torstai 16. toukokuuta 2013

Surullinen kipeä pieni hevonen

Tuntuu, että kun asiat alkaa menemään pieleen, niin sitten ne menevät todella pieleen.


Lähdin jo kahden jälkeen tallille, olettaen kuljetuksen saapuvan sinne tunnin kuluttua. Halusin olla vastassa Deetä hyvissä ajoin. No tallilla odottelin toista tuntia, kunnes lähdin soittelemaan, että missä päin kuljetus on oikein menossa. Eivät olleet mitään ilmoittaneet minulle, että vievät ensiksi muita hevosia ympäri Uuttamaata, ennen, kuin tiputtavat Deen kotiin, joten se olikin sitten täysin turha reissu se. Lähdin sitten siinä neljän aikaan takaisin kotiin syömään jotain, koska en ollut syönyt aamiaisen lisäksi muuta, kun olin vain kimpoillut koko aamun kuljetuksen takia, jonka siis piti alun alkaen olla perillä jo tänä aamuna aikaisin.

Uudella yrityksellä sitten vajaa parin tunnin päästä myöhemmin, ja joskus puoli kuuden aikaan Deen rekka oli tallin pihassa.
Silmää ajatellen pelon sekaisin tuntein menin hakemaan hevosen autosta. Dee oli kuljetuksen aikana kuihtunut kauheasti ja se sen silmä... täytyy sanoa, että sain purra hammasta ettei kyyneleet olisi vierähtänyt, jotenkin niin kauhealta se näytti.
Dee oli myös stressaantunut kuljetuksesta jotenkin ihan kauheasti, ja se vain tärisi alkuun kauttaaltaan, kun sitä taluttelin puolisen tuntia ympäriinsä. Tarjottiin sille myös heti sangosta juotavaa, ja onneksi se joi todella mielellään.



 Sen jälkeen vietiin Dee uuteen karsinaansa, jossa sillä on ihana suomenhevosruuna vierustoverina, josta Dee tuntui heti pitävän. Heinää se ei oikein suostunut syömään, mutta kakkaa ja pissaa tuli normaalisti ja vettä se joi edelleen mielellään karsinassakin. Se näytti kuitenkin niin kipeältä sekä väsyneeltä ja olin, varma että sillä on kuljetuskuume iskenyt tähän kaiken päälle.

Ajateltiin päästää Dee vielä jaloittelemaan loppuillaksi tarhaan, jossa se saa omaan tahtiin jaloitella jos haluaa, kun sillä välin me purettiin tavaroita paikoilleen uudessa kodikkaassa tallissa. Tarhassa hevonen näytti piristyvän pikkaisen ja tärinä ja vapina loppui. Silti se näytti niin surulliselta ja reppanalta, pilke silmäkulmasta oli tipotiessään. Kyllä se on vaan raastavaa nähdä oma eläin huonossa kunnossa. Vaikka sen on monta kertaa edellistenkin eläinten kanssa kokenut, on se aina kuitenkin ihan yhtä hirveää.







 Onneksi olin puhunut eläinlääkärin kanssa, että hän tulee katsomaan silmää vielä tänä päivänä, joten pääsin samalla myös mittaamaan lämmön, joka oli niinkin korkea,kuin 40,9. Eläinlääkäri kuunteli keuhkot, jotka kuulostivat kuitenkin ihan hyvältä, sekä tarkasti silmän. Hyvät uutiset on se, että silmän pinta ei ole mistään kohtaan rikkoutunut ja Dee tosiaan näkee sillä silmällä jonkin verran, sekä silmä on parempi, kuin mitä se on ollut. Se on saanut koko kuljetuksen ajan silmätippoja, jotka lääkäri oli määrännyt sille Hollannissa ja samoilla tipoilla jatketaan. Soitettiin myös Hollantiin valmentajalle kysyen lisätietoja, joita eläinlääkäri halusi silmästä tietää.
Nyt sille aloitettiin kipulääkekuuri, jonka pitäisi myös alentaa kuumetta, sekä myös sulfa -kuuri. Deelle laitettiin myös silmään pupillia laajentavaa ainetta, jonka johdosta se ei pääse ulos tarhailemaan pariin päivään, sillä silmään ei saa päästää auringon valoa. Käyn huomenna ostamassa sille sellaisen kärpäshupun, johon kiinnitän silmän kohdalle jotain lisäkangasta peittämään koko silmän, jotta pääsen Deetä kuitenkin käyttää vähän jaloittelemassa. Silmätippoja sille annetaan noin 4 tunnin välein, joten tulevana yönä lähden niitä tippoja sille antamaan vielä joskus aamuyöstä. Haluan pelata varman päälle, kun toivon todella, että silmä parantuisi täysin ennalleen. Kaikki mahdollisuudet siihen kuulemma kuitenkin on.

Kyllä sitä silti vähän jaksoi hymyillä, että sai oman hepan takaisin kotiin :)



Että sellaisia. Nyt saadaan haudata kaikki suunnitelmat treenin ja kisaamisen suhteen. Pääasia on, että hevonen tulisi täysin kuntoon - menee siihen sitten miten kauan aikaa tahansa. Olen minä kuitenkin onnellinen, että oma rakas hevonen on vihdoin kotona ja saan hoitaa ja nähdä sitä päivittäin!

30 kommenttia:

  1. voi ei!! toivotaan että Dee tulee nopeasti kuntoon - varsinkin silmä. Jotenkin koko hevonen tosi reppanan näköinen. Eiköhän sen siitä, tärkeintä että muuten kunnossa ja sait vihdoin oman hevosen takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, etenkin tuota silmää pohdin, voisiko se parantua ihan normaaliksi vai ei :( Mutta, hyvä on, että se kuitenkin näkee sillä. Oman hevosen takaisin saaminen on kyllä parasta, mutta olisihan tämän toivonut menevän vähän toisella tavalla.

      Poista
  2. Voi pikku heppaa... Hurjan näköinen tuo silmä kieltämättä. Toipumisia toivotaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, nyt siihen onneksi on jo vähän itse tottunut, niin ei niin pahasti kauhistele sitä, niinkuin aluksi tuntui etten pysty katsomaan sitä ollenkaan, kun tuntui niin pahalta :(

      Poista
  3. Voi kamala! Toivottavasti silmä paranee nopeasti, että pääsette rutiineihin kiinni kunnolla.. Mutta ai että se on hieno kaveri, vaikka apaattisuus henkii kuvastakin läpi. Raukka pieni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaunis ja hieno kaveri se silti on, vielä kun saa elinvoimansa kunnolla takaisin, niin voi taas tyytyväisenä katsella ja huokailla, kuinka upea se on :)

      Poista
  4. Voi toista! :( Lotellekin piti joskus värkätä tuollainen silmälappu kun sillekin laitettiin uveiitin takia tuota pupillin laajentajaa. Ompelin paksut sukkahousut (siis palasen) silmän peitoksi kärpäshuppuun kiinni. Jos joudut viemään klinikalle niin viikissä on silmäspecialisti jonka luokse me ajettiin. On kuulemma suomen paras.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Ompelin myös kangaspalasen kiinni kärpäshuppuun silmän suojaksi ja tuli ihan hyvä! Täytyy pitää mielessä, toistaiseksi näyttäisi siltä, että silmä paranee päivä päivältä, mikä on jo itsessään suuri helpotus.

      Poista
  5. Voi Dee reppanaa, jaksuhalit Deelle ja emännälle! Eiköhän se hyvin parane kun pääsi nyt mammansa kans! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!! Toivotaan, että paranee lopulta ätysin kuntoon, ja en tiedä hepasta, mutta itse olen onnellinen, kun saan hoidella sitä itse <3 :)

      Poista
  6. Voi ei mikä huono tuuri :( Paljon tsemppiä täältä, toivotaan että Dee toipuu nopeasti ja silmä paranee ennalleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä muuta sano. Musta oikeen tuntuu, että huono tuuri on seurannut mua tässä viime aikoina, että en enää hätkähdä mistään huonosta tuurista... tuliskin kaikki kakka nyt kerralla niskaan, niin ehkä sit voisi taas vuoden elää rauhassa? :D Kiitos tsempeistä!

      Poista
  7. Tsemppiä Heidi, ja Deelle pikaista toipumista.

    VastaaPoista
  8. Voi hitsi! Toivottavasti silmä tulee nyt kuntoon ja Deekin piristyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, sitä täällä toivotaan. Nyt Dee on jo selkeästi paremmin voiva jo, että toiveet on korkealla.

      Poista
  9. Hui, onpa karun näköinen tuo silmä! :( Inhottavaa kun teille iski nyt tällaista epäonnea. Epäreilua. Toivottavasti D paranee!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, mutta kaikki onkin mennyt Deen suhteen muuten todella hyvin koko talven ajan, että kai tää tuli sitten tasapainottamaan sitä hyvää putkea...? Paranemista todella toivotaan kovasti!

      Poista
  10. Kyllä se siitä varmasti nopeasti piristyy. :) Ja silmäkin varmasti paranee hyvin. Uskon, että on kamalaa katsoa miten hevonen ei selvästi ole onnellinen kaikesta matkustamisesta. Varmaan sekin ottaa hevosen "voimille" kun kyydist puretaan aina yksi hevonen ja sitten ajetaan toiseen paikkaan ja taas poistuu yksi..

    Pikaista paranemista silmälle ja mukavia yhteisiä hetkiä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota ihan samaa, että se on varmaan ollut tuon pitkän matkan päälle vielä todella rankkaa, että ollaan purettu ja lastattu monta kertaa ennen kuin se on päässyt perille asti. Etenkin, kun kuume on selkeästi lähtenyt siinä vaiheessa nousemaan tosi kovaksi.
      Kiitos paljon ihanan positiivisesta kommentistasi! :)

      Poista
  11. Voi hitsi vieköön, mitä epäonnea matkassa. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että Dee toipuu kuljetuksesta nopeasti ja silmäkin tulisi pikimmiten kuntoon. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, kyllä harmittaa, mutta ei voi mitään. Nyt vaan tosiaan toivotaan, että hepo toipuu täysin ennalleen. Kiitos!

      Poista
  12. Voi pientä - enkä sinunkaan asemassasi haluaisi olla tällä hetkellä! Deelle pikaista paranemista! Pian te valtaatte kisa-areenat ja pääsette nauttimaan kesän treeneistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos piristävästä tsempistä!!! :) Toivotaan näin, että Dee toipuisi niin hyvin!

      Poista
  13. Toi silmä näyttää kyllä kamalalta! Sissillekin kävi molemmilla pidemmillä kuljetuksilla noin, että kuihtui ihan hirveesti. Tsemppiä parantumiseen, kyllä tekin vielä pääsette radoille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dee normaalisti kulkeutuu pidempiäkin matkoja hyvin ja rauhassa, mutta jotenkin varmaan silmä ollut kipeä ja muutenkin huono olla sen johdosta. Myös matka pitkittyi laivan myöhästelyllä ja muulla todella paljon, sekä useammat purkamiset ja uudelleen lastaamiset vielä Suomen maalla ennen kotiin pääsyä taisi olla viimeinen pisara sille. Onneksi nyt näyttää jo heppa paremmalta, pahin on takana päin jo! :) Kiitos paljon tsempeistä!

      Poista
  14. Kyllä kaikki siitä taas iloksi muuttuu. Ihana kuitenkin että Dee on nyt kotona sinun luonasi ja varmaan auttaa paljon, kun saa kuitenkin sinulta lohtua ja hyvää hoitoa, niin tulee varmasti taas kuntoon. Dee on niin kaunis ja ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti! Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ihanaa että se on nyt kotona ja voin huolehtia itse siitä niin hyvin kuin mahdollista :) Kiitos todella ihanasta viestistä!

      Poista
  15. Isot tsempit ja eiköhän pienen takapakin jälkeen tule taas iso harppaus eteenpäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja sitä todella toivotaan! Paremmalta näyttää nyt tänään, joten lupa on odottaa täydellistä parantumista :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot