torstai 28. helmikuuta 2013

Positiivinen ihminen on vahva

Jotenkin päädyn aina pohtimaan ihmismieltä, ihmisten käytöstä ja reaktiota erilaisiin asioihin ja etenkin tapaa suhtautua kanssaihmisiinsä. Kuinka paljon esimerkiksi pahoinvointi ja tyytymättömyys kaikkeen lisääntyy vaikka periaatteessa jokaisella on kaikkea mistä voisi löytää syyn iloitsemiseen. Tuntuu, että myös nykyään oman tyytyväisyytensä ja onnellisuutensa omaan elämään esiin tuominen on sama, kuin kerjäisi muilta verta nenästä.

Joskus aina innostun mielipidekirjoituksia näpyttelemään, ja nyt tuntuu, että olen käynyt niin hyviä ja syventäviä keskusteluja muutamankin kaverin kanssa, että ajatuksia on pakko jakaa näin yleisesti.

Kuuntelen päivittäin aika paljon radiota, seuraan sivusilmällä eri uutismedioita ja iltapäivälehtiä. Luen myös paljon blogeja, olen päivittäin etenkin jo työn puolesta tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, jonka päälle vielä tämä hevosharrastus tuo oman ihmisryhmänsä, joiden kanssa jonkin tason kanssakäyminen on aika välttämätöntä. Kaikkialta huokuu se, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä.

Huomioni on se, että vaikka näin kevään kynnyksellä, kun auringon valo lisääntyy ja kaiken järjen mukaan ihmisten mielikin pitäisi kirkastua, niin sitä ilmiötä esiintyy vähemmän vuosi vuodelta.
  •  Liikenteessä saat varoa, ettei joku suutuspäissään ala ahdistelemaan tai muuten vain autoilijat käyttäytyvät muuta liikennettä kohtaan erittäin itsekkäästi ja törkeästi. Räkeitä vähälläpiti tilanteita tapahtuu lähes päivittäin... Enkä edes ole taidoiltani perinteinen nainen ratissa.
  •  Yleisillä paikoilla, kaupassa, julkisessa liikenteessä jne, ihmiset kävelevät tahalteen toisiaan päin, haluavat vaikeuttaa muiden oloa ties millä tavoilla, haukutaan kovaan ääneen sinua palvelevat henkilöt ja käydään jopa käsiksi.
  •  Talleilla hevosihmiset ovat kateellisia toistensa hevosista tai menestyksestä, ja mustamaalataan toisia sen minkä ehditään.
  •  Hiihtoladuilla tapellaan siitä kuka siellä saa hiihtää ja liikkua ja kuka ei, ja parhaimmassa tapauksessa joku osapuoli saa maistaa nyrkistä - sillähän nämäkin asiat selvitetään, eikös...
  •  Koiria vihaavat ihmiset jättävät lenkkipoluille ja pihapiireihin myrkytettyjä ansoja, ja yritetään tappaa toisten lemmikkieläimet. Ihan järkyttävää.
  •  Sotketaan ja töhritään toisten omaisuutta.
  •  Opetetaan samalla tämä kaikki käytös omille lapsille, ja haukutaan sen jälkeen opettajat, kun yrittävät pitää kuria.
 Internetistä ei varmaan tarvitse edes mainita...
 Täytyy sanoa, että SÄÄLITTÄVÄÄ ja toisaalta todella SURULLISTA!

Sen sijaan, että alkaisin päivittelemään enempää kaikkea tuota edellä mainittavaa, ajattelin kääntää tämän tekstin siihen suuntaan, että mahdollisimman moni oivaltaisi mitä positiivinen, reilu ja itseä sekä muita kunnioittava ja arvostava asenne saa aikaiseksi oman mielen kohotuksessakin, tai että mitä hienoja kokemuksia tuottaa positiivinen yhteishenki tai yhteistyö asian kuin asian kanssa.

Itsekään en ole ollut aina se positiivisuuden perikuva, mutta tällaisissa asioissa voi kehittyä ja omaa asennetta elämään voi muuttaa!
Yritän muistaa aina seuraavia asioita, kun lähdin omaa ajattelutapaani elämässä muuttamaan positiivisempaan suuntaan:
-Positiivisen palautteen tai kehun antaminen toiselle henkilölle, joka sen ansaitsee, ei ole minulta itseltäni pois millään tavalla.
-Muiden tsemppaamisesta saa myös itselleen hyvän mielen ja vielä tuhansin verroin paremman, kuin mitä vahingon ilosta tai toisen mollaamisesta koskaan voi saada!
-Nöyrä pitää olla elämässä, mutta usko omiin mahdollisuuksiin kantaa kuitenkin pitkälle, joten itsensä vähätteleminen on turhaa.
-Tästä päästään siihen, että pitää olla tyytyväinen siihen mitä on ja mitä omistaa sekä keskittyy negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin seikkoihin - niitä takuu varmasti on lopulta enemmän kuin niitä huonoja!
-Liika itsensä vertaileminen muihin on turhaa, kun muista taitavemmista henkilöistä voisi mielummin inspiroitua :)
-Epäonnistuminen on kuitenkin aina askel kohti onnistumista.
-Hakeutuminen sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa viihtyy ja joiden kanssa koet eniten positiivisia tunteita, on kannattavaa.
-Hymyillä enemmän ja muistaa kiittää muita, kun he huomioivat sinua tai ovat kohteliaita.
-Muistaa pitää hyvistä ja reiluista ystävistä sekä läheisistä kiinni, he ovat kullan arvoisia. Eikä pidä laittaa liikaa painoarvoa sellaisille henkilöille, joiden tarkoitus on lannistaa.

Positiivisen ilmapiirin syntyyn ja kehittämiseen pystyy itse vaikuttamaan. Tämä pätee mielestäni hevostalleilla, kisapaikoilla, työpaikoilla, liikenteessä, kotona ja nettimaailmassakin.
Voin henkilökohtaisesti sanoa, että tulen hirmuisen iloiseksi, kun joku vilpittömästi haluaa kertoa, että on onnellinen puolestani tai ylipäätään jos saan positiivista palautetta tekemisistäni. Sellaisesta onnen tunteesta tekee mieli jatkaa ja laittaa se hyvä kiertämään mitä itse on saanut, ja kiittää jotain seuraavaa henkilöä tai vastaavasti olla reilu reiluille takaisin.

Jokaisella ihmisellä on näissä asioissa parannettavaa, ja jokaisella asuu sisällä se piru, joka nostaa päätään aina silloin, kun harmittaa eniten. Mutta sen harmituksen tunteen pystyy aina purkamaan muillakin keinoilla, kuin toiseen henkilöön pahan olon purkamisena.
Jotenkin tuntuu, että jostain syystä epäreilun kritiikin antaminen on todella paljon helpompaa, kuin positiivisen palautteen tai kiitoksen antaminen. Terveellä tavalla kateus on ihan ok asia, mutta jos se menee siihen, että on pakkomielteinen tarve pahoittaa toisten mieltä tai muuten vain hankaloittaa toisten elämää, niin se alkaa olemaan jo oikeasti aika sairasta.

Itselläni on ollut pidemmän aikaa tavoitteena löytää sellainen "sisäinen rauha", joka siis sisältää sen, että keskityn vain hyviin asioihin ja muistelen mielummin hetkiä, jotka ovat tehneet minut onnelliseksi ja panostan elämässä asioihin, joita tykkään tehdä ja saa minut hyvälle mielelle. Tähän kuuluu myös se, että yritän antaa vähemmän huomiota kaikelle kurjalle ajatukselle, mielelle, kurjille ihmisille, kurjille sanoille. Yritän pitää terveydestäni huolta, lepään riittävästi, jotta jaksan ja syödä hyvin, sekä liikun raittiissa ulkoilmassa riittävästi. Suosittelen tällaisen asenteen muutosta muillekin, jotka ovat sen tarpeessa, se oikeasti kannattaa :)

Tähän loppuun haluan kiittää blogini muutamia lukijoita siitä, kun he kivoilla kommenteillaan ovat piristäneet päiviäni jo pidemmän aikaa! Teitä on muutamia, ja teitä ei voi olla koskaan liikaa ja olen hirmuisen kiitollinen kaikista tsempeistä kaikkeen heppatouhuilujani kohtaan. En tiedä millä konkreettisella teitä kiittäisin tai palkitsisin, mutta nyt ainakin tiedätte, että olen teidät pistänyt merkille :) Tuollaisten positiivisten tyyppien on pakko olla vahvoja persoonia, joten jatkakaa samalla asenteella. Ehkä tämä maailma ei ole aina niin paha paikka, miltä se välillä tuntuu näyttävän!


15 kommenttia:

  1. Huh kun iskit henkilökohtaisesti ajankohtaiseen asiaan. Jos saan pikkaisen avautua: Olen varsinkin työssäni sellaisessa tilanteessa että usein menen sinne postiivisella mielellä ja palaan sieltä lähes poru kurkussa. Esimies on narsisti jonka näin tänään ihan rehellisesti tönivän kollegaa. o_O Kesälomista tapellaan kun lapset leluista. Vaikka yritän itse juosta esimistä karkuun ja minulle ei kesäloman ajankohta ole hengen ja elämän kysymys niin ilmapiiri vaikuttaa minuun. Liikaakin. Kirjoituksesi oli siksi niin kovin voimaannuttava. Pitää muistaa kaivaa voimavarat elämään niistä positiivisista asioista. Kiitos kun muistutit siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi, tulipa kylmiä väreitä lukiessa tuota työpaikkasi tilannetta... ei pysty käsittämään, että AIKUISET ihmiset hoitavat asioita ja "keskustelevat" asioista noin ala-arvoisella tavalla, mutta sellaista on vaan yllättävän paljon.
      Olen itse vastaavissa ahdistavissa piireissä tehnyt niin, että vaihdan lopulta maisemaa jonnekin muualle, jos ei muu auta, koska en koe tätä elämää sen arvoiseksi, että tiettyä pistettä enempää täytyisi joutua kestämään pahaa mieltä. Oma hyvän olon tunne on yksi tärkeimmistä asioista mitä tiedän.
      Kiva, että teksti herätti positiivisia ajatuksia kuitenkin ja tsemppiä!!! :)

      Poista
  2. Tosi mahtava postaus! Täyttä asiaa ja niin kauniisti kirjoitettuna. <3 Ja tosi nätti kuva vielä lopussa. =)

    VastaaPoista
  3. Hieno postaus! Positiivisuus lisää positiivisuutta :) Lähipiirissäni on eräs henkilö, jolle talvi on ollut rankka. Yritän häntä parhaani mukaan aina piristää ja voin vain toivoa, että olen onnistunut saamaan hänet näkemään niitäkin asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Hyvä positiivisuusharjoitus pidemmällä tähtäimellä on se, että joka kerta kun jokin saa sinut onnelliseksi tai edes vähän piristää mieltä, se tulisi kirjoittaa paperilapulle ja laittaa purkkiin säilöön. Tällä tavalla esimerkiksi vuoden vaihtuessa voi purkin avata ja palauttaa mieleen niitä pieniä ja suuria asioita, joista voimme olla onnellisia ja kiitollisia. Mielestäni aivan ihana ajatus ja varmasti hyvä apu talven pimeyden voittamiseksi. Kunpa vain kaikki muistaisivat näin tehdä, olisi varmaan vähemmän ärripurreja liikenteessä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta ja hyvin sanottu, että positiivisuus lisää positiivisuutta.
      Tuo on hyvä ja varmasti kaikista tärkeintä tuolle sinun kaverillesi on se, että haluat huolehtia noin paljon piristääksesi häntä! :)
      Tuli mieleen, kun itse olen tätä talvea lukuunottamatta pyörinyt kaamosmasennuksissa ja todella pahassa väsymyksessä jo pidemmän aikaa, että oma mielenvirkeys koheni sen jälkeen, kun aloin vetämään kalanmaksaöljykapseleita ja kolminkertaisena annoksena saadakseni D -vitamiinia riittävästi - suosittelen jokaiselle! D -vitamiinilla on ihmeellinen vaikutus koko jaksamiseen, ja Suomalaisten pitäisi sitä vetää ympäri vuoden, koska meille nyt vaan ei siitä auringosta koskaan varastoidu kyseistä vitamiinia riittävästi... talvet on vaikeeta aikaa, etenkin jos on murheita ja huolia. Myös terveellisemmällä ruokavaliolla olen huomannut olevan ihan ihmeellinen vaikutus kaikkeen jaksamiseen ja oman mielen positiviisena pitämiseen :)
      Tsemppiä teillekin kaamoksen voittamiseen ja hienoa, että olet ollut toisen tukena!

      Poista
  4. Hieno postaus ja voi että miten paljon pohditkaan samoja asioita, kuin itse pohdin.
    Olen aina ollut perus positiivinen ihminen, nauran paljon ja tykkään saada muutkin ihmiset paremmalle tuulelle. Kiitän usein ja osaan pyytää anteeksi, jos joskun huonona päivänäni saatan töksäyttää jotain sopimatonta (yleensä uhriksi päätyy rakas poikaystäväni. Miten paljon voinkaan kiittää herraa pitkästä pinnastaan, kun mulla palaa kääpä).

    Minua on jopa kiusattu yläaste aikoina positiivisuudestani ja typerästä naurustani. Tuolloin käännyin kuoreeni ja ei paljo muutamaan vuoteen naurattanutkaan. Yläasteen jälkeen ammattikoulussa törmäsin muihin positiivareihin ja opin taas, että ei ole mitään väärää olla oma itsensä ja positiivisuus on pelkästään hyvä asia. Ehkä se yläaste aika sitten opetti kunnioittamaan positiivisuutta enemmän..

    Työelämässä pyrin olemaan edellisessä työpaikassa se joka ottaa muutkin huomioon. Edellisessä työpaikassani oli vuorossani monta perus suomalaista agstaajaa, jotka halusi levittää pahaa oloaan, itse pyrin olemaan ns. voina välissä noiden ihmisten ja niiden tyyppien jotka oli niin kovin arkoja.
    Edellisestä työpaikasta on hyvänä esimerkkinä tapaus, kun soitin talon sisäisen korjausmiehen paikalle, kun robotti hajosi. Soitin asiallisen puhelun ja pian korjaumies olikin paikalla. Vika saatiin korjattua ja loin korjausmiehelle hymyn ja sanoin kiitos. Tämä vanhempi herrasmies pysähtyi tuijjottamaan minua ja kysyi saako minua halata? Olin vähän hämilläni ja se vissiin näkyi, sillä herra jatkoi lausettaan: Tänään on ollut ihan hirveän kiireinen päivä, joka paikasta on soittanut kiukkuisia naisia, jotka valittanut milloin minkäkin koneen hajoamista, kun koneet oli saatu ehjäksi oli kiireiset naiset alkaneet kiukkuisesti valittamaan sitä, miten nyt oltiin aikataulusta myöhässä. Olin siis ensimmäinen ihminen sinä päivänä, joka oli kkyseistä korjaajaa kiittänyt hänen hyvin tekemästään työstä!
    Miten voi yksi sana olla niin vaikea ihmisille? En tajua! Se ei oloe koskaan ollut itseltä pois, kun sen on lausunut!

    Vannotankin usein itselleni, että minun pitää ajatella miltä itsestä tuntuisi saada kurjaa kohtelua osakseen. Pitää tehdä asiat aina niin, kuin itselle toivoisi jonkun tekevän! Mietin myös aina ennen kuin lähetän kommentin kenenkään blogiin. Raisumpaa huumoria käytän aina vaan tuttuihin ihmisiin, joiden tiedän sitä kestävän.

    Positiivisuudella on myös varjopuolensa. Olen itse törmännyt elämäni aikana liian moneen ystävällisen ihmisen hyväksikäyttäjään.. Semmoisiin, jotka soittaa vaan jos itse tarvitsee jotain, mutta ei itse koskaan ole valmis auttamaan jos minä tarvitsen apua.. En silti osaa heittää positiivisuuttani pois, en vaikka kaikki hokeekin, että pessimistit ei koskaan pety! Oma vastaukseni tuohon onkin: Voiko pessimisti koskaan olla onnellinen? Itse olen, vaikka toisinaan joudunkin pettymään. Pettymykset ja epäonnistuminen kasvattaa! Ja mielestäni kasvaminen on vaan hyvä asia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! Mahtavan pitkä kommentti! Kyllä se kiitos sana vie niin paljon vähemmän aikaakin, kun se, että valitettaisiin minuutteja putkeen aivan turhista asioista, etenkin jos niille ei nyt vain voi mitään.

      Sitä huomaa usein itsekin, että jos on huonompi päivä ja joku ihminen yllättäen tulee kiittämään jostain, niin pelkästään tuollainen kiitoksen kuuleminen omasta työstä piristää kummasti päivää ja ne huonot fiilikset katoavat samalla sekunnilla taka-alalle!

      Sanoisin tuohon varjopuoleen, että ollaksesi onnellinen, reilu ja positiivinen, se ei tarkoita sitä, että pitäisi "nuoleskella toisten persuuksia" ja olla hyväksi käytettävänä - se todistetusti lisää pahaa oloa ja saattaa nostattaa katkeruuttakin itsessään. Paras tapa on se, että sanoo suoraan asioista, keskustelee pelisäännöt selville heti alusta asti ja uskaltaa puhua vaikeimmistakin asioista avoimesti. Vain itseään arvostava ja kunnioittava ihminen voi saada kunnioitusta ja arvostusta muiltakin!

      Se on totta, että pettymykset ja epäonnistumiset kasvattavat, koska en varmaan ikinä ajattelisi asioita nyt tällä tavalla ilman kaikkia niitä vastoinkäymisiä!

      Kiitos megahyvästä kommentistasi! :)

      Poista
  5. totta koko kirjoitus kyllä! vaikka tämä kommenttini ei aivan ehkä liity tähän asiaan mutta haluan nyt sanoa tämän mitä olen monta kertaa ajatellut, että ihailen sinua suuresti:) voin kuvitella mitä puheita ja juttuja olet saanut kuulla kun päätit ostaa syntymättömän varsan ja voi vaan ihailla nyt kuinka upea,tyytyväisen ja tasapainoisen oloinen Dee on! ihailen ihmisiä jotka tekevät niin kuin tahtovat ja mikä itsestä tuntuu oikealta muiden mielipiteistä välittämättä, varsinkin hevospiireissä kun niitä mielipiteitä tulee vähän joka suunnalta... pidä tuo ihana positiivinen asenteesi ja vielä ihanampi asenteesi hevosiin:)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! :)
      Lainaan ystäväni sanoja, jotka hän sanoi pari päivää sitten, että mielummin tekee sen oman hevosen kanssa niinkuin itse parhaaksi näkee ja tekee ne päätökset kaikesta sen mukaan minkä kokee itse parhaimmaksi vaihtoehdoksi, sillä jos joku menee sen jälkeen pieleen, niin se opettaa tekemään jatkossa toisin ja kaikenlisäksi harmittaa paljon vähemmän kun on itse ollut päättämässä (oli asia sitten mikä tahansa), kuin se, että olisi kuunnellut vastoin tahtoaan muiden ihmisten puheita ja sitten myöhemmin epäonnistuessaan todennut, että olisi kannattanut tehdä niinkuin itse oli alunperin ajatellut :) En osannut tiivistää tuota asiaa lyhyemmäksi, joten tuli vähän hölmöllä ulosannilla, mutta mielestäni ihan mielettömän hyvin sanottu!

      Olen myös tyytyväinen, että kaikista neuvoista olen poiminut itselleni ne omasta mielestäni hyvät neuvot ja tehnyt sitten sen mukaan muiden mielipiteistä välittämättä. Jos olisin alun perin kuunnellut muita, niin minulla ei koskaan olisi edes ollut hevosta (eikä ainakaan varsaa), olisin lopettanut tämän "huonon" harrastuksen, koska olen kaikenlisäksi "huono" siinä muutenkin, enkä koskaan osaisi kouluttaa itse omaa varsaa ja saatika, että minulla olisi sisua tehdä niin paljon töitä, että saisin tienattua rahat sen elättämiseen ;)

      Kannustan kyllä muitakin tekemään asioita, joista haaveilee ja kulkemaan omia, hyväksi havaitsemiaan polkuja!
      Kiitos kauniista sanoista, tuli niitä lukiessa liikuttunut olo :D

      Poista
  6. Ihanan positiivista! :) Kummasti omaki mieli parani tätä lukiessa..

    VastaaPoista
  7. Nyt en kommentoi ollenkaan tähän aiheeseen, vaan yleisesti blogiisi.
    Vaikka en hevosista mitään ymmärräkkään, niin seuraan silti blogiasi, koska mielestäni sinun kirjoitustyylisi blogissasi on kaikista blogeista parhain! Tekstisi ovat hyvin kattavia ja huomaa, et panostat kirjoituksiisi todella paljon. Se on minusta todella mukavaa lukijoita kohtaan. Kerrot hyvin yksityiskohtaisestikin ratsastuksestasi, pojot siitä! Myös hienoista kuvista kiitosta, harva panostaa kuviin noin hyvin kuin sinä.
    Jos kirjoittaisit blogia tyylilläsi semmoisesta aiheesta, joka minua kiinnostaa ja josta ymmärtäisin jotain, niin se olisi ehdottomasti lempiblogini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heij, en ole tiennytkään, että bloggailet myös! :) Lisäsin lukulistalle!
      Ja kiitos palautteesta, ja ehkä säkin opit jotain hepoista tässä samalla näitä lukiessa, heh :D Ja voin kirjoitella välillä Veetistäki, oletan että siitä tykkäisit enemmän lukea, tosin Veetin elämään ei kuulu oikeastaan muuta kuin möllöttäminen, syöminen ja söpönä oleminen :)
      Ja kuvista kiitos pääosin Timolle ja pakko kiittää Sannaakin, koska on ottanut yhdet hienoimmat otokset Deestä ikinä! Itse kuvailen aina silloin, kun en ole hevosen selässä... :)

      Poista
    2. Wau, seitsemäs lukijani, kiitos siitä!:) Luku kertoo vähän blogistani, joten varotan.:) Juu, postaile ihmeessä Veetistäkin, olisi kiva!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot