tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kyllä me vielä noustaan!

Kiitos kaikille tsempeistä ja lohduttavista kommenteista. Täytyy myöntää, että viime lauantaista asti aina tähän päivään, olen ollut kyllä todella erityisen väsynyt ja maassa, vaikka helpottunut olenkin hevosen toipumisesta. Hetken jo ehdin ajatella, että nyt sen menetän!


Vähän meinaa mennä pilalle tämä 5 -vuotiskausi, mutta lääkäreiden kanssa jutellessa, voin aivan hyvin suunnitella elokuulle taas startteja, mikäli hevosella ei uusiudu ähkyilyt tai muuten tunnu huonolta. Eli sen mukaan mennään miltä hevonen tuntuu. Sen ajatuksen olen jo haudannut, että me emme tule finaalipaikkaa raicingistä saamaan, kun käytännössä suurin osa kauden kisoista jää nyt väliin, eilen juuri peruin meidän Savonlinnan starttimme... Mutta sitten haetaan vaan niitä hyviä ratoja, ja yritetään pitää hevosen virettä muuten ikäluokan vaatimalla tasolla. Tällä hetkellä ajatukset ja katseet olen kääntänyt seuraavaan kauteen, jolloin Dee on 6 -vuotias.

Olen tyytyväinen siihen, minkä fiiliksen sain Deestä Salossa ja mitkä kokemukset saimme Hollannista keväällä. Uskon tähän hevoseen ihan hirveästi, ja ehkä kaikista eniten sen luonteen takia! Se tuntuu haluavan taistella ja olla paras, ja se rakastaa hyppäämistä ihan kauheasti. Se mitä sen hyppytekniikasta uupuu, Dee korvaa ne sen asenteella, jolla se lähtee kisaradalle. Uskon, että kun teemme johdonmukaista työtä ja treenataan ahkerasti, voidaan nousta yhdessä mille tasolle tahansa. Ainoastaan taloudellinen puoli tämän kasvun pystyy estämään, kisaaminen ja valmentautuminen on aika kallista, ja hevosen pito vielä kalliimpaa - se on nyt tullut taas todistettua viime kuukausien aikana ihan riittävän hyvin...

Sunnuntaina klinikalta kotiin palatessa Dee on ruokinnoilla saanut n. 1/3 normaalista heinäannoksestaan. Eilen se sai puolet normaalista heinäannoksesta, sekä aavistuksen lucerne haketta ja tänään se saa jo normaali määrän heinää ja lucerne haketta nostetaan samalla. Parin päivän päästä Deellä on ruokamäärät palautunut normaaliin. Ainoastaan greenlinen turvotuksen kanssa olen nyt varovainen, eli sen turvotan aika vetiseksi asti että se varmasti on turvonnut kokonaan, eikä jatka vatsassa/suolistossa turpoilua, sekä jaan määrän pieniin osiin. Kivennäiset ja tarvittavat vitamiinit, pellavaöljyn, sekä elektrolyytit se saa turvotetun greenlinen sekaan.
En tiedä, mitä muutakaan nyt syöttäisin tuolle, että se saisi taas takaisin lihaa luiden päälle, koska viljoja sen ruuansulatus ei tunnu kestävän ollenkaan. Myöskään kovasti prosessoidut rehut eivät oikein hyödytä siksikään, että teolliset ravintoaineet imeytyvät heikosti ja toisaalta ärsyttävät vatsaa.
Toisaalta tuolla heinämixillä, jota olen sille nyt tähän päivään asti syöttänyt, hevonen on pyöristynyt päivä päivältä vähäisen, ja sen energiataso on ollut todellakin riittävä.
Tuntuu vaan nyt, että saa taas aloittaa uudestaan tuon pyöristämisen, sillä lauantaina Dee ei koko päivänä saanut juurikaan ruokaa ollenkaan, kuin vasta ihan illalla muutaman heinänkorren, joten vähänhän se ehti siinä taas kuihtua, kun ei alkujaankaan vielä missään hyvässä pyöreydessä ollut.

Liikuntaan tämä breikki ja tapahtuma ei niin paljon vaikuta, mutta tämä alkuviikko nyt vielä tehdään tunnin kävelylenkkejä eli toisinsanoen maastoillaan. Loppuviikosta saa alkaa ravailemaan ja laukkailemaan kevyesti lyhyitä pätkiä ja ensi viikon puolesta välistä voidaan alkaa nostaa liikunnan tasoa takaisin normaaliin.
Ja Deen tuntien, mitä nopeammin palataan normi liikuntaan, sen parempi, sillä kevyet päivät saavat sen touhuamaan taas kaikkea ylimääräistä hölmöä, jonka vuoksi se myös aikanaan sieraimensa repäisi ja nyt keväällä silmänsä kolautti, sekä viime viikolla kenkänsä irroitti...

Jokatapauksessa, nyt ei ole taas kuin suunta kohti ylöspäin ja katse eteenpäin tuleviin koitoksiin. Toivon todella, että viimeaikaiset tapaturmat ja epäonnet alkaisivat olla nyt takanapäin, mutta toisaalta en olisi yllättynyt, vaikka minulla olisi huonoja uutisia kerrottavana jo heti huomenna.
Tärkeintä kuitenkin on, että Dee voi nyt taas hyvin ja saan hoitaa sitä ja viettää sen kanssa aikaa! Toivottavasti voin sen kanssa 20 vuoden päästä edelleen käpsytellä maastolenkkejä rauhallisesti tai vähemmän rauhallisesti :)

8 kommenttia:

  1. Tuollaisille tapahtumille ei valitettavasti voi kukaan mitään. Joskus vaan pieniä asioita tapahtuu liikaa lyhyessä ajassa, minkä takia joutuu jäämään tauolle. Kuten myös meidän viime kausi, mikä piti olla meidän ensimmäinen kilpailukausi, jäi kokonaan välistä, ja itseasiassa koko viime vuosi oli täynnä flunssaa, imppareita, haavoja, omaa sairastelua ja Seran isompi vaurio lonkassa. Mutta onneksi asioilla on tapana kääntyä parempaan, tämä vuosi on tähän asti ollut aivan mahtava ja ollaan saavutettu paljon! Eli katse vain seuraavaan kauteen ja nautit vielä niistä hetkistä mitä tämä vuosi tarjoaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tätähän tämä tuntuu olevan, mutta minusta tuntuu aina välillä, että olen koko ikäni odottanut että pääsisin kunnolla kisaamaan ja aina voin todeta jokaisena vuonna, että ensi vuonna sitten :D kyllähän se pistää vähän kyrsimään, kun on "jo" 25. Mutta niin se vaan on, että tässä täytyy vaan katsella eteenpäin eikä jäädä murehtimaan liikaa mitä on jo tapahtunut, vaikka se itselleni kovin vaikeaa onkin... Kiitos lohduttavista sanoista!

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä niin tuon turhautumisen! Itselläni pieni "ikäkriisi" nimenomaan hevosrintaman vuoksi. Oman hevosen osto olisi edessä amk:n jälkeen uuden työpaikan myötä, mutta kappas en päässytkään kouluun, joten suunnitelma siirtyy taas reilu vuodella... Ai että kun sapettaa täälläkin :D

      Poista
    3. Joo aina ei todellakaan mene niinkuin suunnittelisi! Mutta sekös tekisikin elämästä tylsää, jos kaikki menisi aina niinkuin itse haluaa ja järjestää... :)

      Poista
  2. Voii onpa ihana kuulla et Dee on toipunu hyvin!! Oon jo pitemmän aikaa seurannu teiän elämää ja voi vitsi teiänki elämään on mahtunu ylä- ja alamäkiä! :) En tiedä iskeekö sun silmään, mutta huomasin että sun Deessä ja mun omassa tammassa on aikas paljon samannäköisyyttä ( https://www.facebook.com/julia.behm1/media_set?set=a.3695855399032.2135424.1354765581&type=3 ). Mitä sun juttuja oon lukenu niin meiän Pikku myystä löytyy myös toi tapaturma alttius, ihanaa kuulla et ei oma heppa oo ainut joka työntää turpansa joka reikään ja sohii silmäkulmansa auki päivä toisensa jälkeen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, kyllähän noissa on yhdennäköisyyttä, etenkin päässä ja ilmeessä! :D Ei hätää, ei ole ainoa, jonka niin tohelo, että tuhoaa itseään. Meinasin jo kuvitella, kun Hollannissa talvi meni ilman kummempia haavereita, että ruunaus olisi tuossa asiassa rauhoittanut sitä, mutta erehdyin... Ehkä sitten ikä tuo viisautta lisää myöhemmin, niin ainakin toivon :D

      Poista
  3. Hei, harmillista kuulla etta Dee sai ahkyn, se on niin kovin ikava vaiva. Stemppia kuntoutumiseen ja ihan varpisti elokuussa paasette taas tosi toimiin. Tuosta ruokinnasta sen verran etta tassa http://equestrianista.blogspot.be/2013/01/romantikan-tamanhetkinen-ruokinta.html blogissa kirjoittaja on kasitellyt paljon mahaongelmaisen hevosensa ruokintaa ja osaisi ehka antaa jotain hyvia vinkkeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin lukenut tuon tekstin jo aikaisemmin! Deen kanssa vaan ei voida miettiä esim. build upin syöttämistä, koska sen vatsa ei kestä viljoja. Lucerne hake on suurinpirtein samaa, mitä tuo Kraffitin hakekin on, mutta puolet halvempaa, sitä joudutaan tilaamaan ulkomailta, kun Suomessa sitä ei myydä.. Ja sitten en uskalla lähteä syöttämään kovin monista purkeista, sillä siinä mennään helposti metsään, etenkin kun heinän ravintoarvot muuttuvat kaiken aikaa pitkin vuotta sekä sen lisäksi minulla ei ole varaa niin arvokkaaseen ruokintaan. Etenkin kun tiedän, että se on nyt talven pärjännyt kyllä hyvälaatuisella heinällä, hakkeella sekä vitamiini-kivennäislisäaineella. Hitaampaahan tuolla ruualla on sitä massaa kerätä, mutta toisaalta tämän hevosen tapauksessa äkilliset suuret muutokset etenkin sinne lihomisen suuntaan voi olla kohtalokkaita. Riittävää energiaa hevosesta ei silti puutu. Deestä otetaan laaja verikoe, niin näen sitten siinä mitä sen ravinnosta uupuu, mutta se koe täytyy ottaa sitten, kun ollaan hetken aikaa taas oltu normaalissa treenissä ja palattu normiruokintaan.
      Jonkun verran ruokintaa olen nyt etenkin viimeisen yli vuoden aikana opiskellut, ja asioista otettuani selvää, täytyy myöntää että olen todella kriittinen eri valmistajien myyntipuheisiin omista tuotteistaan.
      Kiitos vinkistä kuitenkin ja etenkin niistä tsempeistä, koska sitä me totisesti tarvitaan! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot