perjantai 16. marraskuuta 2012

Ruuna


Nyt Dee sitten on virallisesti ruuna. Olo on tyhjä ja en osaa vielä kuvitella sitä ruunana. Periaatteessa vähän harmittaa, koska siinä siirtyi unelmani jostain saavuttamattomasta tuonnemmaksi, mutta toisaalta helpottunut, että tämäkin asia on nyt loppuun käsitelty. Lohdutan itseäni katselemalla myytäviä varsoja. Kai sitä täytyy jossain vaiheessa ihan oikeasti hankkia se toinen potentiaalinen orivarsa kasvamaan ;) (Löysin yhden aivan valtavan ihanan mustan orivarsan Uthopia x Gribaldi x Ferro! Joojoo, tiedetään, että tää on taas näitä kouluvarsoja, mutta Deen myötä olen ihastunut entisestään näihin Ferro -linjaisiin... *huokaus*) Ja unelmiahan pitää aina olla!

Alex Hollannista otti yhteyttä ja kertoi Deen voivan hyvin, ollut pirteä heti leikkauksen jälkeenkin ja vaatinut normaaliin tapaan ruokansa kovaan ääneen eli suuri ruokahalukin on tallella, hyvä!
Nyt Dee on käynyt toipumisaikana ja tulee käymään aina ensi viikkoon asti kolme kertaa päivässä kävelykoneessa ja jonkin aikaa omassa pienessä tarhassaan päivittäin. Jos parantuminen etenee normaalisti, sillä aletaan ensi viikolla taas ratsastamaan. Ja siitä seuraavaksi, kun ratsastaessa alkaa näyttää hyvältä, on luvassa ensimmäiset kilpailut siellä.


Dee heinä-elokuussa

Zorro -ponin kanssa olen alkuviikosta käynyt yhden kerran selässä, jolloin tarkastelin sitä kaikissa askellajeissa ja yritin saada vähän tuntumaa siihen ja tutustuttua vähän paremmin. Kyllä se on helppo tapaus! Kaikki sujui hyvin, ja raviin pyytäessäni sitä se innostui niin paljon, että lähti siitä suoraan laukalla ja halusi laukata heti monta kierrosta putkeen. Näin nuorelle hevoselle se on ihan sallittua reagoida ihan millä tahansa askeleella eteenpäin, kunhan se liike tosiaan on eteenpäin ja vaikka haluttua ravia en saanutkaan, niin en halunnut sitä siirtää heti laukasta takaisin päin, jotta sille ei tulisi olo, että se olisi tehnyt jotain väärin reagoidessaan pohkeesta niin hyvin. Ja innokkuus näissä ratsastusasioissa on vain plussaa, eli aivan kuin lapsen kanssa leikin varjolla edetään järkevästi oppien samalla.

Torstaina Zorro oli käynyt omistajansa Miljan kanssa Tuomarinkartanossa Nipsu Porthan.Broddellin valmennuksessa ja poniori oli käyttäytynyt kuulemani mukaan todella hienosti ensimmäistä kertaa maneesissa ratsain ja ensimmäisessä valmennuksessaan! Kuvia ja enemmän tekstiä siitä voi lukea Miljan blogista - tästä suora linkki kyseiseen tekstiin! Olisin itse halunnut päästä paikalle katsomaan myös, mutta omat työni esti tämän suunnitelman...

Samana päivänä, kun ratsastin Zorron, kävin myös 6 -vuotiaan Miron selässä jälleen ja sen kanssa tehtiin aika pitkälti alkuun käynnissä ja ravissa jumppaa avoja ja väistöjä tehden. Kun hevonen tuntui mukavan eteenpäinpyrkiväiseltä, rennolta ja vertyneeltä, tein laukka-ravi siirtymisiä saadakseni hevosta vielä nopeammaksi jalalle ja muutenkin kantamaan itsensä paremmin ja siirtämään painoa paremmin takaosalle. Hevonen tuntui edeltävän kerran tapaan todella positiiviselta ja tuli hyvä mieli tästäkin ratsatuskerrasta, kun kaikki sujui niin helposti. Miron kanssa ongelmana saattaa olla, että se jää kovasti pohkeen taakse eikä liiku ilmaiseksi askeltakaan, mutta tuona päivänä se oli todella innokas liikkumaan alusta asti omalla moottorilla.

Minä ja Miro joskus parisen vuotta sitten 

Nyt sitten alkaa olemaan valmennuskuviot selvillä Zorro -ponin kanssa, joten toivonmukaan päästään tulevan viikon aikana sen kanssa maneesille tutustumaan ensimmäistä kertaa oikeisiin esteisiin ja puomeihin ratsastajan kanssa, ennen kuin varsinaiselle hyppyvalmennukseen ilmoittaudumme. Näistä sitten myöhmmin lisää :)

4 kommenttia:

  1. Hienoa että D voi hyvin :) Hevosen hyvinvoinnin kannalta ruunaus oli varmasti paras päätös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kohta voi jo huokaista helpotuksesta, että ruunaus kaiketi sujui ihan oppikirjojen mukaan! :)

      Poista
  2. Sulla on kyllä niin upea hevonen että huhhuh :) Oon ihastellut tätä teidän menoa aika pitkään, ja nyt vasta tosin kommentoin :D Ole onnellinen ihanasta hevosestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! :D Kiva, että tulit nyt kommentoimaan, ja sitä meinaa välillä tulla niin sokeaksi omalle hevoselle, että välillä tarvitaan tällaisia sinun kaltaisia ihmisiä herättelemään minua itsekriittisyydestäni, että pitää olla tyytyväinen siihen millainen se on, orina tai ruunana! :) Kiitos kommentistasi, teit minut tosi iloiseksi :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot