sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Keväinen Savijärvi


 Olimme Savijärvellä järjestetyissä RJL päivillä, ja mukana oli koko ponin omistajan kolmen hevosen talli omistajineen, ratsastajineen ja huoltajineen. Olikin kiva valmistella aamulla hepat ja tavarat autoihin yhdessä ja lähteä letkana matkaan.

Zorro osallistui päivän aikana elämänsä ensimmäisiin koulukisoihin, sekä match showhun että minun kanssani 70-80cm esteluokkaan. Päivä osoittautui todella kovaksi nuorelle ponille, mutta se tsemppasi siitä huolimatta, vaikka koko päivä oli mennyt sillä huuteluun ja pullisteluun.

Ensimmäisenä oli vuorossa Zorron kouluosuus (joku Helppo C tason ohjelma) omistajansa Miljan kanssa. Milja varmaan kertoilee radasta vähän tarkemmin omassa blogissaan, joten minä tyydyn vain toteamaan, että poni liikkui ihan kivasti, se ei alkujännityksen jälkeen pelännyt tuomaripäätyä ja vaikka se meinasi kerran poistua radalta ja vasemman laukan nosto vähän venyi pitkäksi, oli suoritus tältä kouluratojen ensikertalaiselta ja ennen kaikkea esteponilta kyllä todella tyylikäs. Jos näitä virheitä ei olisi tullut, olisi poni voittanut koko luokan. Tälläkin suorituksella poni nappasi reilut 61% ja sijoittui lopulta luokassa neljänneksi, ja pääsi palkintojen jakoon :)




Kouluradan jälkeen oli vuorossa odottelu mätsärikehään, jossa minun oli määrä poni näyttää. Pitkä odottelu meinasi olla ponille vähän liikaa ja ihan tuhottoman tylsää. Ja ehkä aavisuksen tylsää se olikin, sillä saimme odottaa omaa vuoroamme kehään yli 2 tuntia. Hevosia ja poneja oli todella paljon ja välillä tilat kävi vähän ahtaiksi, ja oikeasti sai välillä vähän jännittää, kun ihmiset taluttelevat hevosia niin läheltä toisten hevosia. Tai etenkin meidän tapauksessa, kun poni päätti, ettei se siedä kovin lähelle ketään muita ponjea tai hevosia. Orien kanssa kisapaikoilla ollessa täytyy sanoa, että itsellä pitää olla silmät selässäkin, jos haluaa varmistaa ettei mitään tilannetta kehkeydy. Etenkin vielä tällaisen nuoren oriin, joka vielä opettelee kisapaikoilla käyttäytymiseen ja olemiseen.

Seisontaharjoitteluja odotellessa





Lopulta tuli meidän vuoro astua tuomarin eteen. Tuomarina toimi näissä karkeloissa eläinlääkäri Liisa Harmo. Meidän "kehäparina" oli söpö musta shetlanninponi, ja eli siis aina parin kesken tuomari päättää niiden kahden paremmuudesta ja jakaa ruusukkeen sen mukaan (punainen parempi, sininen kakkoseksi jäänyt).





Zorro sai tuomarilta paljon kehuja, josta tuloksena ponille punainen ruusuke ja jatko muiden punaisten ruusukkeen ansanneiden kanssa samaan kehään myöhemmin.




Ennen punaisten kehää oli kuitenkin vielä rutkasti aikaa, joten laitettiin poni traileriin ajatuksena, että se voisi hetken siellä rauhoittua, syödä heinää ja hörppiä vettä, mutta se ei ollut ponin mielestä lainkaan hyvä idea ja suunnitelmani mennä katselemaan muiden hevosten suorituksia sain haudata aika pian, kun koko meidän traikku-auto -yhdistelmä heilui puolelta toiselle ponin siellä mekastaessa. Jäätiin sitten poikaystäväni kanssa pitämään kuria pienelle riiviölle traikun luokse.

Punaisten kehässä kävimme sitten iltapäivällä suoraan sanottuna vain kääntymässä, sillä ponille sanottiin "kiitos, mutta ei kiitos" ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Sitten saimmekin pikkuhiljaa alkaa miettimään omaa esteosuutta. Rata oli aika helppo, mutta ei kovin looginen 7 esteen pikkurata. Se alkoi suoralla linjalla, jossa ykkösenä pysty, suora linja okserille, tämän jälkeen pitkä tie kaartaen kolmoselle, joka myös okseri. Tämän jälkeen oikealla, ja taas aika pitkällä lähestymisellä pystylle. Pystyn jälkeen tuli tiukempi kääntäminen oikealle, jossa diagonaalille oli asetettu sarja (pysty - okseri). Sarjan jälkeen taas hyvin pitkä lähestyminen vasemmasta kierroksesta yksittäiselle okserille, jonka jälkeen oikealle taas pidemmästi laukkaamista ja perusradan viimeinen pysty.
En oikein osannut miettiä ja suunnitella mitään. Olin kuitenkin ajatellut, että jos ja kun poni tämän päivän jälkeen saattaa tuntua hiukan väsyneeltä, niin en puhtaan perusradan saatua välttämättä lähde enää uusintaan. Meillä ei ole sitä yhtä kotipihahyppelyä lukuunottamatta ainuttakaan hyppykertaa kohta kahteen kuukauteen, joten myös sen takia kaikki oli vähän kysymysmerkkiä. Onneksi radalla ei ollut yhtäkään erikoisestettä, ei johteita ei mitää, joten sinällään tuo rata oli oikein sopiva näin tauon jälkeen.

Kun viimein pääsin ponin selkään, tuntui se vielä pirteältä ja se jaksoi huudella kavereille. Jouiduimme odottelemaan hiukan verkkaan pääsyä yhdellä aukiolla ja siinä mietin, kumpi on parempi, se että annan ponin kävellä mahdollisimman paljon ettei se kuluta energiaansa aivan loppuun, mutta silloin se käyttää energiansa huuteluun ja muuhun ylimääräiseen, vai ravailenko sillä vähän ja pidän sen pienessä liikkeessä ja duunissa, jolloin se keskittyy enemmän ja pysyy muuten rauhallisena... Yritin löytää kultaisen keskitien ja poni muuten tuntui todella kivalta ja kevyeltä kaikesta huolimatta ratsastaa!










Verkassa poni tuntui ihan kivalta, mutta aavistuksen löysältä. Se painui mielellään vähän kuolaimen taakse ja todella alas, joka viittasi siihen, että se alkoi olla väsähtänyt pitkästä päivästä. Verryttelyssä oli vähän hankalaa, kun verkkaa hoitava henkilö ei ollut juurikaan paikalla meidän verkatessa, joten en pystynyt tekemään napakkaa lyhyttä verkkaa, vaan hyppäsin pari hyppyä, jolloin odotin, että joku tulee nostamaan esteitä, kunnes hyppäsin taas yhden tai kaksi hyppyä, jonka jälkeen odoteltiin, että vaihdetaan suuntaa ja nostetaan esteitä luokan korkeuteen. Yritin säästellä ponia, mutta samalla pitää sitä hereillä, ettei se aivan lösähdä. Ennen meidän vuoroa, otin vielä yhden hypyn ja sitten radalle.

Zorro tuntui radalla heti alusta asti löysältä, vaikka sinällään laukan tempo muuten oli juuri sopiva. Se kuitenkin jaksaa innostua esteistä sen verran, että tsemppasi koko radan läpi. Lähestymiset ei oikein onnistuneet kertaakaan, koska en saanut ponia riittävästi pohkeesta eteenpäin reagoimaan, jolloin ei tietenkään oikein pysty niihin hyviin paikkoihinkaan osumaan. Onneksi nämä on niin pieniä ja helppoja esteitä ponille sen iästä huolimatta, että se pystyy suorittamaan ja se nimenomaan haluaa suorittaa vaikka takaperin tällaiset tehtävät.
Ennen kolmosta yritin vaihtaa kaarteessa laukan vasempaan laukkaan , mutta poni ei enää oikein jaksanut reagoida asiaan vaan nosti takaisin saman oikean laukan uudestaan, enkä halunut alkaaenää sen jälkeen rikkomaan meidän menoa hidastamalla, vaan jatkettiin sitten niin, jotta saadaan pidettyä tempo yllä ennen okseria.
Ensimmäinen ja ainoa todellinen ongelma tuli nelosena toimivan pystyn jälkeen, kun piti tiukasti kaartaa oikealle ja suoristaa ennen sarjaa. Tässä kaarteessa meidän ratatempo rikkoontui ja poni hyytyi totaalisesti, enkä saanut sitä enää senkään vertaa pohkeen eteen. Tästä huono hyppy sarjan A -osalle ja odotettavasti kielto B -osalle. Ei muutakuin uusi parempi lähestyminen ja hiukan räpeltäen yli. Enää kaksi estettä jäljellä, joista toinen, okseri, hypättiin todella kaukaa ja viimeinen pysty tultiin aivan juureen. Olin alkuun vähän pettynyt, mutta toisaalta tyytyväinen ottaen rankan päivän huomioon. Poni kuitenkin yritti loppuun asti parhaansa ja tällaisella olemattomalla parin viime kuukauden harjoittelulla tämä oli todella kelpo suoritus ja hyvää harjoitusta ja ratakokemusta meille! Nyt vaan polkaistaan käyntiin valmentautuminen, niin saadaan alkaa hiomaan asioita ja virittää ponia oikeaan vireeseen kesän kisoja ajatellen :)

Hollannin reissusta olen kirjoittelemassa parhaillaan juttua, mutta odottelen vielä videoiden saamista, jota saan aina odotella enemmän tai vähemmän, enkä halua julkaista juttua ilman niitä, joten sitä sitten odotellaan. Näyttäisi myös pahasti siltä, että Deen kuljetuksen viivästymisen myötä, meidän eka raicing startti jää starttaamatta. Ei voi mitään, ja kyllähän se harmittaa, mutta ei nyt ollut mitenkään yllättävää. Katsotaan nyt miten kaikki asiat suttaantuu paikoilleen ja mihin päästään osallistumaan ja mihin ei.

Alla vielä videota Zorron radasta!


2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! Voi että ihailen tota ponia, se on vaan niin hieno :) Tosi kivoja kuvia. Olitte tosi tyylikkäitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pidit, vaikka runosuoni ei olekaan tässä viimeaikoina niin kauheasti kukkinut, niin tekstikin on vähän laimeata ja ilotonta... Poni on kyllä hieno! Kiitos paljon :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot