maanantai 24. kesäkuuta 2013

Juhannus ja Este-Jussi

Lyhyen napakat selostukset koko viikonlopusta Deen treenien ja kisojen osalta.

Meidän juhannuspotretti tältä vuodelta :)

Keskiviikkona ja torstaina Dee sai vapaata, kävin sitä kävelyttämässä ja sai se tosiaan ne uudet kengätkin jalkaan, mutta muuten se sai vain olla ja syödä. Mietin pitkään tulevaa strategiaa ennen sunnuntain kisoja, että millä kaavalla nyt niitä kohti liikutetaan, koska viime tiistaisen väsymisen jälkeen halusin todella, että sillä olisi sunnnuntaina sitten riittävästi energiaa suorittaa kaksi luokkaa ja suuresta osallistujamäärästä päättelin, että päivästäkin tulisi aika pitkä.

Perjantai-aamuna - juhannusaattona - Dee pääsi Miljan alle työstettäväksi. Tänään oli taas selkeää parannusta edeltävään kertaan, eli nappulat ja yhteistyö alkavat ilahduttavan nopeasti heiltä sujumaan. Dee oli perjantaina kuitenkin vähän sen näköinen, että se oli edelleen vähän hidas pohkeelle, siis toisinsanoen HYVIN VÄHÄN, mutta tämän hevosen huomioon ottaen kuitenkin sillä tavalla merkittävän verran, että ajattelin lauantaina sitten tehdä lyhyen liikutuksen ilman satulaa.
Miljan kanssa Dee kuitenkin vetristyttyään liikkui todella kivasti ja saivat aikaiseksi tehtyä edes jonkinlaisia laukka-ravi siirtymisiä, jossa hevonen ei nouse ylös vaan ikäänkuin tipahtaa laukasta raville. Edistystä tämäkin! Miljan avopuoliso oli ottamassa tällä kertaa kuvia ratsukosta ja tässä alla muutama lempparini, vaikka niistä kaikista oli aika hanakala valita, kun hevonen näytti joka kuvassa tosi kivalta :)







Kaunis poika :)
  
Lauantaina sitten kevyt treeni ilman satulaa. Olen hurahtanut tähän ilman satulaa menoon Deen kanssa, koska pääsen vaikuttamaan hevoseen paremmin, kuin olen niin lähellä sitä. Deekään ei ole enää yhtään ihmeissään selässä keikkuvasta mammastaan, vaikka se satula ei siinä välissä olekaan. :) Ainoa miinuspuoli siinä on, että tosiaan niissä takaspäin siirtymisissä Dee nousee edestä ja vetää aina ohjaa pois kädestä, jolloin itse lennän sieltä selästä helposti aina kaulalle. Muutaman kerran kaulalle tosiaan lennettyä, oli pakko jatkaa näiden siirtymisien hinkkaamista. Nämä on jotenkin sellainen asia, että en kiinnittänyt niihin riittävästi huomiota Deen alkukoulutuksessa, vaan keskityin enemmän siihen, että mennään suoraan reippaasti eteenpäin. Olin ajatellut, että kyllä ne siirtymiset ja pidätteisiin vastaamiset sieltä ajan kanssa tulevat, mutta ei, nyt niihin on kiinnitettävä huomiota ja niitä on lähdettävä työstämään.. Täytyy myös varata aika raspaukselle ihan varmuuden vuoksi, ettei suusta löydy mitään sellaista, mikä saa Deen usein niin vastahankaiseksi.
Käynnissä pysähdykset sujuivat jo ihan kivasti ja kevyesti, ravista käyntiin siirtymiset oli ajoittain ihan ok, mutta laukasta raviin siirtymiset täyttä tuskaa. Muuten hevonen liikkuin kivasti ja tyytyväisen oloisena.





Käynnistä tehtiin tosi hienoja pysähdyksiä ja Dee pysyi kevyenä loppuun asti




Saatettiin vähän kastua tuona(kin) päivänä





Deen tyyli lähettää juhannusterveiset kaikille ihailijoilleen :D

Silmän tilaa on kyselty paljon ja nyt muistin myös siitä ottaa kuvan. Tältä se näytti nyt lauantaina ja päivä päivältä se on taas parempaan suuntaan mennyt, vaikka välillä kuumimpien helteiden aikaan silmän parantuminen selkeästi hidastuu hieman. Silmässä ei kuitenkaan enää muuta "vikaa" ole, kuin tuo väistyvä harmaus reunoissa eli silmä ei oireile mitenkään muuten ja hevonen näkee sillä normaalisti.

Deen silmä 22.06.2013

Lauantai-iltana kävin vielä hevosen pesemässä seuraavaa päivää varten ja sunnuntai-aamuna putsasin vielä kamat pikaisesti, pakattiin auto ja hevonen kytiin, ja eikun matkaan.
Normaalisti en jännitä kisoja ihan kauheasti, mutta nyt kyllä jännitin, sillä mielessä painoi huonommin menneet tiistain hyppytreenit, hevosen kunto ja halu hypätä sekä tuleva pitkä päivä. Totesin myös, että en tiedä yhtään, kuinka pitkän verryttelyn Deen kanssa teen, sillä jos se on väsy, niin sitä on turha muutamaa hyppyä enempää vääntää, mutta jos se sattuukin olimaan samanlainen aikapommi mitä se yleisesti ottaen on, niin pidempi verryttely ekaan luokkaan on ainut oikea vaihtoehto päästä radalla edes vähän vaikuttamaan kiihtyneeseen eläimeen.

Lyhyt matka sujui hyvin ja kisapaikalle saapuessa Dee seisoi rauhassa trailerissa mutustellen heiniään, mutta selkeästi tietoisena mihin ollaan tultu - vihdoin kisoihin! :)
Kävin ilmoittautumassa ja rokotukset tarkastuttamassa, sen jälkeen ratapiirustukset katsomassa. Olin ilmoittanut Deen 90cm ja 100cm luokkaan, sillä halusin hevoselle tauon jälkeen helpot radat alle ja näin toivottavasti hyvän mielen hevoselle ja sen itseluottamusta taas nostettua sille tasolle, mitä se on ollut.
Kummatkin luokat ratsastettiin arvostelulla A.2.0 eli aikaratsastusluokka, ja pelkäsin etukäteen, että rataan olisi piirretty paljon tiukkoja teitä, jossa tulisi paljon kääntämistä tai pitkiä laukkapätkiä jne, mutta ei, radat oli oikein sujuvan oloiset molemmat, joissa vaan kun löytää hyvän peruslaukan, niin ei tarvitse sen enempää kikkailla, mikä sopii tietenkin meille erinomaisesti, kun nuoresta hevosesta on kyse. Rata oli myös Este-Jussien tapaan taas todella hienosti koristeltu ja pohja vaikutti erinomaiselta!
90cm radalla olimme 64 lähtijä, eli loppupäästä luokkaa, joten siinä oli aikaa katsella muita ratoja ennen kuin hevosta tarvitsi lähteä laittamaan kuntoon.
Päätin ottaa hyvin aikaa verkkaan, kun Deellä kuitenkin oli ollut edeltävä päivä kevyempää ja se oli kyllä ihan hyvä päätös. Vaikka Dee käyttäytyikin varustuksen ajan mallioppilaan tavoin ja pysyi todella coolina aina verryttelyalueelle asti, niin tosiaan siellä verryttelyssä ekojen ravien aikana hevonen rupsei tutisemaan ja kihelmöimään alla ja tuntui siltä, että voisi räjähtää millä hetkellä tahansa joka suuntaan. Se veti alkuun hirveästi kierroksia ohilaukkailevista ratsukoista ja puomien kolahdusten äänistä jne. Olin unohtanut hanskat kotiin, joten yritin alkuun ratsastaa ilman hanskoja, mutta kumiohjien kanssa tämä on ihan mahdoton yhtälö silloin, kun kädet alkavat hikoilemaan - ohjat likuvat sormien välissä, kuin saippua ja hetken laukatessa tuntuikin jo siltä, että en saa hevosta pysähtymään, kun en saa ohjista mitään otetta. Onneksi eräs ystävällinen mieshenkilö verkka-alueen katsomosta lainasi minulle hanskojaan, kun olin jo aivan paniikissa, että en pysty aloittamaan kunnolla hyppäämistä, ellen saa jostain hanskoja. Tällävälin T oli etsimässä ja penkomassa autoamme, koska autosta yleensä löytyy useita pareja unohdettuja hanskoja ja niin löytyi tälläkin kertaa, joten sain vielä viime hetkellä vaihtaa hanskat sopivamman kokoisiin.





 Verkkahypyissä Dee oli intoa täynnä ja sitä oli tästä syystä hankala tuoda esteillä, mutta olin siitä iloinen, että se oli noin innoissaan tästä hommasta vaikka sitä kontorollia kyllä totisesti vähän uupuikin! :) Hyvillä mielin lähdettiin sitten radalle katsomaan kuinka meidän käy, sillä kokonaista rataa olimme hypänneet viimeksi Hollannissa kisoissa kohta pari kuukautta sitten.

Ykköselle meille tuli heti huono lähestyminen, ja hevonen ajautui juureen, siitä kuitenkin ponnistaen okserin ylitse. Ykkösen jälkeen oli radan ainut tiukempi tie, kääntäen U -käännöksen vasemmalle. Käännöksen otin mahdollisimman paljon tilaa, ettei laukka vaan pääse hyytymään ja tippumaan raville ja onnistuttiin tässä todella hyvin ja saatiin hyvä lähestyminen kakkoselle, joka oli valkoinen okseri ja tästä suora linja normaalit kuusi laukkaa, mutta meidän tapauksessa taas kerran se viisi laukka-askelta pystylle. Tämän jälkeen oli oikealle kaartaen kapea pysty. Yritin kaarteessa vähän pidättää hevosta saada laukkaa vähän takaisin päin sekä otin vasemalta kentän reunasta tilaa, jotta saan suoristettua hevosen ajoissa tälle pystylle, jolle arvelin hevosen helposti menevän ohitse, jos ei sitä suoristusta huolellisesti saa tehtyä. Tälle pystylle ihan ok hyppy, mutta jonka jälkeen hevonen pääsi vähän valahtamaan entistä pidemmäksi. Pystyn jälkeen oli hieman oikealle kaartavalla linjalla normaalisti seitsämän laukka-askelta, mutta taas kerran meidän tapauksessa se yksi laukka-askel vähemmän ja pysty. Tällaiset pysty-pysty linjat ovat meille vaarallisia, kun Dee on niin menossa niille esteille, että pääsee valahtamaan pitkäksi ja se ei noita pystyjä aina hyppää yhtä varovaisesti kuin oksereita, mutta tähän asti kuitenkin vielä puhtaasti mentiin - vähän liian kovasta vauhdista huolimatta.
Pystyn jälkeen otin pidemmän lähestymisen oikealla kääntäen tulevalle sarjalle ja yritin saada hevosta taas vähän enemmän kiinni noiden pystyjen jälkeisen pitkäksi valahtamisen jälkeen. Siitä huolimatta yhden askeleen sarjaväli meinasi jäädä meille ahtaaksi, mutta puhtaasti tästäkin selvittiin.
Tämän jälkeen oli kaarre vasemmalle yksittäiselle pystylle, jolle tuli yllättävän monelle kielto, vaikka itse este oli mielestäni varsin luonnollisen näköinen verrattuna muihin esteisiin. Olin varautunut siihen, että Deekin löytäisi tästä jotain ihmeteltävää, mutta ei sitä kiinnostanut yhtään miltä ne esteet näytti, kunhan saa vaan hypätä :)
Pystyn jälkeen oli pitkä, vähän kartava lähestyminen trippelille, jossa taas hevonen pääsi valahtamaan pidemmäksi ja laukka vaan kasvoi, mutta saatiin tosi sujuva lähestyminen sillekin. Tämän jälkeen jatkaen viimeiselle okserille, johon saatiin ihan nappi lähestyminen ja oltiin maalissa! Oli ihan hyvä fiilis, vaikka vauhtia taas olikin ihan liikaa, mutta viime tiistaisen ja ylipäätään nyt Suomessa olon alkuvaikeuksien jälkeen oli ihanaa tuntea, kun hevonen oli NÄIN innoissaan päästessään taas kisaradalle!
Itselleni annan noottia siitä, että olen liian hidas ja jään unelmoimaan sinne selkään liian pitkäksi aikaan, milloin hevonen aina pääsee kiihdyttämään vauhtia, ja vasta sen jälkeen alan tekemään asian eteen jotain. Erilaisilla suhteutetuilla linjoillakin minun pitäisi jo ensimmäisen esteen jälkeen olla ottamassa vähän enemmän kiinni ja kontrolliin, ettei ajauduta liian lähelle sitä seuraavaa estettä. Eli vähän enemmän aktiviisuutta omaan ratsastukseen, josta Hollanissakin sain kuulla vähän väliä - "vähemmän turhaa tekemistä, nopeammin ottamaan kontrollia". Mutta itsestäni huolimatta olin ihan todella ylpeä pikkuhevosestani! Ja se tuntui nauttivan täysin siemauksin.



Ilahduin todella paljon lisää, kun kuulin luokan päätyttyä, että nipin napin sijoituimme 19. tilalle tässä luokassa, ja saimme vihreän ruusukkeen ja 20€ lahjakortin hevostarvikeliikkeeseen, kivaa :)

Seuraavaksi lähdin sitten jo murehtimaan tulevaa metrin luokkaan, johon meillä oli taas aikaa, sillä lähtönumeromme oli taas pitkällä listalla eli numero 60. Laitettiin hevonen viileään traileriin lepäämään ja syömään heiniä. Olin iloinen siitä, kuinka viisaasti ja konkarimaisesti se käyttäytyy nyt kisapaikoilla, kun sillä on niin paljon kokemusta viime talven jäljiltä! Se pysyi kaiken aikaa rauhallisena ja rentona, meni kiltisti traikkuun ja oli siellä rauhassa, joi hyvin ja napsi heiniä, eikä turhaan stressaillu vaikka hälinää ympärillä paljon olikin.
Kävimme kävelemässä radan, joka oli aika saman tyyppinen, kuin 90cm. Pitkä lähestyminen ykköselle pisti mietityttämään hevosen kanssa, joka on aina radalle tullessaan niin intopiukeana, ettei meinaa nahoissaan pysyä, joten siinä tiesin vaaran taas olevan, että hevonen pääsee karkaamaan minulta ja valahtamaan pitkäksi. Kakkonen oli sijoitettu suoralle linjalle ennen sarjaa, en uskonut siinä olevan mitään ihmeellistä, mikäli päästään hyvään paikkaan ja vähän odottaen sarjalle, jotta sarjaväli ei tällä kertaa ujuttautuisi niin ahtaaksi. Nelosesteen jälkeen rata oli sama, kuin mitä 90cm rata oli puoleen väliin asti, eli sama tiukka U -käännös mutka, johon päätin ottaa samanlaisen tien, kuin aikaisemmassa luokassa ja sitten tuo suhteutettu pysty-pysty väli lopussa oli tarkoitus suorittaa enemmän kontrollissa, mutta eihän nämä suunnitelmat sitten kaikki menneetkään ihan niinkuin oli ajatellut :D

Päivä oli kyllä pitkä ja kuuma. Aurinko paistaa porotti pilvettömältä taivaalta ja lämpötilat oli kyllä reilusti yli hellerajan, ja kävin vähän väliä Deetä traikussa juottamassa, ja hyvin se kyllä joi, vaikkei mitenkän ihan hirveitä määriä. Siinä samalla yritin muistaa juoda ja syösä itsekin, mutta sain alas vain yhden kuivan ruisleivän ja vähän limua.
Olin suunnitellut tekeväni lyhyemmän verkan tähän luokkaan, mutta jostain aivopierusta johtuen (liekö jännityksestä) arvioin lähtijämäärien keston vähän pyllylleen, ja otin liian aikaiseen hevosen ulos trailerista, varustin sen ja siirryin verkka-alueelle. Dee oli selkeästi rauhoittuneempi nyt, kuin mitä 90cm verkassa ja kuunteli vähän niitä pidätteitäkin vihdoin, kun enin energia oli jo purettu.
Metrin verkka sujui ihan super hyvin kyllä! Hypyt olivat loistavia ja hevonen tuntui ihan super super hyvältä. Tajusin kuitenkin siinä, että hitto, meidän vuoroon oli vielä kymmenen ratsukkoa aikaa, joten yritin sitten varjossa Deen kanssa oleskella ja kävellä ja otin sitten vielä viimeisen hypyn okserille ennen, kuin piti mennä radalle.








Tunsin, että hevosesta oli se paras terä jo mennyt, mutta Dee tuntui siitä huolimatta todella innokkaalta, joten aika luottavaisin mielin lähdettiin liikkeelle.
Ensimmäiselle okserille lähestyttäessä meillä meinasi olla taas vähän eripuraa siitä kuinka lujaa edetään, mutta saatiin sille kuitenkin hyvä lähestyminen ja hyppy lähti juuri sopivasta kohdasta. Hevonen oli kuitenkin sen verran pitkä ja ei enää niin skarppina, joten takajaloilla kolautettiin heti takapuomi alas. Tämän jälkeen kaarteessa yritin vähän kerätä hevosta ja laukka olikin ihan hyvää ja lähestyttiin oikealle pystylle, jonka jälkeen oli se suora linja sarjalle. Hetken sadasosasekunnin Dee yllätyksekseni katsoi kakkosesteen alla olevaa isoa "HeWi" kylttiä, oltiin tulossa ihan ok paikkaan, mutta tästä syystä hevonen otti vielä jonkun ihmeellisen puolikkaan askeleen ja jollain ihmeellisellä kiemurtelulla me se yli mentiin puhtaasti, mutta tässä vaiheessa Dee sai kiskottu multa oikean ohjan kokonaan pois kädestä ja lähestyttiinkin sarjaa reippaasti minä keräten toista ohjaa löytääkseni taas tuntuman. Ajauduttiin aika lähelle sarja A -osaa, mikä oli toisaalta meidän pelastus, koska hevonen joutui itse vähän hidastaa ja kerää itseään, jolloin sarjaväli ei jäänyt niin ahtaaksi, joten sarja meni tästä alku sekoilusta huolimatta ihan hyvin ja sujuvasti. Neloseste meni siinä heittäessä, ei ihan nappi ponnistuspaikka, mutta kelvollinen. Tämän jälkeen kaartaen vasemmalle ja lähestyminen okseria, joka oli aikaisemmassa radassa se ykkös este. Taas sama lähestymisvirhe, hevonen saa vedettyä multa ohjaa ja pääsee pitkäksi, aivan okserin juureen, mutta puhtaasti yli kuitenkin.
U -käännös sujui yhtä hienosti kuin edeltävällä radallakin, mutta hevosen terävyys ei tuntunut enää samalta. Tultiin kutoselle ihan ok, mutta Dee teki siihen hirmu ison hypyn ja minulta (taas) pääsi karkaamaan hypyn aikana ohjat pidemmäksi ja suhteutettu väli okserilta pystylle tultiin aika haipakkaa. Tämän jälkeen yritin vielä kerätä niitä ohjia ja saada kontrollia siihen pysty-pysty linjalle, tultiin ihan ok paikkaan ekalle pystylle, mutta hevonen oli jo aikaa sitten valahtanut pitkäksi eikä se enää siitä takaisin päin tullut, joten viimeiselle esteelle vähän liian lähelle ja puomi matkaan. Tuloksena siis tältä radalta 8vp.


Metrin jälkeen harmittelin omaa typeryyttäni radalla ja kuinka paljon tuli mogia ja periaatteessa moni muukin este olisi voinut tippua meidän matkaan huonojen lähestymisien ja kaikenmaailman säädön takia, mutta tiesin myös sen, että pitkä kuuma päivä oli verottanut sekä hevoselta että kyllä itseltänikin keskittymistä, joten toisaalta tähän päivään olin enemmän kuin tyytyväinen kaikkien viime kuukausien vastoinkäymisien jälkeen!

Varmaa oloa toi se, että Dee oli niin innoissan ja menossa, ja aika hyvässä vireessä! Saloon lähdetään kyllä ihan todella hyvällä fiiliksellä ja sitä varten otettiinkin tämä kisa alle, jotta täällä voidaan sitten hakea sitä ratavirettä takaisin. Salossa onneksi on yksi luokka per päivä, joten pitkiä odotteluita ei tule ja saadaan luokan jälkeen lähteä takaisin kotiin lepäilemään.

Loppuun pakko sanoa, että oli hirmuisen hyvin järjestetyt kisat, kiitos HeWille siitä, kaikki toimi ja pelitti :)
Tänään käydään Deen kanssa rauhallisella maastolla ja tiistaina se saa vapaata. Pe ja la menee Salossa, joten en tiedä vielä miten nämä muutama päivä ennen sitä muodostuukaan. (Ja hups, kuinka pitkät selostukset näistä muodostuikaan! Se niistä "lyhyistä ja napakoista selostuksista", en ihmettele vaikkei tätä olisi jaksanut kukaan lukeakaan :D)

14 kommenttia:

  1. Hyvä te, Salossa nähdään! Siellä on hirmuisesti nuoria hevosia, tulee kivat kisat sielläkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se varsinkin on kiva, että pääsee näkemään niitä muitakin nuoria! Siellä nähdään :)

      Poista
  2. Näitä analyysejä on kyllä kiva lukea etenkin kun en itse kovin paljoa esteratsastuksen hienouksista ymmärrä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, että ne jaksetaan lukea, kun itse vähän yllätyin, kun loppuun pääsin, kuinka pitkästi sitten lopulta kuitenkin jaarittelin, vaikka tarkoitus oli selostaa pääpiirteittäin lyhyesti... kovin hyvin siinä siis onnistumatta :D

      Poista
    2. Ainiin ja tärkein unohtui ;D: olette tosi tyylikäs ratsukko!

      Poista
  3. Aivan mahdottoman hieno hevonen sulla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pidän siitä hirmuisesti itsekin!! :)

      Poista
  4. Voi että Dee näyttää todella nauttivan noilla kisavideoilla. :) Ihanan rehti 5v, ei paljoa tuijottele. Olisiko joskus mahdollista nähdä videota Miljan ja Deen treeneistä? Nähdään perjantaina Salossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se tuntui siltä, että heräsi eloon koko hevonen, kun päästiin kisapaikalle, silmät krikastui oikein kun pääsi ulos ensimmäisen kerran trailerista :) Joo se ei tuijottele, sais kyllä vähän olla ratsastajaan tukeutuvaisempi, koska tekee aika paljon omia päätöksiä tuolla radalla eikä omasta mielestään tarvitse siihen pilotin ohjeita :D Joo Miljan ja Deen treeneistä tulee videota joku päviä! Jee, nähdään siellä! :)

      Poista
  5. heipä hei, kivoja kuvia taas, Dee on selvästi lihonut,mikä tosi hyvä juttu! terkuin äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei :D joo se on vähän lihonnut, mutta kyllä se on jo ehtinyt viikon aikana kuihtuakin, kun tallimestari ollut lomalla ja tuuraaja ei ole tajunnut samalla lailla heinää antaa, mutta kyllä se siitä taas alkaa pyöristymään :)

      Poista
  6. Jee ihanaa että olette päässeet taas radoille kaiken tapahtuneen jälkeen!

    Deellä on kyllä niin selkeät sävelet tuolla radalla, tosi suoraviivaisesti etenee eikä katso mitään. Hieno 5v ja tosi hyvällä tasolla siihenkin nähden, että ette ole päässeet treenaamaan niin paljon, kuin moni muu. :)

    Tsemppiä Saloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä ihanaa, että päästiin starttaamaan! Huippu fiilis jo siitä :)
      Ja totta, Dee on kyllä todella itsevarman oloinen menijä ikäisekseen ja jotenkin kiva, kun voi pistää luottoa siihen niin paljon, vaikka kyllä se tasaisin väliajoin varmistaa, että en ihan täysin jää matkustelemaan vaan sinne selkään :D
      Kiitos tsempeistä, sitä todella tarvitaan!

      Poista
  7. Tosi hyvin ja vaihdikkaasti meni teidän radat! Ja huomasin ite, että tässä kun luin näitä muita kommentteja, ja myös sinun kommentteja, niin aloitat lähes aina lauseen sanalla 'joo' :D Ei se mitään haittaa, houmasin vaan :)

    VastaaPoista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot