sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Antin valmennus ja talviloma!

 Ihanaa, nyt se loma sitten alkoi! Tulee tarpeeseen!

Zorro 26.01.2013

Eilen oli paljon tekemistä, kun olimme suunnitelleet käyvämme vielä Zorron kanssa yhdissä Antin valmennuksissa ennen matkaamme, kun ponin kanssa loikkaamisessa tuleekin sitten pakosti melkein kaksi viikkoa taukoa. Illasta vielä syömään työporukan kanssa tsekkiläisessä ravintolassa Vltavassa. Oli ihan hyvää ruokaa ja hyvää punaviiniä, mutta vielä parempaa seuraa! :) Ruuan jälkeen jatkettiin yöelämään, jossa seurueemme vähän jo hajoilikin illan mittaa. Onneksi tapasin paljon muita vanhoja kavereitani, joiden kanssa jatkettiin juhlimista siihen asti, kunnes alkoi tulla se legendaarinen piste, että oli pakko suunnata itsekin kotiin. Joskus ennen Deetä kävin ulkona vielä paljonkin, ja tutustuin ihaniin ihmisiin, joiden kanssa edelleen on yhteydessä, mutta huomaa, että oman hevosen myötä aika ja raha ei aina anna myöden ulkoiluun, joten välillä tällainen tuulettuminen tekee vain niin hyvää!

Kävin myös näyttämässä tukkaani viikko sitten kampaajalla, ja tuli niin kiva!

Sitten valmennukseen. Lähdettiin lauantaipäivällä ensimmäistä kertaa Timon ja ponin kanssa keskenämme liikenteeseen ilman ponin omistajia ja olin iloinen, että kaikki sujui todella hyvin ja sujuvasti. Vaikka en sitä toisaalta yhtään epäillytkään. On se aina ei oman hevosen kanssa erilainen fiilis lähteä, kun haluaa erityisen paljon, että kaikki sujuu hyvin!

Poni oli rauhallisen oloinen, kun laitoin sitä kotona matkustuskuntoon, se ei ihan hirveästi kyllä stressaile. Autoon se käveli suoraan mutustelemaan heiniä ja matkusti kiltisti ja rauhassa. Maneesille päästyämme paikalla oli toinen ori, jolle piti vähän röyhistellä rintaa, mutta ero ponin ja Deen kanssa on kyllä suunnaton - kuten Timokin sanoi, niin poni on tuollaisissa tilanteissa kymmenen kertaa kevyempi pitää, kuin mitä Dee oli, kun piti alkaa "esiintymään".

Siitä sitten poni kuntoon ja maneesiin kävelemään ja alkuverkkailemaan. Zorro oli niiiiiiin täpinöissään. Se alkuun ravatessa nosteli ylisuuresti etujalkojaan ja tuntui, että se suorastaan leijui ensimmäiset parikymmentä metriä eteenpäin. Se tuijotteli esteitä puhisten, että "koska mennään"! :) Tällainen on pelkästään positiivista ja tavallaan olen vähän odottanutkin siltä tuollaista syttymistä, kun se alkuun oli niin tasainen ja vähän sellainen "jees man" - "kaikki käy" - "ok" -tyyppi :D

Tänään oli kuitenkin suurten esteiden ja sujuvien linjojen tai rataratsastuksen sijasta tiedossa kontrollitreeniä ensimmäisen kerran ponin kanssa pienillä kavaleteilla. On ihan pakko sanoa, että itselleni sana kontrollitreeni nuorella nostattaa vähän niskakarvoja pystyyn, kun tuntui, että Deen kanssa tuota kontrollia hiottiin ja hiottiin ja hiottiin ja hiottiin, eikä siitä koskaan tullut hyvää, vaan enemmänkin kovempi kädelle, vastustamaan jalkaa enemmän. Tiedän toki, että tätäkin osa-aluetta täytyy hioa, mutta olen muutenkin ehkä ihmisenä vähän sellainen "kovaa ja korkealta", joten olin vähän asenteella "plaah", kun Antti aloitti kertomalla treenin aiheen.

Poni kuitenkin yllätti taas täysin. Se on jotenkin niin uskomattoman tasapainoinen. Lisäksi tuntuu, että se on minulle, pienikokoiselle ratsastajalle, ylipätään paljon helpompi ratsastaa, hallita ja viedä avut läpi. Toki poni on jo aikaisemmin osoittanut kuuliaisen luonteensa, joten tehtävät tuntui tosi paljon helpommilta, mitä ne oli esimerkiksi Deen kanssa.

Aloitimme tehtävät suoralla uralla oikeassa kierroksessa. Pitkällä sivulla oli alkupäässä ja loppupäässä pienet kavaletit. En muista esteiden etäisyyttä, mutta tehtävänä oli jokatapauksessa esteiden välissä siirtää laukasta käyntiin, ottaa pari askelta käyntiä ja siirtyä siitä napakasti laukkaan. Tällainen tehtävä ei ole temppu eikä mikään vähänkään kokeneemmalla hevosella, mutta nuorelle tämä on hirveän vaikea tehtävä ja siinä pitää muistaa hellittää paine ja näin kiittää aina oikealla hetkellä, jotta nuori oppii mitä siltä halutaan. Alkuun poni tietenkin oli vähän ihmeissään, kun aloin hiljentämään ensimmäisen kavaletin jälkeen. Se ei meinannut ymmärtää, että miksi nyt siirrytään käyntiin, kun vielä edessä olisi yksi kavaletti mihin se olisi halunnut jatkaa. Tästä takaisin eteenpäin ja laukannostokin tuntui todella vaikealta. Tehtävä vaatii ratsastajalta nopeita ja selkeitä apuja ja ponilta nopeaa apuihin reagointia.
Tehtävää toistettiin muutaman kerran. Kun laukka alkoi nousemaan hyvin, piti vielä hioa, että saadaan se oikea laukka, sillä poni mielellään nosti aina uudessa nostossa vasemman laukan. Tämä taas johtui siitä, että kun annoin suoralla uralla laukka-avut oikealle ja poni vielä tässä vaiheessa etenkin oikeaan kierrokseen lähtee todella helposti kaatumaan ja kulkemaan pienenkään vinkin perässä sisään oikealle, joten jouduin aina vähän varmistelemaan hevosta vasemmalle, jotta pysytään suoralla linjalla ja näin ponin oli tietenkin luonnollisempaa nostaa se vasen laukkakin. Otettiin muutaman kerran jälkeen kouluraippa käteen, jotta pystyn tehostamaan ja selkeyttämää oikeaa pohjettani ja tämä auttoi selkeästi ja poni nosti pari kertaa todella hienosti parin raviaskeleen kautta oikean laukan viimein. Vielä kun oikeassa kierroksessa saisi esteen jälkeen ponin jatkamaan suoraan, eikä aloittamaan itsenäistä kaartamista heti sisälle, niin olisi hyvä. Näitä täytyy hioa vielä paljon!


















Tämän jälkeen lähestyttiin vasemmasta kierroksesta valkosinistä kavalettia kulmasta ulospäin ja samalla tehtävällä kavaletin jälkeen siirtyminen käyntiin, josta kaarevalla linjalla jatkettiin suoralla uralla sijaitsevalle  vihreälle kavaletille. Tämä oli huomattavasti helpompaa, kuin suoralla uralla, sillä tässä jo väistämättäkin joutuu kaartaa oikealle, jolloin oikean laukan nostaminen on luonnollisempaa ponille, kun saa ikäänkuin kääntyä askeleen pari oikealle.
Sitten tehtiin oikeasta kierroksesta kaareva linja, eli kulmasta ulos ruskealle kavaletille, jonka jälkeen siirtyminen käyntiin, kolme-neljä käyntiaskelta ja vasen laukka kääntäen kohti valkosinistä kavalettia. Poni keräsi tässä vaiheessa jo vähän kierroksia ja periaatteessa juuri sen takia se alkoi tuntui todella hyvältä, kun se tuntui niin räjähtävältä aina eteenpäin päästäessä. Vaikka laukannostoja ei tarvitsekaa tässä vaiheessa niin tarkasti katsoa, ja nuorelle annetaan nostaa laukkaa ravin kautta, mutta se mikä oli todella positiivista, että poni nosti ne loppuakohden kokoajan terävämmin ja terävämmin. Sille laukkaaminen ja laukan nostaminen on niin helppoa!

Lopuksi vielä yhdistettiin kaikki tehtävät yhdeksi, ja jätettiin käyntisiirtymiset pois, mutta edelleen tasapaintotavat pidätteet piti ottaa kohdissa, joissa aikaisemmin oli käyntiin siirrytty. Tarkoituksena oli, että poni edelleen jäisi odottamaan ratsastajaa. Tehtävä meni ihan kohtuu hyvin ja oli kiva huomata, että poni tajusi niin nopeasti koko tehtävän idean.

Alku "plaah" -tunteesta huolimatta, tehtävät pysyivät riittävän helppoina meille ja poni oli yllättävän hyvän tuntuinen ja valmennuksen jälkeen olo oli tosi hyvä ja tuntui, että tästä tehtävästä oli meille todellakin hyötyä.
Alle laitoin vielä videokoosteen valmennuksesta! :)



Seuraavat päivitykset ovatkin sitten Hollannin puolelta, joten näkemiin siihen asti! Matkan aikana Antti tyyppaa ponin, josta toivottavasti nään videota sitten jälkeen päin. Mutta nyt on mentävä pakkaamaan ja valmistautumaan, heips!

8 kommenttia:

  1. Sulla on äärettömän kiva blogi ja vielä kun on sama valmentaja mulla ja mun nuorella niin on mielenkiintoista nähdä miten samat harjoitukset menee teillä kuin meillä :)Tänään juuri olin valmennuksessa ja toi siirtyminen esteiden välillä oli oikeasti aika hankalaa ja siinä huomaa helposti omat virheensä.Antti on kyllä tosi hyvä ja kiva valmentaja ei voi muuta sanoa ! Aiotko jatkaa Deen kanssa Antilla vai onko teillä joku toinen valmentaja? :) Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kun kirjoittelit kommenttia! Lisäsin heti sunkin blogin omalle lukulistalleni :) Joo tuollaiset tehtävät vaativat aikamoista tarkkuutta ratsastajalta ja antaa kyllä aika hyvän kuvan siitä missä ratsukkona menee! Antti on kyllä hyvä ja hänhän on opettanut minua esteillä ihan juniorista alkaen, joten siinäkin mielessä voisi olla luontevaa jatkaa Deenkin kanssa Antin silmän alla, mikäli saan Deen sijoitettua sille suunnille! Kiitos ja kaikkea hyvää sinullekin! :)

      Poista
  2. ootko muokannu tota sun naamavärkkiä? :D iha ku ois tota ihoo jotenki blurrattu tai jotai, en kyl tiiä näist jutskist oikee mitää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkia mun kuvia on muokattu yhtä paljon, että tottakai on ;D Kiitti vaan hirveän järkevästä kommentista!

      Poista
  3. Mukava kuulla taas kuulumisisa :) Poni näytti tosi hyvältä videossa! Mielestäni sun istunta on paljon vakaampi nyt, huomasin noissa käyntiin siirtymisissä ennen toista kavalettia. Pysyt hyvin suorassa ja jarrutat myös istunnalla

    Ihanaa matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poni tuntuu kyllä kerta kerralta paremmalta! :) kiitos, joo istuntaan olen yrittänyt pistää eniten huomiota, ja sen parantuminen on ehkä suurimmalta osin videoinnin ansiota. Kumpa sama pysyisi myös Deen selässä :) Kiitos!!

      Poista
  4. Taas mukavannäköistä menoa. Kuulostaa jotenkin tutulta tuo "suoraan suoraan SUORAAN":D

    Niin ja hyvää matkaa ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo esteen jälkeen suoraan ratsastaminen unohtuu helposti, kun on niin ollut keskittynyt siihen lähestymiseen ja esteeseen. Toki se noin nuoren kanssa vielä korostuu, kun kaatuvat helposti mutkissa sisään päin ja haluavat ennakoida. :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot