keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Höh...

En keksinyt parempaa otsikkoa, ja tuo nyt on ollut sitten eilisen Tuomarinkylässä käytyjen itsenäisten estetreenien jälkeen.

Tähän väliin muistutan kuitenkin, että huomenna vastaan kysymyksiin, joita on jätetty ja jos joku nyt vielä ei ole niitä jättänyt ja haluaa sen tehdä, niin kipin kapin jättämään oman kysymyksensä tänne! :)

Sitten niihin hyppelyihin...


Meillä oli treeniseurana Mira ja Strenia ja (aivan alussa myös Anni ja Tokaj). Hepat kuskattiin Tuomarinkylään harjoittelemaan juurikin sitä varten, että Karin valmennukset tämän viikon maanantailta peruttiin, ja pakko oli kuitenkin saada hyppyjä alle ennen ensi sunnuntain kisoja.
Heti alkuun meinattiin saada pettymys siitä, että opiston puoli oli siirtänyt estetuntinsa isolle kentälle ja näytti pahasti siltä, että näin isolle kentälle emme mahtuisi omia harjoituksia sitten kuitenkaan tekemään... no onneksi "sopu sijaa antaa" ja vallattiin omaan käyttöön muutama este ja pikkuinen siivu kentästä ja päästiin vihdoin aloittamaan verryttely.

Dee tuntui alkuverryttelyissä hirmuisen rennolta, se teki kaiken mitä pyysin, eikä tapansa mukaan sinkoillut hirmuista vauhtia joka suuntaan painaen kädelle. Oli ihan hyvä mieli, kun aloitettiin verkkahyppäämään yksittäistä ristikkoa, joka nostettiin pieneksi pystyksi aika pian. Nämä hypyt sujuivat ihan kivasti, hevonen ei ollut liian paineissaan vaan eteni tasaista tahtia. Ehkä siinä kohtaa hiukan sokeuduin sille, että hevonen oli tuota pikaan valahtamassa täysin löysäksikin, kun en pitänyt sitä riittävän hereillä pohkeen edessä.



Ahneena alkuverkkahyppyjen jälkeen jatkoin samaiselta verkkapystyltä kaaraten vasemmalle suoralle linjalle, jossa oli pikkuinen okseri, jonka alla vesimatto, sekä siitä viisi laukka-askelta suoraan pystylle, jonka alla oli vihreä pönttö. Saatiin jo huono hyppy pystylle, josta oli hankala lähteä laukkaa korjaamaan ennen okseria, johon tultiin ihan hassusti... Dee loikkasi okserin yli ylös päin ja laskeutui alas ilman kunnollista eteenpäinpyrkimystä enää ja se nyt oli aika selvä kielto sitten sille pystylle, jonne yritin vielä epätoivoisesti hevosta viedä... Ärsytti samalla sekunnilla ihan hirveesti, ja päässä soi ajatus "mitä mä oon oikeen tekemässä?" Olisin voinut ensimmäisenä ottaa vaan tämä suoran linjan: okseri - pysty, ja sitten taas, kun kerran olin jo lähtenyt ahnehtimaan, niin hyvissä ajoin okserin huonon hypyn jälkeen viisaana olisi pitänyt kääntää pois eikä vaan väkisin vielä viedä seuraavalle esteelle hevosta kieltämään. Noh näistä kai oppii...


Dee ei varsinaisesti ollut yhtään sen enempää ihmeissään esteistä, mutta jotenkin sen meno hyytyi hyytymistään, ja se ei enää vastannut niin nopeasti pohkeelle, joten silloin sitä hevosta on myös aika hankala lähteä rohkaisemaan hyppyihin.

Toisella kerralla sitten otin pelkän tämän suoran linjan, ja se meni ihan ok, mutta mieleni oli jo mennyt tässä vaiheessa vähän epävarmaksi, mikä on hiukan uutta kyllä itselleni. Asiaa painoi toden teolla se, että kun on niin vahvassa muistissa se, miltä tämä hevonen vielä reilu kuukausi sitten Hollannissa tuntui ja sitten se, että se ei olekaan nyt sairastelujen jälkeen ihan saman tuntuinen ja samassa vireessä - ja ei tietenkään ole, mutta jotenkaan en ole pitänyt tuota asiaa kauhean ongelmana, uskoin löytäväni Deen kanssa oikean tatsin nopeasti, kunhan päästään vaan vähän hyppäämään isompaa, niin molemmat herää tähän päivään.


Muutaman kerran tultuamme tätä, otettiin vasemmasta kierroksesta takaisin päin "porttipysty", josta kaartaen loivasti takaisin suoralle uralle oikealle neljä askelta ja vesimatto-okseri.
Porttipystylle kuvittelin tehtävän hiukan helpottuvan, koska Dee on yleensä ollut jotenkin hirmuisen helppo tuoda kaarteesta ulos ja löytää sieltä kautta oikeat ponnistuspaikat, mutta ei... Joka kerta liian kauas tai juureen, yhden kerran taisi tulla kieltokin. Lopulta saatiin pari ihan kelvollista hyppyä molemmille esteillä, joten otettiin koko pikkutehtävä, jossa oli ihan riittävästi kyllä tekemistä... tai noh, itsestäni tuntui, että olin jo tässä vaiheessa aivan jäätynyt, enkä tehnyt enää juurikaan mitään auttaakseni hevosta hyviin paikkoihin. Niin, että HÖH!



Seuraavaksi lähdinkin siihen perinteiseen mogaani, eli ajamaan ja törkkimään hevostan esteelle. Voi huoh. Ja Dee tuntui vaan niin hitaalta joka suuntaan, mutta ei kuitenkaan yhtään vahvalta, jota jäinkin siinä sitten miettimään, että mikä nyt on. Kaiken se kuitenkin hyppäsi, tultiin huonoihin paikkoihin tai ei. Muutama helppo hyppy vähän suuremalla korkeudella, ja sitten annoin olla siinä. Totesin, että hevonen on väsähtänyt, se on tehnyt aika hyvää työtä tässä neljä päivää putkeen, joten ymmärrettävää, ettei se terä enää viimeisenä treeniputken päivänä ole samanlainen. Tein tässäkin pienen virheen, kun edeltävän päivän kavalettitreenissä hinkattiin asioita. Jotenkin olin vain olettanut, että hevosen kuntotaso kestää, kun se on ollut niin pirteä ja toisinaan vähän villikin.









Tyydyttävään suoritukseen oli tosiaankin tyydyttävä. Siitä loppuravit ja pidemmät kävelyt Dumin ihanissa maastoissa. Deellä alkoi loppukävelyissä jo askel painaa.


Tänään sitten aamupäivällä talliin mennessä minua odottikin todella uninen hevonen. Se nukkui karsinassa täyttä päätä ja ehdin jo huolestua, että se on kipeä, joten mittasin kuumeen, joka onneksi oli ihan normaali 37,6. Käytiin sitten pitkällä aamukävelyllä, jotta lihakset ei ihan menisi nyt jumiin, kun selkeästi pääsi maitohapoille nyt menemään. Kävelyllä Dee piristyi taas ja tarpoi aika reipasta vauhtia eteenpäin, hyvä että itse pysyin mukana.

Illasta Dee sai myös uudet popot allensa. Luottokengittäjämme Mika, joka on hoitanut Deen kaviot ihan maitovarsasta asti, tuli kaviot laittamaan kuntoon ja nyt olikin jo ihan viimeinen aika kaviotkin hoitaa, kun kengitysväli on normaalisti kuudesta viikosta venähtänyt vähän pidemmäksi (varmaan kahdeksaan viikkoon), ja kaviot kasvaneet aavistuksen yli.
Yritän pitää kengitysvälin aina vähän lyhyempänä, koska en halua rasittaa jalkoja sillä, että kengitysvälin pidentyessä jalan asento kavion kasvun mukaan muuttuisi hirveän pitkälle, ja näin kengityksellä taas yhtäkkiä oikenisi normaaliksi. Nopeat suuret muutokset kavioissa rasittavat jalkaa todella paljon, ja jos luulee säästävänsä kengityskustannuksilla sillä, että harvemmin kengittää, niin saa kyllä aika varmasti maksaa myöhemmin sitten klinikkakuluissa kymmenkertaisena, kun jalat pamahtaa rikki. Nyt kuitenkin kaikki muu häslinki Deen kotiinpalun jälkeen on vienyt liikaa huomiota, enkä ymmärtänyt kengittäjää tilata ajoissa, vaikkei tässä nytkään vielä mitään hengen hätää ollutkaan - olen vaan hirmuisen tarkka tällaisissa asioissa.

Huomenna Dee on vielä narun päässä kävelytyksessä ja jos ehdin, niin hieron sen myös kevyesti ja tarkastan mahdolliset jumit. Sen jälkeen aletaankin valmistumaan sunnuntain koitosta varten ja siinä sivussa yritän nauttia juhannuksesta rauhassa ystävien kanssa. :)

14 kommenttia:

  1. Kuvista ei näytä ainakaan yhtään pahalta :)!

    VastaaPoista
  2. Onko heppasi sisällä päivisin?

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Kiitos vielä treeniseurasta, nähdään sunnuntaina kisojen merkeissä! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kutsusta liittyä seuraan! T ois kyllä saanut ottaa teistäkin kuvia, mutta se ei älynnyt.. Nähdään su!

      Poista
  4. Hyvännäköiset kuvat tosiaan! Ei aina voi mennä niin loistavasti. Nuoren hevosen kanssa on kyllä päiviä laidasta laitaan.. :) Tsemppiä kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mutkun mä haluisin, että aina menee sairaan hyvin, hehheh :) vähänkö kärsimätön luonne ja aina vaan pahemmaksi muuttuu... Kiitos, kaikki tsempit todella tarvitaan!

      Poista
  5. Eihän siitä ole kuin kuukausi kun D oli 40 asteen kuumeessa ja nyt jo hypit isoja ja aijot kisata. Ei ihme jos hevosta väsyttää. Eikö D myös syönyt rankan lääkekuurin,sekin väsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mennään ihan sen mukaan mitä eläinlääkäri on sanonut.
      Osaatko kirjoittaa nimelläsi näitä arvosteluja vai tiedätkö itsekin kommentoivasi typeriä, etkä kehtaa reilusti omalla nimellä silloin näitä laitella? ;) hienosti.

      Poista
  6. Oikein hyvältä näytti meno kuvista päätelleen! Itselläni on monesti niin, että kun ratsastus tuntui aivan kamalalta, se näyttää kuvista/videolta hyvältä ja harmittavasti myös toisin päin, eli kun tuntuu hyvältä, näyttääkin tosi huonolta :DD Mutta sä oot niin taitava ratsastaja, että eiköhän teidän meno näytä aina hyvältä! :)

    http://pirinransu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niinhän tuo usein menee! Varsinkin, kun on hirveän itsekriittinen sekä täydellisyyden tavoittelija ja aina hakee sitä nappisuoritusta kaikesta.
      Kiitos kivasta kommentistasi!

      Poista
  7. Hienoja kuvia ja Dee on kyllä nopeasti saanut massaa, näyttää hyvältä! :) Tsemppiä sunnuntain kisoihin ja hyvää juhannusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se jonkun verran massaa saanu, mutta herkästi tiputtaa painoa kyllä takas, huomasin nyt kun tallimestari ollut lomalla ja tuuraaja ei ole samalla tavalla heinää nenän eteen tuonut... Kiitos tsempeistä ja hyvää juhannusta sinnekin :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot