keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Aikamoinen retki - mutta ah niin viisas poni!

 Tästä valmennuspäivästä ei puuttunut äksöni. Oltiin aavistuksen myöhässä jopa, kun saavuttiin Timon kanssa Miljan tallin pihaa. Milja oli pukenut ponin valmiiksi reissua varten, joten eikun satula ja suitset vielä autoon, ja traikku kiinni, poni kyytiin ja nokka kohti maneesia, jossa oli tarkoitus olla taas Antin valmennus.

Zorro valmiina matkaan

 
Matkaan lähdettiin ja lumen peittämällä hiekkatiellä ei huomattu mitään ihmeellistä. Mutta kun käännyimme ensimmäisestä risteyksestä asfalttitielle tuntui matkan teko siltä, kuin käsijarru olisi päällä. Huomattiin siis aika nopeasti, että trailerin kärryistä yksi takarengas oli hirttänyt kiinni ja vaan laahasi paikoillaan vauhdissa mukana. Pysähdyttiin, otettiin vähän pakkia ja potkittiin rengasta ja se tuntui siitä tokenevan. Jatkettiin matkaa ihan muutaman metrin ja rengas hirtti taas kiinni, siinä sitten mentiin poni kyydissä välillä taakse päin ja eteenpäin autotiellä - onneksi liikennettä tällä tiellä on aika vähän, joten sai ihan rauhassa mennä edestakaisin. Jossain vaiheessa jatkettiin renkaan potkimista (:D) ja itselleni alkoi jo nousta epätoivo, että ei päästä näinkään lyhyttä matkaa perille ajoissa ollenkaan. Eikun sottoa Antille, että tien päällä ollaan, mutta ei päästä eteenpäin... onneksi saatiin tunti lisäaikaa, ennen kuin pitää keritä maneesilta pois alta ennen seuraavaa valmennusta, joten sinänsä meillä ei ollut mitään hätää vielä.
Jossain vaiheessa kun siinä puolisen tuntia oltiin hypitty auton perässä tiellä ja yritetty kaikkemme - päätettiin ottaa vähän eteenpäin tiellä, jotta tullaan sellaisen syrjäisen sivutien kohdalle, jonka kohdalla voitaisiin ottaa poni pois trailerista ja mennä taluttelemaan sitä sille tielle siksi aikaa, kun kuski käy huristelemassa tyhjällä kopilla pienen lenkin ja tekemässä äkkijarrutuksia, jotta rengas lähtisi pyörimään. Tässä vaiheessa meille kävi kuskin kanssa pieni infomaatio-katkos ilmeisesti, kun käveltiin ulkona auton perässä Miljan kanssa tuo matka ja huomattiin pitkältä, että kuski oli ymmärtänyt idean väärin ja oli kääntämässä koko yhdistelmää tälle auraamattomalle tienpätkälle... Siihen hankeenhan se sitten jumahti ja traileri jäi lähes poikittain keskelle autotietä. Eikun poni ulos traikusta, jotta saadaan auto työnnettyä takaisin tielle ja siinä vaiheessa täytyy myöntää, että oma pinna oli jo hiukkasen hienosti ylittämässä sietorajan ja meinasi tulla oikein perheriita siitä, kuka on idiootti ja ajaa jonnekin hankeen ja kuka muuten vaan idiootti ja panikoi. Onneksi poni osoitti jälleen kerran viisautensa, eikä ollut moksiskaan vaikka joutuikin tienreunassa odottelemaan, jotta saadaan ensiksi auto takaisin reitilleen ja sitten vielä trailerin renkaat pyörimään, kun samanaikaisesti hiljaisesta tiestä huolimatta aina ajoittain ohi suhahteli muitakin autoja.
Kuski kävi kurvailemassa yhdistelmän kanssa tyhjiltään saadakseen trailerin heräämään syväjäästä, kun me, minä, Milja ja poni sillä välin odoteltiin hangessa ja aprikoitiin päästäänkö tänään perille ollenkaan vai pitääkö ratsastaa poni takaisin kotiin. Siinä odotellessa napsasin muistoksi tästäkin tilanteesta kännykällä kuvan - Milja ja viisas reissuponi tien varressa odottelemassa kyydin saapuneeksi:


Traileri saatiin kuin saatiinkin edes jotenkin siedettävästi toimimaan, joten eikun ponin lastaus tien reunassa takaisin koppiin ja jatkettiin matkaa.
Perille siis lopulta päästiin ja aloitettiin valmennus tunnin aijottua myöhemmin. Onneksi tällä kertaa aikataulut vähän jousti, joten ei sinänsä ollut väliä vaikka myöhemmin tultiinkin, vaikka reissu itsessään oli jo tässä vaiheessa venähtänyt aavistuksen pitkäksi.

Nopeasti Zorro kuntoon ja kävelemään. Itse olin tässä vaiheessa tien reunassa tunnin kykkimisestä aivan jäässä, jalat olivat tunnottomat ja sormiin särki ja vihloi kylmyydestä. Yritin epätoivoisesti itseäni vähän lämmitellä, mutta ei auttanut, kuin nousta ponin selkään ja aloittaa treeni - aivan puupökkelönä kylmyydestä.

Zorro oli jo taas innokkaampi sitten viimekerran  tästä hyppytouhusta ja siltä löytyi vielä lisää laukkaakin, jonka ansiosta tuli ihan hyviä hyppyjäkin. Se tarvitsee vaan saada vielä lisää itsevarmuutta hyppäämisen ratsastajan kanssa, että saadaan hyppyyn kaarta tai sitten voi olla, ettei sitä oikein säväytä ylihyppäämään tällaiset maahan kaivetut kavaletit? Poni tuntui kuitenkin hyvältä ratsastettavuudeltaan edelleen. Harmittaa, kun itse oli niin jäykkä ja jäätynyt selässä,mutta tein parhaani mitä pystyin.

Aloitettiin pienellä pystyllä, joka oli keskellä kenttää pituushalkaisijalla. On aika hankalaa näin nuoren kanssa hypätä estettä keskellä kenttää, kun ei saa mistään laidasta tukea, mutta yllättävän hyvin se meni ja poni vaihtoi hienosti laukkaakin aina esteen päällä.
Tästä jatkettiin pitkän sivun vierellä sijaitsevalle okserille - ensin vasemmalta, mihin tultiin ensimmäisellä kerralla itseasiassa jo tosi hyvässä pyörivässä laukassa ja paikkakin osui ihan nappiin, kunnes ponia ehkä vähän rupesi kuitenkin jännittämään ja se otti pienen puolikkaan varmuusaskeleen. Uudemman kerran tultaessa itse hyppy jo sujui paremmin. Kun kaikki meni kivasti, vaihdettiin suuntaa oikeaan kierrokseen tarkoituksena vielä ylittää samainen okseri sieltä suunnasta. Lähestyminen sujui taas hyvin. Varmistelin ehkä jopa hieman, mikä oli virhe, sillä poni meni epävarmaksi ja teki mielenkiintoisen juupas-eipäs-juupas pohdinnan okserin ylittämisestä. Se siis oli jo ponnistamassa okserin yli, itse lähdin hyppyyn mukaan, mutta poni sitten hetken empikin, laskikin etujalkansa takaisin maahan, mutta tajusi minun jo menevän esteen yli, joten viime hetkellä sitten vielä lähtikin hyppyyn mukaan, joka aikaansai pienen katapultti -ilmiön minulle, eli sain kunnon ilmalennon okserin päällä. Laskeuduin kyllä vielä satulaan sulavasti, mutta vähän epätasapainossa ja tämän koko räpeltämisen päätteksi poni päätti ottaa hatkat ja sanoa oman mielipiteensä tähän ratsastajan keikkumiseen toisella sivulla. Se lähti siis kanuunan lailla eteenpäin, ehkä vähän protestoiden minun yhtäkkistä tasapainon horjahdusta vasemmalle ja otti pieniä pukkiakin. Yritin pysyä kaarteen satulassa, vaikka jalustimet olikin hukkuneet jo aikaa sitten ja pieni kaponen poni tuntuukin liukkaalta kuin saippua jalkojen välissä. Sinnittelin ja pysyin kyydissä, onneksi poni ei osaa ihan kauhean suurta rodeota vääntää, mutta oli se aaivstuksen huvittavaa, kun niin tyyni poni sitten yhtäkkiä yllättääkin :D

Sain todeta muutenkin tunnin aikana, että se on äärettömän herkkä ratsastajan painolle, ja esimerkiksi suoralla linjalla myöhemmin ratsastaessa ensin kahden esteen linjaa ja myöhemmin kolmen esteen linjaa ei ollut mitään ihan helppoa, jos nyt ei muutenkaan näin nuorella hevosella. Siihen päälle vielä aavistusta väsymisen merkkiä, niin siihen nähden loppu tunti sujui todella hyvin ja aloin pikkuhiljaa oikeasti hahmottamaan ponin laukkaa ja niitä ponnistuspaikkoja, jotka on ollut tähän asti vielä vähän hukassa. Treeniä vaan ja lisää itsevarmuuttaa ponille saattaa hyppy alusta loppuun, niin hyvä tulee.

Kun kolmen esteen linja: pysty - neljä laukkaa - ristikko - neljä laukkaa pysty, sujui väsymyksestä ja terävyyden puutteesta huolimatta aika sujuvasti niin siihen oli siltä erää hyvä lopettaa. Jotenkin vaikka ratsastus tuntui alkuun etenkin säätämiseltä ja omien jääpalasormien ja -jalkojen etsimiseltä, niin olin tyytyväinen taas siihen pieneen kehitykseen jota löydettiin. Tehtävät eivät olleet siis todellakaan helppoja, mutta ponille oikein sopivia sen ollessa poikkeuksellisen tasapainoinen ikäisekseen.

Kotimatka sujui ilman matkakalustuksen pettämisiä ja saavuttiin kotitallille koko porukka tyytyväisinä.
Ponin luonnetta ei voi liikaa ylistää, en ole aikaisemmin koskaan törmännyt näin viisaaseen kolmevuotiaseen oripoikaan! Treenejä jatketaan vielä joulun ja uudenvuoden välisellä viikolla ja sen jälkeen vuoden 2013 ensimmäisellä viikolla poni saa vähän vapaata hyppytouhuista. Huomenna torstaina käyn myös ponin hieromassa läpi ja kattomassa miltä selkä nyt näyttää, kun sillä on ollut reilu viikon uusi satula.

Alla kooste treenistä :)

10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo, harvinaista tälle kiltille ponille, mutta kyllä siinäkin kytee ilmeisesti oma villeytensä :D

      Poista
  2. Aika tasapainoiselta loppujen lopuksi näytit siellä selässä tuon rodeon ajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo joutui kyllä aika paljon keskittymään siihen, ettei keikahda :DD

      Poista
  3. Ihana video ja tuo ponin protesti! :D Saako muuten udella, mikä kännykkä sulla on? Näyttää yllättävän hyvälaatuiselta kännykällä otetuksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Kuva on otettu iPhone 5:lla, siinä on todella hyvä kamera kyllä!

      Poista
  4. Hui mikä reissu teillä ollut! Osaan niin kuvitella tuon uhkaavasti lähestyvän perheriidan... xD Been there done that! Ja hienosti pysyit kyydissä, kunnon villiponi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ja mulla on vielä harvinaisen heikot hermot tällaisissa asioissa :D Tuli sieltä jo takaisin päin sillä perheriidan kynnyksellä, että "mä en lähde ikinä enää sun kaa mihinkään" :D onneksi meidän perheriidat ovat aika harvinaisia... Poni yllätti totaalisesti villeydellään, mutta sillä oli kyllä ihan hyvä syy protestiinsa!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot