lauantai 29. joulukuuta 2012

Vuoden viimeiset hypyt!


 Tänään oli sitten tämän vuoden viimeiset hypyt. Eipä olisi uskonut alkuvuodesta, että se olisi tällaisella pienemmän muotoisella kaverilla, eikä Deellä! Siksi elämä onkin ihanaa, kun ei tiedä mitä esimerkiksi taas seuraava vuosi tuo tullessaan! Ajattelin vielä huomenna kirjoittaa koosteen koko vuodestani Deen ja minun osaltani, mutta mennään nyt takaisin tähän päivään ja ERINOMAISESTI sujuneisiin hyppyihin.
Itseäni taas soimaan hiukan, itsekriittinen kun olen, mutta siksipä sitä harjoitellaan, että voisi tulla paremmaksi ja paremmaksi, ja kehittyä ratsastajana ja kunkin hevosen kanssa ratsukkona.

Ponpon odottelemassa tarhassaan :)


Varmaan moni muukin sen tänään huomasi, mutta ilma oli ihan mieletön ja talvinen luonto erityisen kaunis, kun puut oli kuurasta valkoisina ja auringon valo paljasti repaleisen sumuverhon maisemassa, joten oli pakko napata siitä kuva. Ja etenkin auringon takia oma fiilis oli hirmuisen hyvä tänään - se valo tekee vain niin ihmeitä!

Poni virittelikin itseään tarhassa sinne saavuttuamme parhaan kaverinsa Murden kanssa, eli jahtasivat toisiaan takaa ja repivät aina välissä ponin takkia riekaleiksi - Milja tykkää....... :D Aikamoisia touhuttajia ne on yhdessä, vaikka aika vähän itse niiden juttuja näenkään, mutta kuullut sitäkin enemmän :)

Pitemmittä ihmettelyittä ponin haku matkavarustuspuuhiin, muut varusteet mukaan ja poni kyytiin. Ja aikaa tähänkin ehti vierähtää jokunen tovi, joten liikkeelle päästessämme sai todeta, että ehkä vähän enemmän olisi voinut taas siihen matkustamiseen varata aikaa. Mutta ei auta kiirehtiä tien päällä, vaan ajella rauhallisesti ja saapua perille sitten kun saavutaan.


Murde kattelee taustalla "mä voisin kans tulla mukaan!"





Paikan päälle saavuttuamme ponille suitset päähän, traikusta purkaminen, loimien riisuminen, satula selkään ja kävelemään. Se tuntuu jo aivan tietävän, mitä sinne oli tultu tekemään ja selkään päästyä olikin hauska huomata, että oripoika on niin innoissaan, ettei se malta edes alkuraveja kulkea rauhallisesti vaan tarjosi joka käänteessä laukkaa. Näin nuorta hevosta ei viitsi hirveästi jäädä pidättelemään, koska on aina kiva, jos ne on noin iloisia siitä työstä mitä ollaan lähdetty tekemään, joten aika pian annoin ponin laukata maneesia ympäri itse pysyen kevyessä istunnassa.


Eikös ole magee otsapanta, ei ihan joka pojalla nää tällasta, hehheh! :) Koristelut ovat jouluista jääneet, enkä sitten viitsinyt purkaakaan, kun oli niin hieno - valkkukin "tykkäs" ;D



Jo heti alusta asti Zorro tuntui hirmuisen terävältä, painoi jopa vähän kuolaimeen, mutta liikkui aika kivasti ryhdikkäänä kantaen itse itseään. Se oli todella herkkä pohkeelle ja vastasi mukavasti pidätteisiin, joten alku lämmittelyjen jälkeen oli aika hyvä ja toiveikas tunne tulevasta treenistä!

Aloitettiin hypyt kavaletilla diagonaalilla, jonka edessä oli yhden laukka-askeleen päässä apupuomi ja toinen apupuomi vielä vajaan kolmen metrin päässä esteen takana auttamassa löytämään hyvää ponnistuspaikkaa, sekä toisaalta hahmottamaan ponia ja auttamaan sitä löytämään hyvä hyppykaari, ettei se lävähtäisi niin pitkäksi hypyn jälkeenkään. 



Yhden ensimmäisen haparointihypyn jälkeen alkoi homma pelittää, ja saatiin ihan nappi lähestymisiä ja laukatkin vaihtuivat vielä tässä vaiheessa kavaletin päällä. Kavalettia nostettiin pian 70cm pystyksi, joka tultiin pari kertaa, jonka jälkeen 80cm okseriksi, josta apupuomit jo otettiin pois. Ekan kerran okserilla poni taas vähän ihmetteli, enkä ollut itse riittävästi tukemassa sitä, että se rohkenisi hyppäämään siitä mistä alunperin pitikin, vaan taas tuli sellainen hölmö puolittais "varmuusaskel", jonka ansiosta sitten tasapainokin vähän meni koko paketista. Vaikka ylitse kuitenkin mentiin, taisi siinä ylimmäiset puomit tulla matkaan. Paljon kehuja ponille, että se silti uskalsi kuitenkin vaikeuksista huolimatta yrittää ja kierros uudestaan. Tässä vaiheessa jokin loksahti vain ihan kohdilleen ja hypyt alkoivat kulkemaan kuin ajatus. Näin jo pitkältä hyppypaikat, poni oli kympillä menossa ja tuntui itsevarmemmalta kuin koskaan, meillä oli hyvä terävä laukka sekä hyppyä ja sitä toivottua hyppykaarta alkoi pikkuhiljaa löytymään! Ihan super fiilis!

(Tässä vaiheessa meidän kamera oli jo ihan syväjäässä, ja luulin jo ettei meille tullut videoita, paitsi Miljan avokin Pekan kuvaamana omaan videonkameraansa, josta en pystyisi tähän hätään mitään videoita laittamaan, mutta onneksi Timo oli muistanut vanhan hyväksi todetun kuvaustavan, eli ihan perus kännykkävideota peliin vaikka pahemmin zoomailemaan ei pysty. Saatiin siis kuitenkin aikaiseksi jonkinlainen lyhyt videokooste, joka näkyy alempana...)




Okserin jälkeen otettiin muutama hyppy yksittäisellä sinisellä pystyllä kohti lyhyttä sivua, josta kaarre vasemmalle ja tullen sama yksittäinen okseri samasta suunnasta, mistä aloitettiinkin hyppääminen. Ekalla kerralla toin hiukan lähelle pystyä, mutta jo toisella kerralla tuli parempi lähestyminen, kun Antin ohjeiden mukaisesti otin jo pidätteen ennen, kuin suoristan kohti pystyä, jolloin voin enemmän ratsastaa pohkeesta eteenpäin pystyn edessä ja saada sujuvamman lähestymisen sille ilman, että tullaan liian juureen ja joudun ennen estettä niitä turhia pidätteitä ottamaan.

Kun tehtävä sujui kuin vettä vain, otettiin kuvioihin lisää tehtävää. Eli samaisen sinisen pystyn jälkeen otettiin kaarteen jälkeen pitkän sivun suuntaisesti sijaitseva pysty, jonka jälkeen jatkettiin loivasti kaartaen diagonaalilla sijaitsevalle okserille. Tämä tehtävä sujui alusta asti tosi hyvin, vaikkakin ekalla kerralla pystyltä laskeuduttiin väärässä laukassa, jonka korjaamisen johdosta tarvittiin yhden ympyrän verran lisää aikaa, mutta parempi korjailla rauhassa ja saada onnistunut lähestyminen, jotka kaikki ovat tärkeitä rakentaessa nuoren hevosen itseluottamusta hyppäämistä kohtaan.

Seuraavaksi oli vuorossa taas kolmen esteen linjaa, joka lähti toisen lyhyen sivun kaarteesta loivasti punaisella pystyllä, josta suoristaen neljä laukka-askelta - vihreä pysty - kolme laukkaa - keltainen okseri. Ekalla kerralla poni tuntui taas hetken siltä, että sitä jännitti ja se alkaa silloin myös helposti kiemurtelemaan lähestymisessä. Tällä linjalla tehtiin noin neljä - viisi toistoa, ja annettiin sitten taas käynnissä ponin huilia, kun se suoritti ensiksi tehtävän suorana ja sujuvasti. Kokoajan selässä tuntui aika hyvältä, vaikka tarkkana saikin olla, että poni pysyy pohkeen ja ohjan välissä, ja että saan sen vihreän pystyn ja okserin välissä vielä kokoamaan mielensä ja rohkaistumaan hypätä vielä tämä okseri, kun okserit tuntuu olevan ponin mielestä niitä jännittävimpiä esteitä. Parilla kerralla tuli puomi matkaan pystyillä, mutta okserille se tuli aina tosi hyvin ja teki ihan hyviä hyppyjä sille! Tuntui siltä, että se on taas ottanut askeleen eteenpäin esteratsuna ja ymmärtää näiden perättäisten esteiden idean ja tuntuu ihan tykkäävänkin, vaikka haastetta näissä tehtävissä nuorelle onkin.

Sitten vielä viimeisenä tehtävänä otettiin ensimmäistä kertaa sarja mukaan kuvioihin. Sitä ponilla ei olekaan vielä koskaan hypätty, mutta en uskonut enää tässä vaiheessa senkään koituvan ongelmaksi. Kuitenkin huomasin tässä vaiheessa laukan nostettua, että nyt alkoi taas ponilta puhti ja terävyys aavistuksen loppua ja siihen vielä oma varmistelevat pidätteet, niin laukka kuoli jo kaartessa, johon piti ottaa alle hyppy pienellä pystyllä, josta suoralla linjalla lähestyminen sarjalle, missä a -osana oli sini-valkoinen okseri ja b -osana pysty. Ja tässä vaiheessa, kun ponilla alkaa olemaan puhti pois ja vielä outo vaaleasininen okseri oli taas vähän jännittävä, niin se ei enää vastaa odotetulla tavalla eteenpäin, joten tultiin ihan hassusti esteelle, josta kuitenkin valtavalla loikalla ylitse. Jäin itse jälkeen hypyssä (tyhmä minä) ja yritin epätoivoisesti auttaa hypyssä ja annoin ponille kaiken ohjan, etten vain häiritisi sitä suusta hypyn aikana siinä täysin kyllä onnistumatta ja käytännössä b -osalle tuntumaa suuhun ei ollut ollenkaan, mutta yritin vain pitää pohkeet lähellä ja pysyä mukana. Vielä toisen kerran samanlainen hölmö lähestyminen - tulin liian pienessä laukassa ensimmäiselle pystylle, jonka jälkeen en saanut enää ponia reagoimaan jalasta eteen, jolloin jäätiin aiottua kauemmaksi okserista, pitkältä lähtevä laaka hyppy, itse taas olin odottanut vielä yhtä askelta ja taas sama pelastusyritys: ohjaa ponille niin paljon, etten vaan häiritse sitä.
Kolmannella yrittämällä sain Antilta neuvon, että minun pitää saada jo kaarteessa tässä vaiheessa laukata enemmän ja saada kaarre loivaksi, jotta pystylle tulee hyvä hyppy, eikä pysty tiputtaisi meidän laukkaa kokonaan pois vaan eteenpäin ajamisen sijasta saisin ennen sarjaa pitää vaan pohkeen lähellä ja ylläpitää sitä hyvää laukkaa tuntumaa vasten, jolloin väli ei jäisi liian pitkäksi ja tällä kolmannella yrittämällä sarja onnistuikin jo paljon paremmin.

Parin minuutin lepokävelyt ja vielä toisto sarjalle, joka sujui jo ihan mielettömän hyvin siihen nähden, että ponilla alkoi painaa väsymys. Itse joutui vaan tässä tilanteessa olemaan entistä enemmän hereillä, ja tuke jokaista askelta ennen sarjaa.
Poni tuntui todella tyytyväiseltä itseensä loppuverryttelyjen aikana ja itsekin olin ihan tosi tyytyväinen taas. Tuntuu, että tämä poni ottaa valtavia harppauksia kokoajan eteenpäin vaikka tämä oli meidän vasta kolmas valmennuskerta!



Nyt poni saa lähes parin viikon hyppytauon ja saa tehdä helpompia hommia sileällä vapaapäiviensä lomassa. 12-13. pvä viikonlopuksi olemme ilmoittautuneet Nevalan valmennusviikonlopulle ja ennen Hollantiin(!!! :)) lähtöä ehditään varmaan ainakin kerran käydä Antin silmänallakin, mutta niitä sitten pitää suunnitella lähemmin! Mutta eikös kehitysero taas viimekertaiseen ollut huomattava? Itselleni jäi taas entistä makeampi fiilis ja aika hyvillä mielin ollaankin Dumiin parin viikon päästä suunnistamassa :)

 Kaunis hieno poni!

7 kommenttia:

  1. Teidän menoa on kyllä upea kasoa! Hienoa kun olet saanut tälläsen "väli projektin" kun Dee on Hollannissa! Onnea valmennus viikonlopulle!! :)

    www.viivinponiblog.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivonmukaan tämä väliprojekti jatkuu myös sitten, kun Deekin on takaisin kuivioissa :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Pitäähän poneilla olla jouluna vähän jouluhilettä! :) Loppiaisena voidaan sit luopua siitä...

      Poista
  3. OTSAPANTA!! <3 Ihana :D
    Oon kyllä niin kade sulle (ja monelle muulle pienemmälle ihmiselle), kun olet pysyvästi kompaktia ponikokoa. Minä kun menin jo 13-vuotiaana hujahtamaan näin pitkäksi niin siitä onkin aikaa kun on viimeksi saanut kunnolla poneilla mennä :( Nyyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, jos jostain saa pituudesta olla iloinen niin juuri se, että pystyy menee aina poneilla! :) Mutta kyllä mä pidemmät ja solakammat jalat tahtoisin :D

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot