perjantai 8. maaliskuuta 2013

Vaikea hevonen?

Heti aluksi haluan toivottaa hyvää naisten päivää! :) Tällaisena päivänä toitotetaan paljon, että miehen pitäisi ottaa naisensa enemmän huomioon ja arvostaa tätä, mutta itselläni on jo jonkin aikaa kylvänyt ajatus siitä, että naisten arvostus lähtisi vielä paremmalle tasolle pelkästään sillä, että me naiset arvostaisimme ja kunnioittaisimme enemmän toinen toisiamme, sen selkään puukotuksen ja toisiamme halveksunnan sijasta... Usein kuitenkin sitä saa kunnioittavaa käytöstä enemmän niiltä miespuolisilta henkilöiltä, kuin naispuolisilta.

Koska tämä viikko on ollut aikamoista hiljaiseloa oman heppailujeni kohdalla, odottelin lähinnä huomisia seurakisoja, jotka olivatkin nyt sitten peruutettu, eli voihan räkä...! Mutta muuten olen lähinnä levännyt, mikä on ollut hirmuisen hyvä juttu. Tuntuu, että viime viikkoina on taas käynyt jostain syystä todella ylikierroksilla, mitä olen yrittänyt varoa. Ponin kanssa on vielä vähän auki, mitä huomiselle keksitään, jokatapauksessa hyppykerta täytyisi ottaa, kun viime viikolta se jäi pois - vaihtohetoja onneksi näyttäisi olevan ja päätökset siitä mitä tehdään varmaan kypsyy viimeistään illan mittaa...

Sitten aiheeseen, joka on herättänyt itsessäni jo aika paljon aikaisemminkin ajatuksia, mutta mikä nousee yhä uudelleen ja uudelleen ajatuksiin, kun lukee netistä kaikenlaista ja näkee paljon hevosia, joilla on ongelmia ja ratsukoita, joilla on ongelmia, mutta ratsastaja ei sitä välttämättä näekään. Ja tietenkin päällimäisenä sitä kelailee omia kokemuksia omien ratsujen kanssa ja viimeisimpänä varmasti oman hevosensa kanssa koettuja ongelmia, joita niitäkin olisin voinut vielä paremmin hoitaa, mitä ymmärsin tehdäkään.

 

Kia Herold kirjoitti hyvin blogissaan asiasta, joka nyt vaan on ajankohtainen kaikenaikaa. Kannattaa lukea!
Pääpiirteittäin asia ydin on siinä, kun mietitään hevosen ei toivottua käytöstä, oli se sitten pukittamista, pysähtelyä tai muita vaikeuksia ratsastaessa tai ongelmallista käyttäytymistä maastakäsin erilaisissa tilanteissa jne, on useimmiten vieläkin monen ihmisen ajatus se, että hevonen "temppuilee" tai "pääsee niskan päälle", jos sitä ei patista määrätietoisesti tekemään jotain asiaa, mitä se ei mielellään haluaisi tehdä ja jossa hevonen pistää hanttiin. Orien kohdalla asiaa perustellaan hevosen sukupuolella, ja myös tammoja luonnehditaan vaikeissa tilanteissa lyhyesti "se on vain niin tammamainen". Ruunalla on siinä mielessä paremmat lähtökohdat, kun sen hormonituotantoon ja siihen liittyvään käytökseen ei voidakaan enää tukeutua vaan helpommin herätään ajatukseen, että hevosella on jokin vialla, sitä saattaa sattua johonkin, se stressaa tai sillä on aikaisemmin ollut huonoja kokemuksia vaikeuksia tuottavasta tilanteesta?
Mitä enemmän on ottanut asioista selvää, lukenut tietoa ja yhdistänyt asioita omiin hevosenkäsittelykokemuksiin, sitä ymmärtää ja tajuaa, että hevonen kyllä mielellään tekee töitä, jos se pystyy sitä työtä tekemään ilman kipua, stressiä ja rajoitteita.

Otan esimerkkinä oman hevoseni, jotta kenenkään muun ei tarvitse pahoittaa mieltä esimerkistä, mutta joka on oiva esimerkki siitä, että jos olisin tiennyt enemmän, jos minulla olisi ollut osaavia ihmisiä auttamassa tai ylipäätään hevosten pidossa ilmapiiri olisi enemmän sellainen, että ongelmien eteen tullessa lähdettäisiin selvittämään juurta jaksaen ongelman aiheuttajaa, kuin että väkisin laitetaan se hevonen nyt vaan kulkemaan, niin olisi edetty monella asteella varmasti paljon helpommin ja vaivattomammin. Ennen kaikkea, en voi syyttää asioista lopulta muita kuin itseäni, mutta myös kiittää jossain tapauksissa itseäni siitä, että en monista kehotuksista huolimatta rankaissut raipalla tai "laittanut sitä ruotuun" silloin, kun se oli 3 -vuotias ja sen pukittamisesta alkoi tulla kommenttia muiltakin. Minun olisi kuitenkin pitänyt herätä esimerkiksi pukittamiseen laukannostoissa jo ihan alkujaan sisäänratsastusvaiheessa, jolloin se laitettiin sen piikkiin, että hevonen on muutenkin energinen ja villi tapaus tai, että oma istuntani saisi tuollaisen suunnattoman räjähtävän pukituksen aikaiseksi aina laukkaa pyydettäessä.
Asiaa saatiin lievenemään vaihtamalla satulaa sopivampaan ja antamalla hevoselle vapaata työskentelystä. Mutta ongelma ei kadonnut sillä ja myöhemminhän voin nyt todeta, että kaikki nuo ongelmat ovat johtuneet ruuansulatus ja ohutsuolessa olevasta imeytymisongelmista, jotka löysivät lopulta Hollannissa eräs paljon kansainvälisiä kisahevosia hoitanut ja asiaan perehtynyt guru heti ensi kerralla hevosen nähtyään ja tutkittuaan. Nämä ongelmat olivat vaikuttaneet pidemmän aikaa siihen, että vatsa on ollut kipeä ja se on saanut selän lihaksiston reagoimaan luonnollisella suojausreaktiolla, eli selän lihakset jäykistymään. Vatsakivuista johtuen laukannostot ovat olleet hevoselle vaikempia, sillä nostot vaativat hevosen vatsalihaksilta normaalia enemmän töitä. Kun vielä tuolloin syksyllä hevonen alkoi muuttua stressaavan loppukesän myötä tahmeaksi liikkumaan ja reagoimaan hitaasti ratsastajan apuihin, on hevonen nyt intoa puhkuva ratsu, joka mielellään yrittää tehdä vaikeampiakin asioita ja positiivisella tavalla herkkä pohkeelle, kun asiaa on lähdetty hoitamaan oikeanlaisella ruokinnalla ja hevosystävällisellä lääkinnällä. Tämän lääkkeen nimeä en nyt muista, mutta se oli yrttipohjainen lääke, tuoksui hirmuisen hyvälle omaan nenään, ja minkä hinta oli 200g purkista reilu 100€... Nyt vielä seurataan, miten vatsa toimii tuon muutaman kuukauden kuurin jälkeen. Syyksi tuollaisien oireiden syntyyn on stressi ja huonolaatuinen ruoka (väkirehut tai heinä) sekä vääränlaiset ravintosuhteet ruokinnassa... Varmasti oli myös vatsahaavan poikasta, joka saatiin hiukan lievittymään sillä, että hevosella oli slow feeding -heinäverkko, jotta ruokintavälit eivät venyisi liian pitkiksi ja muutenkin muuttamalla ruokintaa paljon vatsaystävällisempään suuntaan. Vatsahaavaa hevosella ei kuitenkaan enää todettu Hollannissa, mikä on vain hyvä asia.


 Jos tuolloin olisin hevosta rankaissut ja alkanut väkisin vaatimaan, olisi tilanne ollut paljon huonompi. Onni onnettomuudessa, ettei meille viime vuonna syntynyt sitä suunniteltua noviisikautta, vaan maltoin kaikkien ongelmien ilmetessä jättää kisaamisen taka-alalle ja miettimään, miten saisin hevosen hoidettua kuntoon.
Ja kyllähän hevosen saa vaatimalla tekemään uskomattomia suorituksia kivuista huolimatta tietyn hetken, ja näissä tapauksissa siis yleensä selitetään hevosen hankalaa käyttäytymistä "temppuiluna", mutta hevosen yleisilme kyllä muuttuu siinä hyvin pian happamaksi ja joissain tapauksissa lopulta todella sulkeutuneeksi ja tällaiset asiat heijastuvat läpi hevosen elämän myöhemmässäkin vaiheessa.

Opin itse tästä asiasta ihan hirveästi jatkoa ajatellen ja se on entisestään saanut minut uskomaan siihen, että mikään hevonen ei taatusti päivästä toiseen tietyissä asoissa halua olla hankala ja pistää ihmistä vastaan, jos se olisi täysin kunnossa. Harmittaa todella paljon kuitenkin, että olisin voinut tehdä toisenlaisia ratkaisuja monessakin asiassa jo ennen minkään ongelmien syntyä. Jatkossa olen asian kanssa taas viisaampi.
Se mittaa mielestäni todellista hevosmiestaitoa, jos pystyy jättämään oman intressit tässä lajissa taka-alalle ja jaksaa hoitaa kisakumppaninsa kuntoon. Tai, että pystyy olemaan niin avoin kaikelle tiedolle, jota on nykypäivänä helposti kaikkien saatavilla. Esimerkiksi kilpaurheilussa, oli se sitten harrastelijamaista tai ammattimaista, ei pystytä saamaan huippusuorituksia aikaan, jos ei kaikki palaset ole kohdallaan ja kunnossa.

Ja kun luetellaan noita vaikeita, "hulluja" ja agressiivisia hevosia, voi vaan todeta, että täydellä varmuudella niistä kaikista löytyy jokin syy käyttäytymiseensä. Hevonen kun ei voi ilmoittaa pahaa oloaan millään muulla keinoin.

18 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja. Olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä, mutta mielestäni hyvään hevosmiestaitoon kuuluu myös hyvä johtajuus. Monet ongelmat kuitenkin juontavat juurensa sieltä, eikä jokainen hankala hevonen ole välttämättä fyysisesti epäkuntoinen. Vaikeushan tulee siinä, miten ja missä järjestyksessä ongelman aiheuttajaa lähdetään paikantamaan =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen tuon asian kanssa ihan samaa mieltä, ja mietinkin, että sekoitanko pakkaa vielä kirjoittamalla tuosta johtajuusasiastakin, mutta ajattelin kuitenkin pidättäytyä enemmän linjalla, että jos hevosen kanssa ilmenee nimenomaan vain tietyn asian kohdalla ongelmia (kuten laukannosto), mutta muuten ei ongelmia sinällään ole ratsastuksellisesi, niin silloin ei voi olla vaihtoehto se, että "laitetaan hevonen ruotuun", koska johtajuusongelmat sitten kyllä heijastuvat ihan kaikessa tekemisessä hevosen kanssa. :) Mutta tosiaan, ihan oikeassa olet, että kun on kysessä laumaeläin, on tietty hierarkia silloin myös hevosen ja ihmisen välillä ja ongelmia lähtee syntymään, jos se johtajuus löytyy väärältä puolelta hevosen ja ihmisen suhteessa.

      Poista
  2. Olen kyllä täydellisen samaa mieltä tässä asiassa :) Onneksi olen päässyt näkemään ja oppimaan viime aikoina niin valtavasti hevosten terveydenhuollosta, että maailmani on ihan mullistunut ja silmäni auenneet... Loppujenlopuksi varsinaisia "käytösongelmia" tuntuu olevan todella vähän ja niidenkin takana on usein kipu. Ja kun ongelman aiheuttaja ratkaistaan niin puf, sinne häviää se "ongelmakin" ilman mitään "johtajuustaistelua". On ihminen nyt niin paljon hevosta ovelampi eläin, että saa ne ilman väkivaltaakin tottelemaan ;) huono puoli tässä on se, että silmäni ovat auenneet vähän liikaakin ja esimerkiksi täällä Saksassa on vähän pääkoppa koetuksella, kun hevoset riehuu ja protestoi ja yrittää kertoa kaikkensa, että nyt sattuu, niin täällä vaan naureskellaan "haha he hates everything!" ::(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja toisaalta hyvä johtaja on johdonmukainen. Kaikista pahinta johtajuusongelmaa syntyy juuri silloin, kun hevosta pakotetaan tekemään jotain tiettyä sille vaikeaa asiaa vaikka se kuinka yrittää kertoa, että sattuu... ei sellainen "johtaja" saisi minultakaan paljoa kunnioitusta, vaikka kyllähän minä juoksisi maratonin vaikka yhdellä jalalla, jos joku olisi aseella tähtäämässä ja vahtimassa, että varmasti sen juoksen loppuun asti vaikka sitten itkien ja juosten.
      Niin no kaikkiin asioihin ei pysty vaikuttamaan, mutta oman hevosen kohteluun onneksi voi. Kurjaa tuollaista silti on vierestä katsoa :/

      Poista
  3. Miten hevonen käyttäytyy kun sillä on ruuansulatus ja ohutsuolessa olevasta imeytymisongelma? Sanoiko se hollantilainen guru siitä =) Mielenkiintoista vaan kun "oireet" kuulostaa lähes samoilta kun vatsahaavassa toisinaan esiintyy!

    Hyvä teksti kyllä taas kerran, toisaalta mä oon sen verran skeptinen, että uskon jos varsa syntyessään on "hullu" niin se ei ole ihmisen aiheuttamaa, toisin kuin jos siitä pikkuhiljaa tulee hullu, ELLEI kyseessä ole aivokasvain mille taas ei mahda mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosen vatsa tähystettiin. Hyvin paljon samoilla oreilla siis mennään ja esimerkkinä samalla tavalla ähky oreina on aina samanalainen, mutta syyt siihen voivat olla useat. En nyt muista tarkalleen mitä kaikkea hän oli sanonut, mutta ilmeisesti muutaman vuoden kokemuksella törmännyt kaikenlaisiin ongelmatapauksiin ja meidän kohdalla asiat lähtivät parantumaan. Mm. pukittamista ei esiinny enää ollenkaan! :)

      Kyllähän niitä jo syntyessään hulluja varsoja on niin vähän tiedossa, mutta samalla tavalla niissäkin on kyllä jotain "vikaa" joka aiheuttaa esimerkiksi aggressiivisen käyttäytymisen, se vika on sitten kasvain aivoissa tai jossain muualla.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  4. Oi kun taas oli hyvä aihe. Sydäntä kuitenkin riipii lukea tätä tekstiä, sillä itse olen syyllistynyt juuri siihen sokeuteen, kun ei tajuta että hevosta ihan oikeasti sattuu. Oireet olivat niin vaihtelevat ja kausittaiset, että ihan oikeasti uskoin vian olevan enemmän hevosen korvien välissä kuin fyysisessä olemuksessa. Toisaalta loppu hyvin, kaikki hyvin sillä ongelma paikannettiin ja hevosen olo parani. En tosin usko, että voin ikinä ajatella asiaa ilman niitä järkyttäviä omatunnontuskia :( Olen kuitenkin ottanut tapauksesta opikseni enkä enää ikinä aio sivuuttaa ongelmatilanteita ilman perinpohjaisia selvittelyjä.

    Asiaan myös liittyen, satuin juuri hetki sitten lukea hyvän artikkelin laiskasta hevosesta. En nyt muista kuka tekstin oli kirjoittanut, mutta siinä oli oikeasti todella hyvää pohdintaa siitä, että onko laiskaa hevosta ihan oikeasti edes olemassa. Toki toiset ovat aktiivisempia kuin toiset - ovathan hevoset yksilöitä - mutta tahmea, hidas tai reagoimaton ratsu on todella usein ratsastajan vika. Ei tietenkään välttämättä juuri sen hetkisen ratsastajan, mutta siis yleisesti ottaen hevonen on ratsastettu tahmeaksi ja passiiviseksi. Tähän ei tarvita kuin hieman epätasapainoinen ratsastaja, joka ehkä tietämättään jarruttaa hevosta jatkuvasti, mikä taas helposti johtaa "pumppaamiseen" kun ratsastaja puskee hevosta joka askeleella eteenpäin. Turta hevonen, joka näpäytyksestä saattaa vielä reagoida eteenpäin, mutta mahdollisesti taitamaton ratsastaja vahingossa tai tahallisesti jarruttaa hevosta taas, jos hevonen on vaikka syöksähtänyt vähän reippaammin eteenpäin. Tadaa, oravanpyörä on valmis.

    Hevostelu ei tosiaan ole mikään itsetuntoa hivelevä harrastus, melkein joka asiasta saa syyttää vain itseään. :D Toisaalta, siinäpä piilee myös osa sen kiehtovuudesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä itsekin tekee varmasti jatkossakin kaikkea virhearviointia näiden kanssa, mutta milläs muulla sitä oppii lukemaan sitä hevosta, kuin virheiden kautta. Hevoset opettavat ihan hirveästi, kun jaksaa vaan kuunnella ja ottaa opikseen.

      Totta, kyllä ratsastaessa täytyy muistaa olla yhtä johdonmukainen, kuin muussakin käsittelyssä. Ja loppupeleissä se on todella mustavalkoista ja yksinkertaista. Vanhempi kokenut hevonen sattaa antaa paljonkin virheitä ratsastajalleen anteeksi, mutta senkin hevosen täytyy olla alunperin hyvin koulutettu, jotta hevosen itseluottamus kestää sitä.
      Nuorten kanssa ristiriitaiset avut tuottavat lähinnä epävarmuutta hevoselle ja epämukavaa oloa koko ratsastustouhusta.

      Tykkään juurikin tästä hommasta sen vuoksi, että tässä on niin paljon opittavaa ja ikinä ei ole riittävän oppinut oppiakseen vielä lisää! :)

      Poista
  5. Oikein hyvää teksiä ja olen samaa mieltä, että hevospiireissä lähdetään liian nopeasti rankaisemaan ja jopa pieksemään "niskuroivaa" hevosta. Harvoin hevonen kuitenkaan kiusatakseen heittäytyy hankalaksi, vaan hyvin usein kyse on kivusta.

    Ennen kuin ongelmaa lähdetään lähestymään "niskurointina" ja kouluttamaan pois, tulisi varmistua, että hevonen ei oikeasti ole kipeä. Onneksi olit itse tässä asiassa fiksumpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja myöskin varmistua siitä, että hevonen ymmärtää mitä sen halutaan tekevän. Pelottavissa tilanteissa ei ole kauheasti hyötyä siitä, jos hevosen ja ihmisen välinen suhde on jo epäreilusta kohtelusta ja ristiriitaisista viesteistä romuuntunut jo aikapäiviä sitten. Ihmiseen ja itseensä luottava, terve, reilusti käsitelty ja johdonmukaisesti opetettu hevonen pystyy keräämään itsensä vaikeissakin tilanteissa ja tekemään pyydettäessä asioita, jotka saattavat olla tilanteeltaan epämiellyttäviä tai pelottavia sille.

      No en tiedä, fiksumpikin olisin voinut olla, mutta viisaampana sitten taas jatkossa :)

      Poista
  6. Ihana teksti taas Heidi. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, innoitit tästä asiasta kirjoittamaan :)

      Poista
  7. Hei, voisitkoko kertoa tarkemin hevosesi ruokinnasta, ja mitä rehuja olet huomannut sopimattomaksi? Onko ollut puuostiloja/liikasyöttö/ ongemia tms. Itse olen pohdiskellut ja toteuttanut hieman kovemmassa treeneissä olevien hevosten "luonnollisempaa" ruokavaliota (eli ei viljoja tms) Onko teillä muuten ikinä esiintynyt riviä tms. Luulen että kyseiset ongelmatkin yhdistyvä lähes aina suolisto ongelmiin..
    -Hanna

    VastaaPoista
  8. Mielettömän hyvä teksti heidi!! :-) osuit naulan kantaan (tamma, ruuna, ori).. harmihan se on, että yleensä kantapään kautta opitaan ja kukaan ei ole seppä syntyessään..

    VastaaPoista
  9. Todella hyvä kirjoitus tällä hetkellä omalla tammalla on jo tutkittu maha ei mitään pieniä haavaumia eikä hiekkaa mutta voi olla kasvain munasarjassa.. Ja ennen tätä ollaan vaan sanottu että vittumainen tamma..
    Toivottavasti löydetään parannuskeino pikaisesti .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Vitsit tää onkin vanha teksti ja surkuhupaisaa huomata tämän näin kolmen vuoden jälkeen lukiessa, että vielä vuosienkin jälkeen sorrun samoihin virheisiin eli en kuuntele riittävästi hevosta...

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot