tiistai 11. kesäkuuta 2013

Karin valmennus Dumissa

Vihdoin päästiin Deen kanssa vähän enemmän hyppäämään! Tauon jälkeen en tiennyt mitä odottaa, ja Dee ei ole ollut ihan oma itsensä kotona kumirouhepohjalla hypätessä, vaikka ihan nätistä onkin yksittäistä estettä siellä pari kertaa kokeillessani mennyt, joten vähäisestä hyppäämisestä ja kuukauden sairaslomatauosta johtuen en oikein tiennyt mitä odottaa.
Ja täytyy sanoa, että kontrolli oli ajoittain aivan hukassa. Etenkin alussa aina alkuverkoista lähtien meillä oli Deen kanssa sellaista vetokisaa menossa - tuntui, että omat kädet lähtee irti olkapäistä, kun se vaan painoi ja painoi, ja pidätteisiin se vastasi painamalla vielä lisää... Huoh... näitä asioita me Hollannissa Alexin kanssa treenattiin ihan hirveästi ja siellä hevonen olikin niin hyvässä vireessä, että kaikki istunnalla hidastamiset ynm temput onnistuivat, ja samoja juttuja olen yrittänyt nyt kotikentälläkin viimeisten viikkojen aikana harjoitella sileällä, mutta nyt kun päästiin isolle kentälle esteiden sekaan, pakka hajosi ihan totaalisesti ja hevonen vain kiidätti mua oman mielensä mukaan. Tottakai se oli suurin osa sitä, että se oli niin kamalan innoissaan kunnon estetreenistä, ettei meinannut pysyä nahoissaan. Nyt vaan kunnolla hyppyjä alle, niin uskon sen rauhoittuvan... tai toivon :D Alex toivoi, että lähettäisin treeneistä ja kisoista hänelle videoita, jotta hän voisi näin netin välityksellä koutsailla meitä, mutta täytyy sanoa, etten tästä päivästä kehtaa kyllä laittaa yhtään mitään - tiedän, mitä noottia sieltä tulisi aina siitä asti, että pusken hevosta kohti estettä, puristan polvilla enkä tee mitään sen eteen, että saisin hevosta enemmän kuulolle, vaan istun vain kyydissä ja pusken huomaamatta hevoseen vielä lisää vauhtia. Nämä on näitä itse pohdiskelujen paikkoja, joista ehkä oppiikin sitten toisaalta kaikista eniten :)


Positiivisia puolia oli se, että Dee hyppäsi laineen ja vesimetto-okserin kieltämättä, vaikka en ole varma onko se tuollaisia esteitä aikaisemmin nähnyt. Se on saanut hirveästi itsevarmuutta talven aikana erilaisista esteistä, että vaikka se vähän niitä tuijottaisikin, se luottaa kuitenkin niin paljon ratsastajaan, että kuitenkin rohkaistuu hyppäämään vähän jännemmänkin näköisiä esteitä.
Kehittämisen arvoisia asioita olisi vaikka kuinka paljon, mitkä kaikki johtuvat lähinnä siitä kontrolli puutteesta. On vaikea tuoda hevosta esteelle, jos se ei edes kaarteissa ja lähestyessä malta odottaa tai vastaa pidätteisiin, tai, että se kiemurtelee, kuin mikäkin mato ennen estettä. Tultiin aika monta kertaa tästä johtuen todella juureen. Hyviä hyppyjä tuli vain pari yhden laukka-askeleen väliselle sarjalle aivan tunnin lopussa, johon siihenkin b -osalle sujahdettiin ensimmäisellä kahdella yrittämällä sulavasti ohitse, kun hevonen kiemurteli ennen a -osaa niin paljon, että suoristamista en käytännössä saanut loppuun kertaakaan hoidettua. Kolmannella ja neljännellä kerralla tulikin sitten ne kelvolliset hypyt ja tuli jopa viimeisellä kerralla vähän sellainen fiilis, että nyt hevonen malttaa kuunnella kuskia. Siihen olikin hyvä lopettaa, ettei näin tauon jälkeen vedetä hevosta ihan piippuun.

Alku tunnista aloitettiin verryttelyhypyllä siniselle laineelle oikeasta kierroksesta. Laine meni kyllä yllättävän hyvin vaikka esteen jälkeen viimeinenkin ote hevoseen hetkeksi katosi, kun se oli niin intopiukeena. Sain ensimmäisen pidätteen läpi laineen jälkeen, kun olin puoli kenttää laukannut ympäri..... Sitten otettiin yksi lähestyminen vasemmassa kierroksessa ympyrällä pystylle, jossa oli alla valkoinen portti. Ekalla kerralla otin typeränä liian tiukan tien ja Dee heti otti nokkiinsa, kun en saanut riittävän ajoissa sitä suoristettua ja se vain lähti pomppimaan oikealle ja katosi suorastaan alta. Seuraavaksi sitten lähdin vaan isompaa kaarta hakemaan ja pidemmällä lähestymisellä, jotta saan suoristettua hevosen riittävän ajoissa.


Tässä vaiheessa tuntia ärsytti jo suunnattomasti se, että meillä oli viime päivinä paljon harjoittelemamme laukat ihan hukassa. Hevonen laskeutui lähes jokaiselta esteeltä juuri vastakkaisessa laukassa, ja se useimmiten tarjosi ennemmin vasenta kuin oikeaa laukkaa, ja vaihdot eivät kesken estetehtävien tänään onnistuneet kertaakaan - no ei tietenkään, kun koko hevonen oli ajoittain ihan pois avuilta.

Alku yksittäisten hyppyjen jälkeen otettiin mukaan oikeasta kierroksesta okseri, jonka alla oli se vesimatto,  ja siitä meidän tapauksessa kuusi sujuvaa laukka-askelta kaartaen loivasti laineelle. Tosin meillä tuli joka kerta okserille niin juureen, että saatiin se seitsämän siihen väliin kuitenkin.


Tämän jälkeen otettiin laineelta erittäin tiukka mutka oikealle pystylle, jonka jälkeen tehtävää jatkettiin vielä yhdelle yksittäiselle pystylle, jonka alla oli vihreät pöntöt. Kuten aikaisemmissakin tehtävissä, en saanut lähestymisiä tässäkään kertaakaan kohdilleen, ja hypyt tuli juureen. Hevonen kyllä hyppäsi kiltisti kaikki mukisematta, ja siitä olin toki todella iloinen.
Tämän jälkeen oli vielä tuo sarja, josta aikaisemmin mainitsin. Sinne tosiaan saatiin ne yhden hyvät hypyt.

Ruosteessa ollaan, mutta nyt meillä on vielä tässä aikaa hioa näitä asioita, ja uskon, että se rytmi sieltä aika nopeasti löytyy, kun on aika hyvin omassa lähimuistissa vielä ne fiilikset, joita Hollannissa koki. Täytyy kotona ottaa puomityöskentelyä pari kertaa viikkoon, ja harjoitella lisää siirtymisiä, jotta saa hevosta taas enemmän kuulolle. Toivottavasti ensi maanantaina päästään taas Karin silmien alle hyppäämään hyvälle pohjalle.

Videossa tulee jossain välissä kännykkälaatua, koska kamerasta melkein loppui viime tingassa akku, mutta kuvaaja saikin vielä pinnisteltyä vikat hyvät hypyt onneksi, että sai zoomilla lähempää kuvaa - siksi hassu laadunvaihdos kesken videota... :)

 

8 kommenttia:

  1. Hyvältä se teidän meno näytti näin innokkaan lukijan silmissä, joka innoissaan jäikin seuraamaan Karin valkkua kun tunnisti teidän sielä menevän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva, ehkä sitä itse on liiankin kriittinen taas kerran :D

      Poista
  2. On se vaan todella komea hevonen! :) Ihanaa, että olette päässyt nyt kunnolla treenaamaan! Ihan mielenkiinnosta, miltä se silmä nykyään näyttää, onko se jo "normaalin" värinen vai jääkö se sellaiseksi hallukaksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo sitä olen eniten iloinen, että treeniä ollaan voitu nyt ottaa mukaan kuvioihin! :) Silmästä lähtee todella hitaasti sitä harmaata aluetta pois, mutta on sitä vielä edelleen. Tippoja se saa edelleen kolme kertaa päivässä, ja silmän pitäisi parantua ihan täysin ennalleen. Omaa silmää näkyy silmässä jo suurimmaksi osaksi :)

      Poista
  3. Olipas kriittistä tekstiä =) Dee on hieno 5-vuotias ja oppii kovaa vauhtia, turhaan ruoskit itseäsi niin kovasti.

    Sain viestin, että ensi maanantaina ei tuntia olekaan. Harmi! Menen hyppäämään itsekseen Dumiin näillä näkymin tiistaina, seuraan saa halutessaan liittyä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malttamattomana luonteena sitä on aina välillä sellainen "kaikki mulle heti nyt" olo, ja etenkin kun ollut kaikenlaisia esteitä matkassa ja starttaaminen on viivästynyt, niin sitä nostaa sen riman hirveän korkealle jostain syystä :/

      Mä sain kans viestiä, että tunnit siirtyvät, joten olisi kyllä hirmuisen kiva tulla samaan aikaa hyppäämään! Ollaan yhteydessä tarkemmasta ajasta :)

      Poista
  4. Mikä tärkeintä, pääsette taas treenaamaan! Kyllä se siitä alkaa sujumaan! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo on totta! Ja tärkeintä, että hevonen voi hyvin nyt ja on kokoajan menossa parempaan suuntaan :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot