lauantai 9. maaliskuuta 2013

Eholla - ponin elämän ensimmäiset kisat

Eilen illalla mietiskeltiin sitten hetki Kalliorinteen kisojen peruuntuessa, että minne suuntaamme hyppäämään. Tarjolla olisi ollut Antin valmennusta, Nevalan valmennusta ja sitten nämä toiset seurakisat Eholla.
Pohdintojen tulokseksi ajateltiin, että jonkinlainen kisatilanne olisi nyt hyvä kyllä ottaa harjoitukseksi alle ennen Ypäjälle lähtemistä, jotta oltaisiin mahdollisimman hyvin valmistauduttu kaikenlaiseen.

Kalliorinteelle olimme ilmooittautuneet 80cm luokkaan, mutta nyt aivan uudessa paikassa, jossa todennäköisesti tuttuun tapaan löytyy vähän erinäköisiä esteitäkin, olisi hyvä vaan ottaa varmuudella kaikista pienin luokka, joten lähdettiin sitten 70cm luokka kiikarissa matkaan.


Kisapaikalla poni oli vähän aluksi ihmeissään vieraista hevosista ja hälinästä ja verryttelyssä poni tuntui jännityksestä huolimatta ihan hyvältä ratsastaa, hyvin terävältä.
70cm luokassa lähdimme ensimmäisinä ja ponia rupesi jännittämään ja vähän rupesi huutelemaan kavereille, kun joutui erkaantumaan muista hevosista yksin maneesiin, jossa se ei ollut koskaan ollut ja missä sitä odotti rata täynnä erilaisia kummallisia esteitä, mm. kapeaa pystyä, laine jne. Tämä laine sitten oli liikaa ponin jännittäessä, ja koko rata lähti ylipäätään vähän alavireisesti. En saanut ponia pohkeen eteen, ja kaikki loikat poni vähän yliliioitteli ja se oli aika hauska, kun oli niin ihmeissään. :D Laine oli estenumero 5 ja siihen meille tuli yksi kielto, josta toisella yrittämällä kyllä mentiin jo reippaasti jättiloikalla ylitse, mutta laineen jälkeen oli aika tiukka ja lyhyt kaarevalinja salmiakki -kuvioiselle okserille ja siinä poni jälleen vähän yllättyi, kun ison laineloikan jälkeen olisi pitänyt kasata itsensä niin nopeasti, joten siihen toinen kielto. Höh, ponin itsevarmuutta koeteltiin. Enkä toisaalta ollut kyllä näin jälkikäteen ajateltuna riittävästi sitä tukemassa jännittävissä paikoissa. Tultiin vielä hylkäyksen jälkeen jo hypätty laine vielä yhteen otteeseen ja nyt lähestymisessä poni tuntui super rennolta ja hyppy oli hyvä.

Tästä sisuuntuneena päätin ottaa riskin ja kävin jälki-ilmoittautumassa vielä 80cm luokkaan. Vaarana tietenkin oli, että poni väsähtäisi tai, että se olisi yhtä jännittynyt kuin 70cm radallakin emmekä suoriutuisi sen pidemmälle, mutta ajattelin, että jäisi kyllä aika paljon hampaan koloon ennen Ypäjää, jos nyt tähän kisarataan "tutustumiseen" homman jättäisimme ja lähtisimme kotiin. Ja voinhan aina keskeyttää radan kesken, jos ponilta tuntuisi patterit loppuvan. Jokatapauksessa tehtiin se päätös 80cm radalle lähtiessä, että jos perusradalta tulee puhdas, niin lopetamme siihen emmekä jatka uusintaan.

80cm luokassa lainetta ei enää ollut, mutta salmiakkiokseri tultiin lähes samalla linjalla, kuin edeltävässä luokassa, mutta vain vähän pidemmällä ja näin ollen myös helpommalla tiellä, jossa olisi nyt vähän vielä lisämetrejä aikaa valmistaa ponia esteelle, jossa viime radalla tiemme loppui.
Nyt poni oli jo sisään radalle tullessa ihan erilaisesti virittynyt, ja se tuntui enemmänkin innostuneelta, kuin lamaantuneelta. Tiedän, että se on fiksu kaveri ja se tajuaa nopeasti tällaisten asioiden tarkoituksen ja nyt laukkakin lähti heti alusta asti pyörimään aivan eri powerilla, kuin aikaisemmin.

Ensimmäiselle okserille tultiin aavistuksen juureen, mutta ihan kelpo hyppy tuli kuitenkin ja matka jatkui aika sujuvalla 8 laukka-askeleella suoralla linjalla kohti pystyä. Pysty selvitettiin ongelmitta, jonka jälkeen oli verryttelypäädyn puoleisella lyhyellä sivulla kaarto oikealle, kohti kapeaa pystyä. Tässä meinasi meillä vähän keskittyminen herpaantua ja myöskin poni kaatua sinne oikealle. Poni päätti alkaa myös huhuilemaan verryttelyssä olevia kavereitaan, mutta jalalla muistuttaen sain taas sen ajatuksen kohti tulevaa estettä. Tälle kolmoselle tuli vähän epämääräinen hyppy juurikin tuossa kaarteessa tapahtuneen sählingin johdosta, mutta puhtaasti yli kuitenkin. Kapean pystyn jälkeen poni tuntui hetken sadasosan myös siltä, että se poistuisi uukkarilla oikealle, mutta sain sen aika hyvin jatkamaan onneksi haluttuun suuntaan kaartaen vasemmalle pystylle, joka ylittyi sekin hyvin.
Seuraavaksi olikin vuorossa tehtävä joka tuotti vähän vaikeuksia ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa laineen sijasta diagonaalilla oli aika muhkea okseri, johon sain aavistuksen äänelläkin tsempata varmistellen. Kuitenkin tämä este selvitettiin aika kivasti ja kivuttomasti.
Kun sain ponin suoristettua kohti salmiakkikuvioista okseria laitoin jalalla vähän enemmän painetta jo siinä vaiheessa, ja kun poni vastasi paineeseen oikein kohti tuntumaa saatoin antaa tilanteen olla. Vähän tultiin lähelle, mutta puhtaasti kuitenkin ylitse!
Siitä kaartaen vielä vasemmalle oranssille okserille diagonaalille, poni vastasi jalkaan hyvin ja lähti heti suoristamisen jälkeen oikein imemään esteellä. Tästä vielä kaareva linja oranssi-valkoiselle okserille, jossa kylläkin suoritettiin kaarre sujuvasti vastalaukassa, mutta poni oli jo ihan menossa tässä vaiheessa ettei se menoa haitannut ja vaikkei mikään paras hyppy tullutkaan tälle perusradan viimeiselle, olin kuitenkin super ylpeä ponista, kuinka hienosti se radan selvitti!!! Ja kuten suunnitelmissa olikin, emme jatkaneet enää uusintaan tämän jälkeen. Siinä ei olisi ollut järkeä ja se olisi ollut jollain tavalla "ahneutta" nuoren ponin kustannuksella. Tärkeintä on, että ponille jäi hyvä ja innokas mieli ensimmäsistä kisoistaan!  
Alla video tästä 80cm radasta.



Tällaiset uudet ympäristöt ja ensimmäiset kisatilanteet nuorille hevosille ei ole koskaan helppoja paikkoja ja siellä saa selässä kyllä yllättävän paljon tsempata. Suosin yleensä ensimmäisinä kisapaikkoina niitä järjestäjiä, jotka antavat vielä mahdollisen kahden kiellon jälkeen jatkaa radan loppuun. Näin se on nuorelle hevoselle koulutuksellisesti hyvä asia.
Eho ei myöskään ole mikään "helppo" paikka aloittaa nuoren kanssa juurikin erikoisten estekalustojen ja pienen verkka-alueen ansiosta, mutta kisat ovat muuten olleet aina todella toimivat ja radat olleet fiksuja ja asiallisia tehtäviä täynnä, ja niin myös tänäänkin, kiitos niistä järjestäjälle!

Olen niin tyytyväinen poniin ja tyytyväinen kaikkiin ratkaisuihin mitä parin päivän aikana on tullut tehtyä, eli juurikin lähteä näihin kisoihin ja ottaa vielä se 80cm perään epävarman pienemmän luokan keskeytymisen jälkeen. Nyt tuntuu siltä, että olemme niin valmiita tulevaan pääkoitokseen kuin valmiina vain voi olla, joten tämä tunne on mahtava! Vielä ensi viikolla otetaan kenraaliharjoitusta itse Ypäjällä suoritettavan radan tehtävistä ja sitten tämä homma alkaisi olla aika paketissa.

12 kommenttia:

  1. Wautsi! Te sovitte tosi hyvin yhteen Zorron kanssa, siistin näköistä menoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Poni kyllä alkaa tuntua todella hyvältä omaan käteen ja tietenkin kun sitä on oppinut tuntemaan, niin kaikki ratsastuksessakin on luontevampaa sen kanssa :)

      Poista
  2. Hihi, Pikkutiikeri! Hyvä te :)

    VastaaPoista
  3. Ihan tosi tosi kiva rata, sujuvaa ja rentoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se meni kyllä ihan mukavasti näin ponin ekoiksi kisoiksi :)

      Poista
  4. nuoren kanssa kisaamisessa on kyllä ne omat juttunsa:) Itse menin pari vuotta takaperin eräällä nuorella maneesikisoihin ja hylythän sieltä tuli. Esteissä ei ollut mitään ongelmaa, mutta jännitti niin paljon katsomoa ja siellä olevia ihmisiä, ettei mennyt lähellekään sitä päätyä. Oli siis toista kertaa elämässään maneesissa ja edellisellä kerralla oli valmennus, joten ei ollut ihmisiä katsomossa. Kuitenkin verkkamaneesissa kaikki meni hyvin, saatiin ottaa yksi hyppy hylkyjen jälkeen verkkamaneesissa ja sekin meni hyvin, joten hyvä fiilis jäi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylky on yleensä enemmän kuin todennäköistä nuorien kanssa ekoissa kisoissa, kun kaikki on uutta ja ihmeellistä :) Mutta yleensä se siitä sitten tasoittuu, kun ne älyää mikä on homman nimi!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot