perjantai 19. heinäkuuta 2013

Viime viikon kuulumisia

Pitkästä aikaa on ollut vähän taukoa kirjoittelussa, vaikka kirjoittamista kuulumisista olisikin löytynyt vaikka kuinka. Jotenkin aika on nyt vaan kulunut ja olen ollut nyt äidin luona asumassa kokonaisen viikon ajan T:n olleessa työmatkalla edelleen, joten täällä ei oikein tule aikaiseksi mentyä koneelle, ja välillä tällainen kirjoitustauko tekee selkeästi hyvää, koska mielessä on kaikenlaisia suunnitelmia blogin suhteen ja paljon ideoita aiheista, joista haluaisin kirjoittaa! :) Odottelen vain, että saan mun rakkaan kuvaajan takaisin kuvioihin, niin ei tule ihan tylsiä ja kuvattomia juttuja.

Dee on jatkanut hyvältä tuntumistaan, vaikka hieman "rauhoittunut" ja tasaantunut se on, eikä ole enää niin lentoon lähdössä ja salamana liikkumassa eteen ja taakse, kun energiaa on kuitenkin tullut kulutettua tässä treenien merkeissä ihan ahkerasti. Edelleen kuitenkin nyt, kun ollaan saatu se fiilis, miltä menon pitää tuntua, olen yrittänyt pitää hevosta virkeänä ja hereillä tekemällä vaihtelevia harjoituksia ja liikuntaohjelmaa - sillä vähintään tältä tämän hevosen tulisi tuntua aina!
Dee on myös ilahduttavan hyvin jatkanut massan kasvattamista ja sillä on mm. lihasmassa kasvanut ihan hirveästi nyt ihan vähässä ajassa. Olen todella tyytyväinen siihen miltä hevonen alkaa pikkuhiljaa näyttämään.


Viime lauantaina juoksutin Deen pitkästä aikaa kunnolla sivuohjilla. Itse tykkään juoksutuksesta liikunta- ja harjoitusmuotona hevoselle, sillä siinä pystyn paljon paremmin näkemään ja säätelemään sen näkemän mukaa hevosen liikkumista, ilman että itse olen häiritsemässä selässä. Tehtiin paljon mm. odottavia ja eteenpäin lähtevä tehtäviä, etenkin ravissa, johon on nyt tullut ihan viimeaikoina taas niin paljon enemmän voimaa, että hevonen jaksaa kantaa itseään jo tosi hienosti tällaisten tehtäviäen läpi ja hitaasta/pienestä ravista kun pyytää sitä lisäämään askelta lähtee sieltä tulemaan todella hienoa liikettä, jossa se oikein venyttäää läpi kropan, ja yli selän niin, että kaulan ylälinjakin venyy kunnolla eteenpäin. Juoksuttaessa sivuohjilla on etenkin Deen kanssa kuitenkin tärkeää, että osaa säätää sivarit oikean pituisiksi, jotta hevonen saa riittävästi tukea edestä kuitenkaan vetämättä kaulaa ahtaaseen tilaan. Pitäisikin ottaa jokupäivä ohjelmaan ohjasajoa, jotta pystyn myös muuttaman nopeasti muotoa lyhyemmäksi ja pidemmäksi, mutta viimeisestä kahdella ohajalla juoksuttamisesta/ohjasajosta alkaa olla ainakin vuosi aikaa, joten odotettavissa on pientä kömpelyyttä pitää pitkät ohjat oikeassa järjestyksessä.
Juoksutus on Deelle sellainen semirankka silloin, kun lähdetään kunnolla ympyrällä hakemaan erilaista liikettä ja vaikka hiomaan siirtymisiä, eikä lainkaan sellaista kevyttä hölköttelyä minä moni juoksutuksen mieltää. Juoksutan Deetä yhteensä molempiin suuntiin yleensä keskimäärin 15 min, eli koko harjoituksen kestoksi yltää hyvinkin puolituntia. Siihen sitten alku ja loppukävelyt päälle. Tietenkin riippuu harjoituksen tarkoituksesta, eli onko vuorossa kevyempi hölkkäpäivä liinan päässä vai intensiivisempi treeni.
Dee on yleensä todella kiva juoksuttaa, se kuuntelee todella tarkasti juoksuttajaansa eli on aina mukavan kuuliainen kaveri. Joskus jos pyydän siltä liian napakasti eteenpäin, se saattaa tosin singota pari metriä ja joskus se ottaa pidättävän avun liian tosissaan ja tekee laukasta tai ravista suoraan pysähdyksen - eli siis se tekee siirtymiset kyllä näin liinatyöskentelyssä varsin täsmälllisesti verrattaen miten paljon enemmän meillä on ollut haasteita niissä ratsastajan alla.
Minulta on kysytty monesti, olenko huomannut jalkojen rasitusta Deellä, kun sitä on aika paljon juoksutettu elämän aikana, mutta täytyy sanoa että en ole.  Tottakai kaarevilla urilla painoa ja rasitusta tulee toiselle puolelle enemmän kuin toiselle, mutta tasapuolisesti molempia puolia treenaamalla ja hyvillä pohjilla juoksuttaessa en huomaa juoksuttamisesta olevan mitään haittaa hevoselle, vaan päin vastoin hirveästi hyötyä ja erittäin kätevä tapa opettaa uusia asioita hevoselle tai harjoitella ratsastaessa haastavia asioita lisää maastakäsin.
Mm. Deen "Hollannin treenikodissa" hevosia juoksutetaan useita kertoja päivässä, etenkin nuoria 3-4 -vuotiaita ja heille juoksutus on yksi treenimuoto jossa nostetaan hevosten kuntoa ja voimaa kantaa itseään oikein päin kaikissa askellajeissa, sekä treenimuoto, jossa hiotaan askellajien laatua paremmaksi.


Sunnuntaina meillä oli vuorossa pitkä maasto yhdessä tallimestarimme ja hänen hevosensa kanssa.
Edellisen illan pitkä maasto Zorro -ponin kanssa painoi vähän jo valmiiksi omaa takapuolta (oli muuten mahatva reissu tämä ponin, Annin ja Miron kanssa tehty reissukin, laukattiin ja ravattiin, sekä löydettiin mukava maastoreitti! Poni oli myös ihan superinnokas, niinkuin aina :))...
Mutta edellisillan maastoilusta intoutuneena lähdin todella innokkain mielin tällekin reissulle. Dee ei olekaan maastoillut koskaan "kunnon" reissua ja tämä sunnuntain maastoratsastus kaikenkaikkiaan kesti 2½ tuntia! Suurimmaksi osaksi matkaa taitettiin kävellen, mutta mukaan mahtui pitkiä ravi ja laukkapätkiä - en ole koskaan mennyt niin lujaa Deellä mitä tuolloin mentiin (enkä kyllä millään muullakaan hevosella aikaisemmin)!!! :D On se vaan sellainen formula, tolla eläimellä pääsee ihan hemmetin lujaa, kun tuota isoa laukkaa on niin luonnostaan paljon!
Löydettiin myös hiekkakuopat, joiden suunnasta meillä ei ollut ihan satavarmaa tietoa, oltiin vaan kartasta vähän katsottu suuntaa ennen matkaan lähtemistä. Hiekkakuopilta löytyi yksittäinen autonrenkaista rakennettu maastoeste, jota loikattiin muutaman kerran, sitten laukkailtiin mäki ylös ja käveltiin taas jyrkkiä laskuja alas. Ei voi muuta sanoa, kuin ei hitsi mitä treeniä tossa hevonen pääsee tekemään! Se on niin mahtavaa päästä kunnon maastoihin, kun siellä hevosen mieli pysyy samalla virkeänä vaikka olisikin vähän rankempaa, maisemat vaihtuu ja alustat ja maastot ovat vaihtelevia - eli ihan parasta.
Jonkun kilometrin jouduttiin menemään myös autotien vierustaa pitkin, jota en ole Deen kanssa tehnyt ikinä selästä. Vaikka siis autoteitä ollaan ylitetty, mutta vähän jännitti ensimmäisten autojen ohiajaessa, että mitä Dee niistä sanoo, mutta ilokseni sain huomata, että se ei edelleenkään sano mitään autoista ja vaikka pari autoa ajoi törkeän läheltä ja lujaakin ohitse, niin Dee vain käveli rauhalliseen tasaiseen tahtiin matkaseuralaisemme perässä. Olin kyllä todella ylpeä siitä! Ihanaa, että on näin maastovarma kaveri tästä kasvanut, mutta aika paljon maailmaa ja asioita Dee on ikäisekseen jo ehtinyt näkemäänkin, joten varmasti vaikuttaa siihen, ettei uudetkaan tilanteet tunnu enää niin pelottavilta. Ylitettiin siltoja, mentiin metsäpolkuja ja loppumatkasta oltiin vähän eksyksissäkin, mutta onnellisesti päästiin lopulta takaisin kotitallille. Hevoset tuntuivat väsyneiltä, mutta onnellisilta ja kuitenkin yllättävän "virkeiltä" siihen nähden, että kilometrejä kertyi kyllä reissullamme useita.
Tallilla sitten vielä huolellinen jalkojenhuolto, hevosten pesu ja iltaruokien jako.


Maanantai-iltana päätin juoksuttaa taas Deen, sillä en halunnut edellisen päivän jäljiltä laittaa satulaa selkään, vaan pikkasen liikuttaa hevosta kaikissa askellajeissa, että mahdolliset maitohapot saa liikkeelle ja hevosta vähän verrytettyä. Yllättävän vetreästi Dee liikkui siitäkin huolimatta, että se oli selkeästi vähän väsynyt. Se myös pikkaisen osoitti mieltään tarhasta hakiessa, eikä kävellytkään normaaliin tapaan portille vastaan vaan sain hakea sen ihan sieltä tarhan perältä. Kai se ajatteli että: "Saat ihan keskenäs lähtee tarpoo sun hullunpitkiä lenkkejä, mä en suostu lähtemään!".

Tiistaina Dee sai ansaitun kokovapaan ja möllötti tarhassa.


Keskiviikkona tein pitkät alkukävelyt maastossa, ja sitten palasin kentälle tekemään siirtymisiä. Dee tuntui super hyvältä ja tuntui taas olevan aivan lennossa. Ai että se on nyt parantanut liikkumistaan aivan valovuoden päähän verrattuna vuoden takaiseen! Olen siitä todella iloinen, enkä malta olla kehuttamatta sitä tässä asiassa kyllästymiseen asti... :)
Ihan niin terävä se ei ollut takaisinpäin siirtymisien kanssa mitä se oli viime viikolla, mutta ihan tosi ookoo kuitenkin.
Sain sitä myös tuona päivänä todella paljon korjattua vinouden kanssa, kun Dee on jo jonkin aikaa kulkenut aavistuksen oikeassa kierroksessa ulkolapa ulkona. Se on tullut jostain syystä vinoksi viime kevään aikana ja sitä on saatu korjattua tosi paljon, mutta nyt sain taivutteluilla ja väistöjen kautta hevosta suoristettua todella hyvin ja lopuksi se ei enää tuntunut lainkaan toispuoleiselta.
Loppukävelyt käytiin vielä toisessa suunnassa maastoissa, käytiin mm. yksi ravirata kiertämässä ympäri kävellen.


Eilen, torstaina, tein Deen kanssa innaritreeniä, sillä haluan takapäätä vahvistaa entisestään ja tällaiset tehtävät ovat oivia harjoituksia siihen. Innaritehtävät auttaa myös hevosta löytämään lisää kordinaatiokykyä.

Pikkasen itselläni oli taas paikat hukassa ja silmä ei meinannut ollenkaan löytää sopivia paikkoja, mutta toistojen jälkeen varmuutta alkoi taas tulemaan ja tehtävät alkoivat sujumaan.
Dee on hirveän vähän tehnyt tällaisia innaritehtäviä ja suoralla, johon olin rakentanut seuraavan: maapuomi - 3m - ristikko - 3 m - ristikko - 3m - maapuomi; meinasi käydä hassusta ja lähestulkoon löysin itseni maistelemassa kentän pohjaa. Dee teki niin nopean pysähdyksen, että itse jatkoin matkaa sen kaulalle. Jollain ilveellä sain itseni hilattua takaisin satulaan... :D
Sitten uusi yritys, Deetä jännitti ihan hirväesti hirmuinen puomimäärä suoralla ja sain sen toisella yrittämällä ensimmäisen puomin yli katsomaan vähän lähempää koko rakennelmaa. Kolmannella kerralla mentiin jo nätisti ylitse ja sen jälkeen koko homma tuntuikin todella helpolta.
Loppuraveissa Dee tuntui niin hyvältä ja letkeältä ja sain sen myös itseasiassa mukavan kevyen ja herkän tuntuiseksi tehtävien aikana.

On ollut kiva nyt ratsastaa tätä hevosta, kun se on tuntunut näin super hyvältä pitkän aikaa!
Siitä huolimatta en ilmoittanut meitä Ypäjän kisoihin mukaan, sillä kaikenlaisia matkaan lähtöä hankaloittavia asioita on ollut tässä viime päivinä. Niistä ehkä kaksi suurta tekijää on ollut se, että meidän vetoauton avaimet ovat olleet jo yli 2 viikkoa hukassa, eli ei ole autoa ja nyt on uudet avaimet tilattu Saksasta. Vetoauton sisällä on myös trailerin lukon avain, joten traikkukin on lukittuna ja sitten T on edelleen siellä työmatkalla, niin olisin joutunut kissojen ja koirien kanssa etsiä jonkun tulemaan mukaan avuksi kisoihin, jos nyt jostain kumman syystä kaikki nämä avainsotkut olisivat yhtäkkiä ratkenneet.
Kolmanneksi minut valtasi pieni ahdistus siitä, että näiden kaikkien takaiskujen jälkeen nyt sitten kiirehtisin takaisin radoille hutiloiden, vaikka ihan oikeasti järjellä ajateltuna kiirettä ei ole yhtään mihinikään ja raicinkien osalta olen jo koko homman taputellut meidän osalta kasaan ja olen alkanut suuntaamaan katsetta jo ensi vuoteen. Nyt pitäisi taas päästä Dumiin hyppäämään jossain vaiheessa ja toki startataan loppu kesästä ja syksystä mahdollisuuksien mukaan metriä ja 110cm luokkia, ja seuraavat startit olen suunnitellut elokuun alussa Laaksolla järjestettäviin alue- ja kansallisiin kisoihin, joissa olisi tarjolla niitä raicing -luokkia.
Sitä ennen Deelle on luvassa hammashuoltoa ja rokotuksia.


Huomenna on tarkoitus taas lähteä pitkälle maastolle, että kyllä tässä hevosen kunto nousee kohisten ja mieli toivottavasti pysyy virkeänä niin hevosella kuin ratsastajallakin, kun tehdään monipuolisesti vähän kaikenlaista.
Uittoreissuakin ollaan taas myöd vähän suunniteltu :) Ensi viikolla saadaan taas tuoreita kuvia ja sitä ennen yritän ehtiä julkaisemaan Hollannin reissun toisen osan!

6 kommenttia:

  1. Juoksuttaessa monilla on hirmuisesti eri tyylejä, millä tavalla itse juoksutat? :)
    Millä tavalla siis menee juoksutusliina, onko kapsoni vai suitset, meneekö suoraan kuolaimesta käteen vai juoksutusvyönkautta, kahdella liinalla vai yhdellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, tykkään itse myös kokeilla eri tyylejä ja kaikista mahtavinta olisikin, jos tallilta löytyy pyöröaitaus/juoksutusympyrä, jolloin ei tarvitsisi liinaa ollenkaan.
      Voisin tehdä lähipäivinä erillisen postauksen miten yleensä juoksutan hevosen sekä mitä juoksutustyylejä välillä harrastetaan myös ja millaisella varustuksella :)

      Poista
  2. Olipas kiva postaus :) Ja AAMEN tuolle juoksutukselle, itse olen todellakin sen ystävä - hevoseen saa ihan uutta tatsia ja olen kyllä itse saanut parannettua ratsastettavuutta sen avulla. Jotkut pitävät juoksutusta yksinomaan liikuntamuotona, ei treenimuotona, mutta kyllä minä ainakin vielä hevosenomistaja ollessani juoksutin hepan yleensä kerran viikossa. Pitää vain muistaa vaihtaa suuntaa tarpeeksi usein ja tosiaan tasapuolisesti molempiin suuntiin eikä liian pitkää sessiota. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Liikutusmuotohan se sinällään onkin, jos ei osaa maastakäsin hevosta treenata sen enempää, mutta kannustan kyllä harjoittelemaan ja opettelemaan! Hirveän hyödyllistä, jossa hevonen pääsee hakemaan itse omaa tasapainoaan liikkuessa ilman, että selässä olisi kukaan häiritsemässä.
      Kiva, että löytyy muitakin juoksutuksen "puolestapuhujia" :)

      Poista
  3. Valtavan hyvä postaus! Ihana kuulla, että muillakin juoksutus ja ohjasajo on nuorelle hevoselle "koulutusmuoto", minulla nuori ja raaka suomenhevonen on ymmärtänyt siirtymiset askellajien sisällä, pysähdykset ja hyvän liikkumismuodon + eteenalas venytyksen juoksutuksen ja ohjasajamisen avulla. Enkä varmasti lopeta juoksuttamista, se kun on nyt tuttu ja helppo tapa saada hevonen hyväksi, ja oppimaan uutta. Teidän treenit kuulostaa tosi kivoilta, ja ihana lukea että tuntuu hyvältä :) hirmuisesti tsemppiä jatkoon!
    emppsi.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Etenkin meillä noiden siirtymisien kanssa on aina ollut vaikeuksia, ja aikanaan laukannostoja hinkattiin liinan päässä paremmiksi, kun ne tuntuivat selästä käsin niin haastavilta.
      Kiitos kauheasti tsempeistä! :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot