perjantai 17. toukokuuta 2013

Silmän parantumista

Otin huvikseni vertauskuvan silmästä tänä iltana, jotta voisin vertailla sitä parin päivän takaiseen kuvaan. Onneksi se on menossa parempaan suuntaan!

Tässä silmä tänä iltana

Tässä pari päivää sitten. Silmä on sameampi.
 
Olen käynyt tänään Deetä kolme kertaa taluttelemassa ja antamassa samalla silmätippoja. Lämpö on ollut normaali koko päivän, eli 37,6. Vaikka meidän tilanne kurja onkin nyt (verrattuna siihen mitä alunperin oli suunnitelmissa), niin nautin silti suunnattomasti, että saan hoitaa Deetä :) Ja jotenkin tuntuu, että sekin tykkää kun sen kanssa touhuillaan ja seurustellaan.
Tänään se on ollut jo todella oma itsensä, se touhuaa kokoajan kaikkea ja on aika huomionkipeä.
Se tuntui erityisen paljon nauttivan huomiosta, kun Zorro -ponin omistaja Milja tuli taas sitä moikkaamaan, ja kun me molemmat rapsuteltiin sitä vuoron perään ja pidettiin sitä huomion keskipisteenä.

Taas sitä on tullut tajuttua se asia, että kuinka tärkeä juuri tämä hevonen itselleni on. Vaikka nyt onkin vähän epäonnea ollut matkassa, ja vaikka olen ollut stressaantunut sen tilasta - antaa sen hoitaminen, harjaaminen, taluttelu ja koko hevosen läsnäolo jostain kummasta voimaa itselle jatkaa kaikesta huonosta tuurista huolimatta päivästä toiseen. Ja ylipäätään Dee on itselleni sellainen henkireikä ja tärkeä osa elämääni. Dee saa mut todella onnelliseksi olemalla vain olemassa :)

Tänään T otti meistä kuvia, kun käytiin iltakävelyllä. Pitäähän tuo ufohattu ikuistaa Deen päällä ja ottaa näistäkin ajoista muistoksi kuvia.







12 kommenttia:

  1. Aivan ihana ulkoasu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, hyvä että siitä tykätään! :)

      Poista
  2. Jess, hyvä että heppa on paranemaan päin :) ja mielestäni oikeasti ne vastoinkäymiset tiivistää suhdetta hevosen kanssa. Kun niiden kanssa on tarpeeksi koettu, ei niistä voi enää ikinä kuvitella luopuvansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo onhan tuokin totta, minulle nämä vastoinkäymiset oikeastaan muistuttaa kuinka tärkeä se on :) Pelkästään se, että sai olla mukana auttamassa tota tähän maailmaan silloin kun se syntyi on jo sellainen tapahtuma, ettei sen jälkeen pystynyt ajattelemaan, että siitä pitäisi luopua ainakaan omasta tahdosta! :)

      Poista
    2. Hei! Mistä tuo "ufohattu" on ja miksi hevosesi silmä on samea? Meille sattui tänään tapaturma, jonka vuoksi eksyin sivuillesi. Omallani siis silmävamma. Kaikkea hyvää sinulle ja hevosellesi.:)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Niinpä, jee! Toivotaan nyt vielä, että silmä paranee ennalleen! :)

      Poista
  4. Sattumalta eksyin blogiisi, ja pakko harvinaisesti kommentoidakin, kun silmäongelmat tulleet viimeisen vuoden aikana tutuiksi täälläkin! :/

    Meillä oireilu tosin alkoi tulehdusmaisesti pienehköllä rähmimisellä ja luomien turvottelulla. Antibiootit eivät kuitenkaan auttaneet, ja silmä oli jonakin päivänä harmaampi. Oman eläinlääkärin keinot loppui, ja lähdimme Viikkiin silmäspesialistille (josta joku muukin mainitsi täällä). Käytiin siellä varmaan viitisen kertaa, aina uudet lääkkeet kokeiluun, mutta aina oireet uusiutuivat. Diagnoosiksi uusiutuva uveiitti, "kuusokeus", joka päälle päin näytti juuri tuollaiselta kuin hevosellasi. Loppuvaiheessa silmänpaine oli selvästi koholla. Juuri tuon paineen mittaamisen takia suosittelisin silmälääkärille vientiä, sillä se voi olla hyvin vaarallista :(

    Uveiitti on käsitykseni mukaan jonkin sortin autoimmuunisairaus, netistä kun luin, mainittiin sen laukaisijaksi myös kova isku silmään. En siis sulkisi missään nimessä hevosesi kohdalla tätä pois, vai onko jo jokin tarkempi määritelmä sille saatu? Tuo silmänpaine kannattaisi ainakin selvittää, meillä sai lopulta ihan ihmisten glaukoomatippoja. Kortisoni suun kautta puri aluksi myös ihan ok, samoin antibiootti-kortisoni -yhdistelmätippa, tuota pupillia laajentavaa atropiinia tietysti myös.

    Ikävä kyllä täällä ei hoidot auttaneet, vaan silmä poistettiin noin puolen vuoden lääketaistelun jälkeen. Ihanaa on kuitenkin nähdä, että hevonen on taas iloinen itsensä, sillä ne kamalat kivut on poissa! Leikkaus oli ehdottomasti paras ratkaisu, hyvin elellään normaalia elämää taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kuulostaa todella raskaalta. Joo Deellä on siis tosiaan isku tullut silmään tuntemattomasta objektista/syystä, mutta osumakohta on löytynyt, vaikkei silmän pinta olekaan muuten vaurioitunut, eikä siinä ole haavoja.

      Meillä on tällä hetkellä antibiootti-kortisoni -yhdistelmätippa käytössä, joka näyttää purvean tällähetkellä hyvin. Sitä annetaan tällä hetkellä kolmesti päivässä ja silmä on päivä päivältä ollut parempi. Silmähän oli onnettomuuspäivänä ihan valkoinen punaista verenpurkausta lukuunottamatta, joten siihen verrattuna silmä näyttää jo varsin hyvältä.

      Meillä on ollut kipulääkekuuri kokoajan päällä normi suun kautta vedetyn antibiootti -kuurin lisäksi ja nyt tänään oli ensimmäinen ilta kun en ole niitä antanut. Toivottavasti siitä huolimatta hevonen ei tunne kipua silmässä ja paraneminen jatkuu pelkkien tippojen voimalla, mutta täytyy tosiaan olla varuillaan ja tarkkana ja seurata hevosta.

      Itse myös miettinyt tuota silmänpaine tilannetta, se kun on selkeästi kuitenkin harmaasta osasta turvonnut. En tiedä kuinka uskaltaa ratsastaa tai aiheuttaa turhaa tärähtelyä niin kauan, kun se on vielä selkeästi turvonnut. Täytyy mennä Viikkiin jos tämä meidän "oma eläinlääkäri" sitä toivottaa. Nyt kuitenkin toistaiseksi tilanne näyttää paremmalta jo muutaman päivän jälkeen.

      Kiitos kokemuksesi jakamisesta, kaikki tieto ja tällaiset kokemusten kuuleminen auttaa minuakin arvioimaan oman hevoseni tilannetta!

      Poista
  5. Hyvä kuulla että oireet lievittyneet! Tärkeää tietysti myös ajoissa aloitettu huolellinen hoito :) Eläinlääkäri selitti tuosta sameudesta jotakin, mutten enää oikein muista mitä.. jotain ainakin sakkasi sinne silmän sisälle, valkosoluja ehkä? Muuten sinisessä silmässä oli havaittavissa sellaisia vaaleita sameita laikkuja. Ihan alkuunhan meillä oli kipeän silmän paine alhaisempi ja lopulta samaa tahtia kun silmä muuttui siniharmaaksi, paine nousi. Yhdistän siis jotenkin tuon sinisyyden ja sameuden paineeseen, vaikka voi varmasti johtua monesta muustakin. Pidän hurjasti peukkuja silmän paranemiselle ja jään seuraamaan ehkä koko blogiasikin, joka vaikuttaa hyvältä :)

    VastaaPoista
  6. Ja tosiaan tilanne varmaan ihan eri kuin meillä, jos silmään on noin selvästi sattunut jotakin/isku. Meillä lääkäri puhui vain autoimmuunitaudista, että joillekin se "vain tulee". Uskoisin tuon vastaavan siis hoitoonkin ehkä eri tavalla, ja vaikutat tosi huolelliselta lääkitsijältäkin, eiköhän se siitä tokene siis! :) Mutta jos ei, niin Viikkiä suosittelen, olikohan Elina Pietiläinen tämä silmälääkäri. Sinne päin ainakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo on ne kokoajan parempaan suuntaan menneet. Nyt vaan toivon, ettei silmä tule kipeäksi vaikka kipulääke jätettiinkin jo pois!
      Itse olen käsittänyt jutun niin, että silmä reagoi tällin tms. saatuaan keräämällä nestettä silmään (joka näkyy harmaana) suojatakseen silmää, eli se on niinkuin monet muutkin asiat luonnon oma tapa lähteä ratkaisemaan tilannetta. Lisäksi käsitin, että haavan tai tällin ei tarvitse välttämättä ihan juuri silmään osua, että silmä reagoi tuolla tavalla.

      Siitä minäkin olen kuullut, että heti huolellisesti aloitettu hoito voi olla ratkaisevana tekijänä silmävammojen parantumiseen ja meidän kohdalla onkin ollut se, että hevonen oli hollannin päässä kun haaveri tapahtui, joten ihan tarkkaa kaikkea en edes tiedä, kuinka nopeasti aloittivat hoidon vaikka kylläkin samana päivänä siellä silmälääkärin olivat paikalle kutsuneet. Sitten oli vielä välissä tuo kuljetus, jossa kuljettaja sanoi suurinpirtein neljän tunnin välein tippoja laittaneensa ja saaneensa laitettua ne vielä hyvin, joten jos kaikki asiat pitävät paikkansa, niin hyvässä hoidossa heppa on ollut alusta asti. Nyt vain yritän itse jatkaa hoitoja mahd. huolellisesti ettei parantuminen siitä jäisi kiinni. :) Ja onhan vammautumisesta vasta reilu viikko vierähtänyt, joten sinällään uskallan sanoa, että hyvin ja nopeasti on mennyt parempaan suuntaan vaikka kuljetuskuumetta ja kaikkea muuta tähän väliin on ehtinyt tullakin.

      Kiva kuulla, että uusia lukijoita eksyy blogiin ja, että näitä tekstejä tykätään lukea! :) Ja itse iloitsen siitä, että näin moni tulee jakamaan oman kokemuksensa, se nimittäin tuo itselleni sellaista vertaistuen tuntua!

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot