maanantai 12. elokuuta 2013

Lappeenrannan jälkeiset ratsastukset ja suujuttuja

Nyt tuntuu, että olen viisaampi kaikkien oireilujen takia. Tuntuu, että pikkuhiljaa asiat selvinee, miksi Dee rupesi yhtäkkiä Laaksolla kolmantena päivänä vaan ampumaan raketin lailla eteen välittämättä pidätteistä tuon taivaallista, ja miksi se oli jo verkassa sen tuntuinen, ettei haluaisi oikealle ohjalle tukeutua lainkaan.
Myös se miksi se oli niin hektinen noiden kisojen jälkeen tuntuu nyt järkeenkävyältä. Ja se miksi se ei halunnut minun ratsastavan jalalla kohti kunnon tuntumaa, tai vasemman pohkeen kautta tukeutua oikeaaseen ohjaan enemmän. Ja miksi hevonen vaan tuntui painavan lujempaa mitä enemmän yritin pidättää, minkä vuoksi lopulta suupielet ovat auenneet entisestään.


Luojan kiitos, olen aika sata prosenttisen varma, että mitään mahaan viittavaa tuo oireilu ei tällä kertaa ollut, vaan pelkästään suussa aiheutunutta kipua, joka pahenee aina silloin, kun hypätään esteitä. Dee innostuu ja kuumenee jonkun verran hyppäämisestä, jolloin itse joudun vastaavasti olemaan vähän vahvempi siellä selässä. Tästä ajautuu kierre, jolloin hevonen vain lisää vauhtia juostessaan kipua pakoon, mutta ymmärtämättä sitä, että juoksemalla lujempaa, se tuntee vain lisää kipua.


 Eilen ratsastin kentällä Deen. Halusin kokeilla ilman sen kummempaa paineistamista laukannostoja, ja muita siirtymisiä. Myös jo kuntoon laitossa yritin katsoa ja kokeilla, reagoiko Dee vatsaan tai kylkiin koskiessa jotenkin, tai satulaan laitossa. Tai vyötä kiristäessä. Mistään en saanut edes korvaa värähtämään, ja mietin, ettei se niin ole viime viikollakaan reagoinut. Mutta pukittelu Lappeenrannassa sai minut heräämään. Etenkin, kun on kokemusta vatsavaivaisesta hevosesta, joka reagoi pukittamalla, sitä ajattelee heti sitä pahinta.
Jätin alaturpahihnan pois kokonaan ja turpahihnaakin löysäsin normaalista säädöstä yhden reijän löysemmälle.

Nousin selkään, ja koko ratsastuksen ajan yritin miettiä, että olen mahdollisimman kevyt tuntuman kanssa ja anna hevosen vain liikkua omaan tahtiin. Dee tuntui rauhallisemmalta, mutta edelleen kiirehti. Se oli todella herkkä tuntumalle, joten jouduin ihan hiuksen kevyesti olla käsien kanssa. Vasemmalle se puri edelleen, ja oikealle ei mielellään olisi halunnut taivuttaa tai ottaa varsinaista tuntumaa ollenkaan. Mutta kun en paineistanut suusta juuri ollenkaan, kaikki laukannostot jne. Dee suoritti rauhallisesti ja rennosti.
T otti videota koko ratsastuksesta ja laitan sen nyt tännekkin kokonaisuudessaan, vaikka varmaan aika tylsää katsottavaahan tuo on, kun mitään erikoista ei tapahdu, mutta tuosta näkee eron edeltävään päivään!
Mukavasti alkoi tietenkin myös ukkostamaan ja satamaan kaatamalla, kun aloitin kunnolla ratsastamisen ja kun vettä oli tullut sen verran, että kaikki rännit alkoivat solisemaan vettä, niin Dee rupesi vähän jännittämään ja yhden kerran se teki sivuloikan, josta melkein meinasin tipahtaa kyydistä. Muuten hevonen tuntui suhteellisen rauhalliselta, tosin ehkä kiireiseltä, mutta en nyt halunnutkaan sen liikkumiseen muutoin hirveästi puuttua. Halusin vain vastauksen siihen, että jatkuuko pukittelu.



Tänään Dee sai muuten vapaata, mutta illasta eläinlääkäri tuli tarkastamaan suun ja sain vastauksia paljon.
Deen painaminen ja pidätteisiin vastaaminen on tuntunut ikävältä suussa olevien ongelmien vuoksi.
Siltä ei löytynyt mitään isoja piikkejä, ja hammasvälit ja purenta muutenkin on todella hyvä, mutta sen suu on niin "ahdas", että hampaiden pienikin terävyys on saanut sen posket verille. Ja nimenomaan oikealla puolella tämä tilanne oli huomattavasti pahempi. Se rauhoituksesta huolimatta vastusti todella, kun takaa oikealta hampaita raspattiin, että saatiin kahden ihmisen voimin lopulta pitää päätä aloillaan. Ei siis mikään ihme, että on tuntunut pidätteet ikävlti ja mitä enemmän painetta, sen enemmän inhottavalta se on tuntunut ja esteradalla vahvemmat pidätteet on saanut sen juoksemaan kipua pakoon, jolloin olen pidättänyt lisää, ja hevonen vastannut tähän painamalla vielä lisää ja juoksemalla vielä kovempaa. Oravanpyörä on valmis. Tämä ongelma on ollut varmasti jo todella pitkään, koska samanlaisiin pidätteisiin vastaamisongelmia ja hyvän tuntuman löytämis -ongelmia meillä on ollut alusta asti, mutta kukaan eläinlääkäri ei ole asioista sanonut, koska purenta on hevosella on todella hyvä ja piikkejä ei juurikaan ole ollut. Nyt sain nähdä posket omin silmin, ja olihan se karseaa katsottavaa.

Eläinlääkärin odottelua

Nyt jo rauhoituksesta pökränneenä :)

  
 

<3

Alkuun suun "purskuttelua"

Sitten pää telineeseen...

ja aletaan tutkimaan tilannetta. Oli kyllä mielenkiintoista taas kerran!

"sano AAAA" :) Näkyy myös hyvin, miltä etenkin vasen suupieli näyttää nyt :(


Tässä tämä haastava suunta, jonne Dee ei olisi halunnut koskettavan ollenkaan.

Nyt tiedän, miksi se mielummin repii suupielensä auki. Olisi pitänyt tämä tehdä jo aikaa sitten, sillä samoja ongelmia on ollut myös Hollannissa.
Mietin myös vaihtavani nyt kotisileäntyöskentelyssä remonttiturpikseen, jotta noille kipeille alueille, ei tulisi ollenkaan painetta ratsastaessa. Ja kunnon vaseliinit suupieliin aina ennen ja jälkeen ratsastuksen. Myös meidän aurigan -kuolain on tuntunut Deelle sopivan todella hyvin, se on siihen tukeutunut kaikista parhaiten ja tuntunut rauhallisimmalta tämän kanssa. Esteille se tuntui liian mitättömältä kuolaimelta saadakseni hevosen hallintaan, mutta katsotaan nyt, kun suu saa aikaa parantuakseen, niin millä tavalla hevonen alkaa vastaamaan apuihin.





 Toistan itseäni, mutta tämä oli loistava opetus myös itselleni.
Hevonen ei koskaan vastustele ja riitele tahalleen vastaan. Ne eivät osaa puhua meidän kieltä, mutta kertovat meille kyllä asioita, mikäli suostumme niitä kuuntelemaan. Jatkossa kuuntelen omaa hevostani entistä tarkemmin, sillä tiedän sen haluavan tehdä kanssani yhteistyötä, kunhan sillä on kaikki asiat hyvin!

 

14 kommenttia:

  1. Mulla näkyy tuossa videossa vain "tämä on yksityinen video"?

    Tosi hyvä, että löytyi syy tuolle käyttäytymiselle :) Oravan pyörä on tosiaan nopeasti valmis, onneksi reagoit nopeasti kisojen jälkeen tarkastamaan suun. Toivottavasti lähtee paranemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, mun täytyy katsoa ne youtuben asetukset!

      Joo niinpä, mutta silti soimaan itseäni etten jo aikaisemmin tätä suututkimusta tehnyt!

      Poista
  2. Oi mikä huojennus, että syy selvisi. Oletko ajatellut kokeilla kokonaan kuolaimetonta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kokeillut, mutta täytyy nyt varmaan ainakin parantelujen ajan kokeilla esimerkiksi hackamorea. Täytyy vaan ottaa nyt hyvin selvää, minne se paine missäkin kuolaimessa/turparemmissä tulee, jotta posket saavat rauhassa parantua kuntoon!

      Poista
  3. Oon taas täällä sun kommenttiboksissa. :D Mutta siis onneksi löysit syyn ja voit tehdä asialle jotain! Ihanaa, että osaat miettiä miksi Dee tekee niin kuin tekee, etkä esim. lyönyt vaan lisää rautaa suuhun.

    Parsalla on todella pieni pää ja sen vuoksi myös pieni ja ahdas suu. Purennassa ei ole mitään vikaa, mutta tuo pienisuisuus tekee vaikeaksi kuolaimen käytön.. Ratsastan nykyään itse turparemmi tosi löysällä, kokeilin remonttia, muttei toiminut meillä yhtään. Ratsastelen myös hackamorella silloin tällöin, mutta sprengerin ohuimman kolmipalan kanssa toimii hyvin! Joskus käytän sellaista lötköä novakuolainta, mutta sen kanssa turparemmin löysyys on tosi tärkeä, kun on aika paksu.

    Täytyy vaan yrittää saada heppaa paljon pois "kädeltä", niin ei tarvitse ottaa suusta. Esteillä (ja muutenkin) yritän pitää takamuksen satulassa hinnalla millä hyvänsä, silloin ei päädytä vetokilpailuun ainakaan niin helposti.

    Tsemppiä ja Deen suulle paranemisia. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei mitään, tosi kiva kun jaksat aina ahkerasti kommentoida! :D
      Olisi varmaan hevonen heittänyt lopullisesti hanskat tiskiin, jos olisi kovempaa kuolainta alkanut tässä vaiheessa laittamaan. Huh, onneksi en koskaan ole tällaisten keinojen kannalla vaan haluan etsiä syitä aluksi jostain muualta.

      Parsan suu ja pää kuulostaa täsmälleen samanlaiselta, kuin Deenkin. Ja nyt kun näki esimerkiksi suuta taas tarkemmin, niin esimerkiksi kitalaki on todella matalalla, ja kun suu on kiinni, on siellä loppujen lopuksi todella vähän tilaa.

      Hackamore on nyt ensimmäisenä ostoslistalla, ja varmaan just joku pehmeä suora kumikuolain myös. Täytyy katsoa, miten Dee toimii sen remonttirturpiksen kanssa.

      Mun pitäisi opetella istumaan satulaan, kun hypätään, nousen aina huomaamatta vähän kannattelemaan jaloilleni, jolloin hevosen on helppo juosta alta pois, kun istunta ei ole niin tiivis. Tällöin tosiaan helposti ajaudutaan siihen vetokilpailuun, mikä ei ole kyllä yhtään mukava tilanne kummallekaan osapuolelle.

      Kiitos paljon tsempeistä ja Parsalle rapusutksia! :)

      Poista
  4. Jes, onneksi syy selvisi, eikä ollut tuon vakavampaa kuitenkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Onneksi olin jo aikaisemmin varannut tämän suutarkastuksen heti kisojen jälkeiselle viikolle!

      Poista
  5. Voi tietsä Heidi, vuoden mä etsin Thorin kanssa vikoja joka puolelta. 5 eläinlääkäriä katsoi suun koska olin varma, että ongelma oli siellä. Menimme sitten Jutin luokse ja vakavaa purentavikaa on nyt korjailtu. Katson nyt suun 3 kk välein ja käyn Vermossa 6 kk välein. Edelleen erehdyn välillä ratsastamaan hieman pidempään kuin pitäisi ja keväällä Thor oli huonon tuntuinen ja suu täynnä piikkejä taas. Hammasongelmia korjattua Thor on ollut aina vaan parempi ja on lihonnut silmissä. Pikkuinen kun ei edes pystynyt syömään kunnolla. Tsemppiä teille jatkossa ja Deen kuntoutukseen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh kuulostaa hurjalta, onneksi meillä näyttäisi purenta olevan todella ideaalinen. Mutta ajattelin silti tarkistuttaa suun myös kolmen kuukauden kuluttua uudelleen, jotta tiedän ollaanko menossa oikeaan suuntaan vaikka kyllähän sen varmaan huomaa jo pelkästään hevosen ratsastettavuudestakin. Mutta koskaan ei voi olla liian tarkka, etenkin nyt kun on kaikki mahdollinen epäonni osunut kohdalle :D Kiitos paljon ja Thorille myös rapsutuksia!

      Poista
  6. Hyvä juttu, että syy löytyi! En nyt sano että "helppo" vaiva, mutta ainakin siihen on paljon erilaisia ratkaisua ja varmasti löydätte sen teille sopivan vaihtoehdon jatkoa ajatellen =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tuo lohtua, että tämän kun tiedostaa niin voidaan elää sen mukaan ja ottaa asioita eri tavalla huomioon :) Suuvaivat paranevat onneksi kiitollisen nopeasti myös, kun on kyse haavaumista ja auenneista suupielistä.

      Poista
  7. Huojentavaa kuulla, että ongelmat ovat ratkeamassa! Toivottavasti remonttiturpis miellyttää Deetä, itse olen sitä aina nuorilla pitänyt, ettei vahingossakaan koskaan vedä turpista liian tiukkaan ja posket jää takahampaiden väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon vuoksi minäkin mietin remonttiturpiksen olevan ehkä oiva valinta meille. Katsotaan mitä hepolainen siitä tykkää :)

      Poista

COPYRIGHT

Heidin Nelivedot