onnistuakin.”

Deen valmentajalle Hollantiin olen kertonut tilanteestamme. Olen kysynyt ruunauksesta mielipidettä Deen kohdalla. Heidän on siellä vaikea ymmärtää, että millainen hevoskulttuurimme täällä Suomessa on, mutta olen ollut iloinen siitä, että olen pystynyt avoimin mielin kertomaan Deestä ja siitä mitä olen sen kanssa tehnyt. Olen saanut palautetta, paljon hyviä ja myös kehittävää kritiikkiäkin. Olen edelleen enemmän kuin tyytyväinen tilanteeseemme, sillä tällaista valmentajuussuhdetta olen kaivannut pitkään!
Dee on saanut kiitosta sen käsiteltävyydestä ja voi muutenkin tällä hetkellä todella hyvin. Mutta aivan alkuajoista asti Deen saapumisesta Hollantiin ollaan käyty nyt mietintää valmentajan kanssa siitä, runnataanko vaiko ei. Se, että Deessä on potentiaalia pitkällekin, siinä voisi olla oriainesta, saa asiaa jahkailemaan. Päätös tuli lopulta kuitenkin, kun puntaroin kokemaani täällä, muistelin Deen ilmettä silloin kun mietin "nyt ei ole kaikki hyvin". Dee voi näyttää potentiaalinsa kilpahevosena ja ennenkaikkea auttaa minua pääsemään kilpailijana alkuun. Maailmaan syntyy kaikenaikaa hienompia ja hienompia hevosia, hevoskasvatus rullaa eteenpäin. Tämän minulle täydellisen hevosen kohdalla toivon sille pelkkää hyvää ja parasta. Sen hyvinvointi on etusijalla. En halua enää koskaan joutua vastaaviin tilanteisiin sen kanssa, mihin aikaisemmin olemme joutuneet hevosenpito-olosuhteissa. Ja vaikka kuinka se pystyisi olemaan ori tuolla maailmalla, se asuu kuitenkin minun kanssa lopulta täällä, on ainoa vaihtoehto kaikelle - ruunaus.

Eilen laitoin viestiä eteenpäin Hollantiin. Deestä tulee huomenna ruuna. Ja päätös ei ollut helppo, mutta asiaa helpottavia syitä oli ja ennenkaikkea kiitos valmentajallemme Hollannissa, joka minua ja minun toiveitakin kunnioittaen kuuntelee mielipiteitäni ja osaa asiallisesti keskustella yhdessä kanssani asiasta kuin asiasta, väheksymättä mielipiteitäni yhtään. Myös muiden ihmisten kanssa, jotka aina ovat tukeneet minua ja pienen orini elämää, ovat osanneet elävöityä meidän tilanteeseemme jo pidemmältä ajalta ja nyt keskusteluja käyneenä tämä on taas yksi näistä elämän suurista päätöksistä - ainakin minun ja Deen kohdalla - mutta varmasti ei huono sellainen. Ruunauksesta toivuttuaan, Deellä on edessä sen ensimmäinen kisastartti siellä!


Tämän kaiken pohdiskelun yhteisummana täytyy todeta, että hevosen hoito ja ylläpitäminen ihmisen kanssa on todella haastavaa, kun pitää oikeasti ottaa huomioon sen lajityypilliset piirteet! Mutta olen nähnyt monen onnistuvan siinä, saaden kilpailla ja tehdä tyytyväisen eläimen kanssa ihan huipullakin, ja tähän tavoitteeseen itse myös pyrin.

20 kommenttia:

  1. Nää ei ole koskaan helppoja päätöksiä, mutta uskon, että teit oikean päätöksen. Tsemppiä Deelle sen ekoihin kisoihin, kerrothan sitten täällä, että miten ne menivät? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan ole, mutta niitä on vain joskus tehtävä. Kiitos, ja kerron tottakai! Toivottavasti saan jotain videomatskuakin ;)

      Poista
  2. Tosi mieleenpainuva ja kiinnostava teksti - kiitos tästä! :)
    Olet varmasti tehnyt hyvän ratkaisun, hevosen pitäminen oriina täysi- tai puolihoitotallissa on kuulemani mukaan tosi vaikeaa juurikin vaihtuvien hevosten ja käsittelijöiden takia, vaikka hevonen itsessään ei olisi luonteeltaan ja käsiteltävyydeltään hankala. Omassa tallissa on varmastikin helmpompi pitää oria, kun saa itse päättää hevosten vaihtuvuudesta, ulkoilusta ja käsittelystä - mutta oma talli tuokin sitten miljoona muuta haastetta mukaan peliin.

    Kaikkea hyvää sinulle sekä Deelle Hollantiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, välillä sitä toivoisikin että saisi tehdä kaiken itse alusta asti omalla tavallaan, mutta se ei ainakaan toistaseksi ole mahdollista jos koskaan :)
      Kiitos paljon!

      Poista
  3. Teit rohkean ja samalla varmasti hyvän päätöksen. :) Ihailen tapaasi analysoida asioita, nyökkäilin täällä itsekseni "Joo, joo, just noin mäkin tekisin" :D

    Tsemppiä Deelle ruunaukseen ja ensimmäisiin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah :D hyvä, että joku pystyy myötäilemään mun ajatusten kanssa :)
      Kiitos, sitä tarvitaan!

      Poista
  4. Helpotit varmasti Deen elämää. Samasta syytä omani aikanaan ruunautin, tallipaikat ja yksinäinen elämä orina olisivat olleet molempien meidän stressin aiheena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpotin paitsi Deen, myös itseni elämää tallipaikkaa tulevaisuudessa valitessani, ei tarvitse enää pelätä, että hevonen joutuu esimerkiksi epäreilujen tilanteiden eteen niin pahasti. Deen elämä tosin ei muutu varsinaisesti yksinäisyydessään yhtään mihinkään tämän myötä, eli sen elämä ei ole tähänkään asti ollut sen rajoittuneempaa kuin muidenkaan tallilla asuvien hevosten.

      Poista
  5. Hyvää, arvokasta ja ajatuksiaherättävää pohdintaa. Hevosen henkisestä hyvinvoinnista ei todellakaan puhuta liikaa, varsinkaan jos pahoinvointi ei ilmene muita häiritsevänä käytöksenä. Pilkettä silmäkulmassa ei aina arvosteta tarpeeksi. Itse toivoisin voivani tarjota omalle hepalleni vielä virikkeellisempää ja hevosempaa elämää - toivottavasti tulevaisuudessa voinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Luonnollisen hevosen elämän tarjoaminen on tänä päivänä mahdoton ajatus, mutta valinnoilla pystyy tekemään asioita kuitenkin jokseenkin paremmaksi. Ehkä tulevaisuudessa kiinnitetään tallien käytännöissä ja raknnuksissa vielä enemmän huomiota hevosen hoidon ja hyvinvoinnin parantamiseen entisestään.

      Poista
  6. Olen ehkä aika huono lukija, mutta joskus pitkien tekstien kohdalla (tai kiireessä lukiessani) nappaan yksityiskohdan sieltä tai täältä, ja jätän lopun lukematta. Sun tekstit ovat kuitenkin kiinnostavia ja tämäkin herätti tosi paljon mietteitä, ja uskon että tuo on hyvä Deelle. Joka tapauksessa siitä tulee varmasti hieno hevonen :) Onnea sen ensimmäisiin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, ihana kuulla, että noin on! Kirjoittaisin useamminkin, mutta sitten teksteistä tulisi ehkä laimeampia, jos vain väkisin kirjoittamisen ilosta lähtisin päivittäin sanoja vääntämään. Sitten kun on on oikein selkeä ajatus, mitä on ensiksi pohtinut pari päivää pään sisällä, niin saa aikaiseksi jotain mielenkiintoista luettavaa toivottavasti muillekin :)
      Kiitos!

      Poista
  7. Hienoa tekstiä taas kerran, sun kirjoituksia on aina kiva lukea kun niissä on sellainen pohdiskeleva ote. Lukiessa tulee sellainen olo että kirjoitat asioita blogiisi niinkuin ne sun päässäsi on ajatuksinakin :) Teit varmasti hyvän päätöksen Deen tulevaisuuden kannalta! Tsemppiä Deelle kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole kauhean kaukana totuudesta väittäessäsi, että tuntuu siltä kuin kirjoittaisin asioita niin kuin ajatuksissani ajattelen :) Juurikin noin se menee, ja kun saan ajatukseni selkeään linjaan, niin yleensä syntyy tekstiä, joskus huonompaa joskus parempaa. :)
      Kiitos paljon kommentistasi ja tsempeistä!

      Poista
  8. Mukavaa pohdiskelua taas :) Mielestäni kumpikin vaihtoehto olisi ollut hyvä, nimenomaan sinulle ja Deelle. Joku toinen ja toinen hevonen olisi varmasti eri asia. Pohdiskelusi on kyllä aivan totta, ruunaus on varmasti hyvä vaihtoehto. Peukut pystyyn ja hatun nosto kun olet jaksanut nähdä kaikkesi hevosen eteen :) Epäilijöistä huolimatta ja ori-huutelijoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentoinnista ja muutenkin siitä, että olet todella ahkera lukija kommentoimaan ylipäätään! :)
      Totta, asioilla on tapana järjestyä, en tehnyt tätä päätöstä kovinkaan mielelläni, mutta niin kauan kun hevoseni on myös suuren osan elämästään jonkun toisen hoidettavana, enkä pysty siitä itse huolehtimaan alusta loppuun kaikkine tallirutiineineen, niin tämä oli ratkaisu. Saipahan orihuutelijatkin vihdoin rauhan ja saavat nukkua yönsä rauhassa ;D

      Poista
  9. Olipas hyvä teksti ja asiallista pohdintaa. Toivottavasti ruunaus menee hyvin ja pian varmaan pääsetkin jo katsomaan herraa Hollannissa. Kiitokset hyvästä blogista, postauksiasi on aina kiva lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla näin monelta positiivista palauetta teksteistä, vaikka ainahan niissä esinntyy näppäilyvirheitä, pitäisi oikolukea tarkemmin.
      Toivotaan, että pian pääsen sitä näkemään ja toivotaan tosiaan, että toipuminen menee hyvin ja nopeasti, jotta pääsevät jatkamaan treenaamista. :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot